Äidin oma 2-vuotias

Meidän pieni poika syntyi 17.10.2007.

Synnytystä yritettiin käynnistellä jo n.viikkoa ennen laskettua aikaa, koska olin itse niin peloissani koon vuoksi. Oliver nimittäin oli syntyessään päivää ennen laskettua aikaa 4310g ja häneltä murtui solisluu synnytyksessä.

Emilin olettiin olevan myös suht suuri ja ensimmäisen kerran käynnisteltiin ennen kun kokoarvio olisi yli 4kg. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja minut passitettiin kotiin odottamaan. Muutama päivä kotona oli ihan kamalaa tunteiden myrskyä, odotusta ja palkoa siitä että vauva on jätti ja ei taatusti mahdu edes tulemaan..

Myös raskasuaikana (rv 20) neuvolassa tapahtunut "ei löydy sydänääniä" tapaus sai pelkoni vaan kasvamaan. Uskokaa pois, en koskaan aiemmissa raskauksissa ollut pelännyt niin..

Sitten uusi käynnistys yritys päivää yli lasketunajan.

Ei mitään. Koko päivän supisteli hiukan kipeesti, mutta ei mitään vaikutusta tilanteen edistymiseen.

Yritimme miehen kanssa käydä 16.10 klo.22.30 sairaalassa yöunille, en saanut unta, pyysin lämpötyynyä.

Kohdunsuun tilanne klo.23 sama (sama kun viimeset 1,5vkoa); 2-3cm auki, kanavaa jäljellä.

Klo.23.30 Kipu yltyi ja yltyi. Hetkessä se oli sietämätön.

Pyysin Epiduraalia, kätilö antoi petidiiniä.

Sanoin että kannattaa katsoa kohdunsuu, kätilö oli sitä mieltä ettei tarvetta ole vielä.

N.klo.00.45 katsoi ja totesi hämmästyneenä, että kohdusuu on täysin auki!

Oli siis reilussa tunnissa auennut kokonaan.

Tuli kiire synnytyssaliin, kätilö sanoi että älä ponnista ellei ole pakko. En ponnistanut koska tarvetta ei tuntunut.

Kun olimme salissa ja kaikki valmiina, niin ponnistin 12min.

Hartiat tiukassa taas!, arvasin. En siis vaatinut käynnistystä turhaan..

Klo.01.43 syntyi neljäs ihana poikamme, paino 4010g ja pituus 52,5cm.

Synnytyksen kesto vajaa 3h.

Vaikka kaikki kävi nopeasti, niin jäi hyvä fiilis ja maailman ihanin tulos! :)

Pienin pojan alkumme täytti siis lauantaina virallisesti 2v ja tänään juhlittiin sukulaiset kera.

Emil sai maailman parhaan lahjan, kun yhdestä paketista kääriytyi kitara. Voi sitä riemua ja sitten se kulkikin koko illan kainalossa, kukaan muu ei siihen saanut koskea! ;)

Vaatteiksi valitsin sitten valkoiseen yhdistettynä retrohtavan slipoverin ja oli kyllä nätti kokonaisuus.

Kakkuun olin aluksi juhlakoomassa nakannut vain yhden kynttilän ja kummi siinä kahvipöytään istuessa naureskeli että missäs se toinen. :D
Onneksi olin sentään ostaessa muistanut ostaa kaksi.
Ilmeisesti äiti ei vaan enää pysy ajankulussa mukana.


Vaikka lahjakääreistä kuoriutui mm. Legon poliisiauto, niin ei se ollut mitään verrattuna kitaraan. Lisäksi rumpu oli toinen suosikkilahja.