Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuntoutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuntoutus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Mitä minulle kuuluu..

 
Aika tarkalleen 3kk sitten kirjoittelin teille omasta kuntoutuksestani. Tuolloin olin juuri selkäkuntoutuksessa, johon pääsin kelan kautta oltuani vuoden sairaslomalla selkäsairaana. Kuntoutuksesta sain kipinän muutokseen ja toiveen saada kuntoni takaisin ja laihtua, kun viimein hermosärkykin oli alkanut helpottaa. Lupasin (toiveidenne mukaan) kertoa teille projektistani syksyn mittaan, mutta niin se vaan on jäänyt..
 
 
 
Eli mitä minulle kuuluu nyt?
Elokuussa kuntoutusviikon jälkeen tein suunnitelman miten aion muuttaa elämääni. Toki pelkäsin kaikkea uutta, koska aiemmat yritykset liikkua ja muuttaa ruokavalio on olleet tuhoon tuomittuja. Kivut ei olleet vaan antaneet myöten ja herkut on liian suuri paheeni, varsinkin kun kivut oli pahimmaan herkut toi lohtua tilanteeseen. Ylipaino ei tietenkään sekään tehnyt selälle hyvää, eikä huono kunto. Joten kivusta huolimatta jotain oli tehtävä.
 
Päätin lähteä kävelemään. Tein lenkit sen mukaan mitä selkä kesti. Yllätyksekseni pystyin kävellä reippaasti 40min. putkeen, joten jatkoin sillä. Tarkoitus oli liikkua jotenkin 3-4kertaa viikko, se 30min. vähintään per kerta. Selkä kipeytyi välillä, mutta jatkoin pienestä kivusta huolimatta. Kävelin kolme lenkkiä viikossa ja yhtenä päivänä tein rannepainoilla treeniohjelman, jonka mieheni oli minulle suunnitellut (hän on liikunnan ammattilainen).
 

 
Syksy ja sateet tuli kuitenkin esteeksi kävelylenkeille, joten lenkit on osittain vaihtuneet nyt kuntopyöräilyyn. Kuitenkin tahti on jatkunut tähän päivään samana, neljä treeniä per viikko ja ajallisesti edelleen se 30-45min. Viikonloput aina huilaan ja syönkin vähän rennommin kun arkisin.
 
Syömätapojen muuttaminen onkin ollut vaikeampaa minulle, kun liikunnan aloittaminen. Olen nirso ollut ihan pienestä alkaen ja erittäin valikoiva syöjä edelleen. Kasvikset ja vihannekset yritin urhoollisesti lisätä ruokavaliooni, mutta liian vähän niitä menee edelleen. Kuitenkin joka päivä jotain, jos ei muuta niin hedelmiä, joten saavutus sekin. Tärkein muutos oli kuitenkin annoskoon pienentäminen ja säännöllinen syöminen. Se on onnistunut hienosti.
Herkkuja en ole täysin karsinut pois, se ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Mies oli ehdottomasti samaa mieltä, koska tietää varsin hyvin miten kiukkunen olen jos en saa yhtään mitään herkkuja. ;)
Lauantaina siis syön edelleen ihan mitä haluan ja sunnuntain otan myös rennommin.
 

 
 Nyt koen jo olevani 3kk jälkeen paljon paremmassa kunnossa. Selkä oireilee edelleen, mutta ei lähellekkään niin paljon kun ennen. Hermokipua on vain ajoittain, mutta painavaa nostamista selkä ei kestä edelleenkään ollenkaan. Täysin kivuttomaksi en saata päästä koskaan, jo ihan perintötekijöidenkin (sekä lääkärin puheiden) puolesta selkäni kanssa, mutta ainakin itse voin vaikuttaa siihen että selkä on hiukan parempana. Elämässä on paljon muutakin asioita, joiden takia mieli on ollut vähän maassa ja joihin tuntuu mahdottomalta vaikuttaa. Mutta elämä on, niillä mennään mitä annetaan ja koitetaan pärjätä. Edelleen toivon että vielä se tästä paremmaksi muuttuu..
 
Olen tässä yhdessä asiassa ainakin ylpeä itsestäni, olen jo aika pitkällä siinä mikä oli tavoite.
Olen 3kk laihtunut 10kg ja vyötäröltä on kadonnut 15cm. Jee minä! ;)
Matka jatkuu vielä, ainakin muutaman kilon verran olisi vielä pudotettavaa.
 
Noista kuvista perään sen verran, että painon pudottua on ollut vaikea pysyä itse tahdissa mukana ja uskoa että todellakin olen jo pienempi kuin entinen vaatekokoni. Hyvä esimerkki oli vasta tekemäni H&M:n tilaus. Vanhasta tottumuksestani tilasin itselle kokoa L ja isojahan ne nyt oli kun sovittelin. Kai se on uskottava että mahdun siihen ämmään. ;)
 
Viime kevääksi ostamani parkatakkikin alkaa näyttää jo mallilta teltta päällä, joten vois ihan pian jo alkaa ne pakkaset. Pääsisin käyttämään uusia talvi ostoksiani. Takin tilasin Stadiumilta ja se on ihana ihana! Tylsästi musta, mutta se vaan on lemppari väri. Kerrankin takki jossa on tarpeeksi pitkät hihat tälläiselle apinakätiselle ja vaikuttaa muutenkin varsin laadukkaalta sekä lämpöiseltä. Tuubihuivi on H&M:ltä. Joku kiva palmikkopipo ois vielä hakusissa, vaikka vähän värikkäämpi kun koko harmaa. Tuohon heitin nyt olalle Lindexin fleecevuorellisen tähtipipon, joka on muuten ostettu jo viime vuonna lasten osastolta.
Kengissä en ole oikein sellainen korkokenkätyyppi, vaan enemmän tennaritallaaja. Haussa olikin goretex tennarit, mutta niitä oli todella vähän saatavilla. Löysin sitten nuo Vikingin talvigoret, joissa on vaalea teddyvuori. Toivottavasti ovat hyvät käytössä.
 
Mutta kertokaas te mitä teidän projektiin kuuluu? Muistan että moni lukijakin oli laihduttamassa ja selkäkipujen kanssa oleva. Olisi kiva kuulla kuulumisia kohtalotovereilta. :)
 
 

tiistai 13. elokuuta 2013

Kuntoutus

 
 
Tää mamma on tän viikkoo selkäkuntoutuksessa. ;)
Jokunen ainakin varmaan muistaa, että olen ollutkin jo tovin sairaslomalla selkäkipujen takia (kirjoittelin asiasta täällä). Kivut on jatkuneet edelleen, tosin hermopinne näyttäisi alkavan helpottaa ja pääsen viimein jopa liikkumaan. Ah, mikä ihanuus! Voitte kuvitella kun vuoteen ei ole suunnilleen pystynyt tehdä yhtään mitään ilman kipuja, siinä on liikkuminen jäänyt lähes nollaan, koska n.400m kävelykin sai aikaan koko illan (tai jopa yön) selkäsäryn. Sairastelun alettua n.1,5v. sitten olen kerännyt painoakin reilut 10kg, että ei paljon naurata.. Olen siis tunnesyöppö ja koska vuosi on ollut äärimmäisen raskas, niin se joku mistä se lohtu on tullut haettua on herkut.
 
Mennyt vuosi on ollut ehkä rankin elämässäni ikinä. Monta kertaa olen meinannut purkaa tänne sydäntäni, mutta olen kuitenkin halunnut pitää blogin mahdollisiman kevyenä. Minulle tämä on kuitenkin ollut pakopaikka siitä karusta arjesta sairaana. Iso kiitos teille lukijani, että olette kommentoineet tätä vaatehömppää ja pitäneet myös siten mielialaani yllä!
 
Koska aurinko paistaa viimein risukasaankin, jaksan toivoa että alan toipua. Tie tulee olemaan taatusti pitkä päästä kuntoon taas ja tehdä remontti omien elämäntapojen suhteen. Tahto on kuitenkin kova ja aika on nyt just paras. Syksyn tavoite on laihtua vähintään se 10kg ja liikkua mahdollisimman paljon, niin paljon kun selkä antaa luvan. Tämä Kelan järjestämä kuntoutus (joka on muuten ihan tuossa 6km päässä olevassa kuntoutuskeskuksessa) on oikea onnenpotku. Nyt pariin päivään olen saanut jo niin paljon. Oppinut ja kokeillut uusia tapoja liikkua, voittanut "uimahallipelkoni" ja nauttinut 10v. jälkeen uimisesta.
Tästä on hyvä jatkaa.
 
Ihan ilman kuvia en tätäkään postausta halunnut tehdä ja vaikka te monet upeat äidit olettekin jakaneet omia kuvia itsestänne blogeissa, niin minusta ei ole nyt vielä siihen. Nostan hattua teidän rohkeudelle ja koitan itse vielä räpistellä tästä valtavasta itseinhosta pois. Miten sitä oppisikaan olemaan itselle armollisempi, etenkin tässä tapauksessa, kun sairastamiselle ei mitään voi..
Keräsin kuitenkin oman kuvan sijasta tuohon kollaasin muutamia vaatekappaleita, joita olen nyt kuntoiluani varten tilannut ellokselta. Rentoa ja mukavaa päällä. Ja nuo kengät, ne on ihan parhaat jalassa! Ne on Merrelin Pace Glove 2 Barefootit. Iso kiitos vaan Oi Mutsi Mutsin blogin Elsalle hyvästä vinkistä! ;)
 
Kiinnostaako ketään lukea jatkossa ajoittain tästä kuntoutumisprosessistani tai lähinnä painonpudotuksesta?
Vertaistuki ois ainakin itselle tervetullutta, mikäli teitä löytyy muita samassa tilanteessa olevia.