Tuotteet on saatu blogin kautta Valiolta
Emil on aika nirso tyyppi (äitiinsä tullut, pakko myöntää), me ollaankin käyty keskustelua paljon ruuista ja etenkin maistelusta. Itse muistan omasta lapsuudesta sellaisen lievän pakkosyömisen ja välillä se meni siihen pisteeseen ettei pöydästä saanut nousta ennen kun lautanen oli tyhjä. Ollessani teini, äitini pelotteli että joudun vielä sairaalaan kun olin todella laiha. Ei sillä, ymmärrän että äiti aidosti pelkäsi niin ja tiedän että hän ajatteli vain minun parasta. Silti uskon että monet omat ruokaan liittyvät ajatukset vielä tänä päivänäkin juontaa juurensa sieltä lapsuudesta.
Omien lasten kanssa yritän toimia toisin. Lautasta ei todellakaan tarvitse syödä tyhjäksi, tärkeintä on että kaikkea pyritään maistamaan. Toisaalta taas Emilille sekin on välillä hyvin vaikeaa. Hänellä esim. varmasti monen lapsen lempiruoka makaroni aiheuttaa välittömästi suuhun joutuessaan oksennusrefleksin. Samoin käy riisin ja spagetin kanssa. Urhoollisesti poika kuitenkin yrittää joka kerta maistaa, mutta jostain kumman syystä lukuisten maistelujen myötä tilanne ei ole muuttunut ollenkaan. Edelleen huomaan että vesi kiertää silmissä, jos jokin ruoka on täysin vastenmielistä. Päiväkodin myötä olen huomannut pientä edistymistä, kuten esim. ennen niin kamala keitetty peruna menee nyt jossain määrin alas kakomatta. Onneksi myös kana ja jauheliha, sekä vihannekset, kasvikset, marjat ja hedelmät menee hyvin tuoreeltaan (ei keitettynä).
Yksi mikä meillä joka pojalle on ollut vastenmielistä ovat perusjugurtit, joissa on marjoja tai hedelmää paloina.
Eli ylipäätään jugurtit joissa on ns. sattumia. ;)
En usko että tämä olisi opetettu tapa, vaikka itse en myöskään suostu syömään näitä "sattumilla" varustettuja jugurtteja, koska joka poika söi ihan pienenä kuitenkin niitä. Jugurtit täytyy siis olla sileitä.
Saimme tässä vähän aikaa sitten sopivasti Valiolta lähetyksen, jossa oli mukana Onni-lastenruokatuotteita. Nämä pienemmille suunnatut soseet ja jugurttivälipalat on tietenkin sileitä, joten uskoin niiden maistuvan jopa Emilille.
Nyt kun Emil on muutaman päivän ollut sairaana ja ruokahalu sitä myöten entistä huonompi, niin ollaankin maisteltu näitä uutuuksia joka päivä. Hyvin ovat uponneet isommankin pojan makuun ja näitä on nyt käsketty ostaa lisää, kun ovat niin herkkua. Mikäs siinä, ovat oikein oiva välipala. Jostain kumman syystä sitä vaan on tullut harvemmin tässä viime vuosien varrella siellä vauvojen soseosastolla vierailtua. Itse on annettava plussaa noista pakkauksista, paljon kivempiä kun ne lasipurkit, joita saa sitten niska vääränä kantaa lasinkeräykseen. Näitä siis meille sitten vuoden päästäkin, kun on pikkuinen ruokailun aloittelija kotona. :)
Olisi kiva kuulla onko siellä muitakin nirsoja lapsia ja ostetaanko teillä koskaan isommille näitä "vauvasoseita" välipalaksi?
