Hiljaisuus... & saa huutaa!

Täällä ollaan! :) Minun oli ihan suorastaan pakko pitää taukoa blogista. Halusin keskittyä kesän perheeseen ja omiin ajatuksiin.. Tuntuu että tapahtui paljon, vaikka toisaalta ollaan vaan oltu kotona. Voimat ei vaan riittäneet kaiken keskellä bloggaamiseen. No sen tarkemmin asiaa en halua asiaa blogissa puida, koska tämä on se ilon paikka minulle. Haluan pitää blogin jatkossakin hyvin vaatepainotteisena ja luulen että sisustusjuttujakin tulen aina väliin esittelemään. Mutta en tässä blogissa! Nimittäin sen verran ajatukset blogin osalta on selvillä, että Poikien tyyliin blogi on tullut tiensä päähän. Työn alla on kuitenkin uusi blogi, jossa tulee olemaan enimmäkseen tyttöjen juttua ja samaa vanhaa vaatehömppää. ;)

Olen vielä hetken hiljaa ja koitan saada uuden blogin pian auki. Vinkkaan täällä sitten, kun juttu jatkuu uudessa osoitteessa. Palataan siis asiaan ihan pian.

Vielä piti tulla vinkkaamaan, että lisäilin huuto.nettiin ison kasan Olivialle pieneksi jääneitä 86-92cm vaatteita. Osa sulkeutuu jo tänään, osa myöhemmin ja tulossa on vielä lisäyksiä. Kannattaa siis käydä kurkkaamassa tästä!

Vaatteita juhlaan ja arkeen (sis. alevinkin!)

Yhteistyössä Jeriika

Varmasti monessa perheessä on vielä kesäjuhlia tulossa ja juhlavaatteet mietityttää. Meilläkin olisi ensi sunnuntaina pojan rippijuhlat ja pähkäilen täällä vaatetusten kanssa. Pojat on jo niin isoja, että toisaalta valinta on helppo. Puvuilla mennään jo jokaisen kohdalla ja alle kivat kauluspaidat, koska todennäköisesti puvuntakki on päällä vain kirkonmenot. Pienelle tytölle taas saa pukea vaikka mitä ihanaa ja valinnanvaikeus meinaa iskeä. ;)

Meillä kävi Jeriikasta paketillinen sovituskuvausvaatetta ja siinä oli mukana aika kivoja vaihtoehtoja juhlavaatteiksi.

Billieblush merkiltä löytyy todella suloisia vaatteita niin arkeen kuin juhlaan. Yhdistelemällä trikoopaitoihin vaikka kauniin tyllihameen, on juhlavaatetus valmis. Itse yllätyin miten kauniita trikoopaitoja Billeblushilla onkaan. Noissa on sellaista pientä söpöä ekstraa, kuten mm. tylliä ja kullanhohtoa kuvioissa. Paidat menee juhlien jälkeen ihan arkipaitoina pienellä neidillä.

Tykästyin tuohon upeaan ruusukirjailtuun tyllihameeseen, niin kaunis ja sävyltään ihanan hempeä.

Rusettikuvioitu neuletakki on myös suloinen ja sopii juhliin erinomaisesti.

Carrement Beaulta soviteltiin juhlavaa valkoista paitaa, jossa on kullan värisiä pilkkuja ja hameshortseja.

Shortseissa on edessä iso rusetti ja säädettävä vyötärökuminauha.

Billieblushin sulkapaita sopii kivasti myös shortsien kanssa.

Puuteriroosan sävyinen Billieblush lintupaita ja luonnonvaaleat timanttileggingsit. Paidassa on linnulla tyllisiivet ja leggareissa kimaltelee timatteja lahkeissa. Nämä sopii molemmat vaikka arkeen tai juhlaankin hameen kanssa yhdistellen.

Timanttileggarit menee viileämpinä juhlapäivinä hameen tai shortsien allakin.

Molemmilla merkeillä vaatteet on mielestäni hiukan niukkaa mitoitusta. Nämä sovitusvaatteet on kokoa 3A eli 94cm ja ovat Olivialle juuri sopivia. Olivia on noin 89cm pitkä. Näistä saisi vaikka kuinka monta kivaa juhla-asua vai mitä? :)

Jeriikassa alkoi muuten ihan vasta ale, paljon vaatteita -20-70%.

Nämä Billeblush ja Carrement Beau vaatteet on alessa myös, kannattaa siis kurkata!

Kesä kuulumisia ja Po.P:n suosikit

Hellurei helteestä! Tai no, nyt on taas pari päivää menty viileämmässä (mikä sopii minulle),

mutta joka tapauksessa kesäfiilikset on lapsilla ainakin kohdallaan. :D

Kevätjuhlat on juhlittu ja pojilla alkoi kesäloma. Isoimmat lähti meillä mummon kanssa Lontooseen rentoutumaan koulun päälle. Jännä miten hiljaista kotona onkaan ollut näin kolmen lapsen kanssa. Jotenkin on joka vuosi ihanaa tämä kesän aika, kun kaikki kiire jää pois ja kotona voi vaan olla entistä rennommin. Siis niin ettei koko ajan ole menoa milloin missäkin merkeissä. Kesällä meillä on luvassa kivoja juhlia, kuten toiseksi vanhimman pojan rippijuhlat, omat nelikymppiset (hui kamala!) ja ystävän baby showerit. Kesäjuhlat on kyllä ihania järjestää tai olla vieraana.

Tänä kesänä on juhlien lisäksi tarkoitus vaan rentoutua. Mitään suunnitelmia ei ole ja hyvä niin, mennään sen mukaan kun siltä tuntuu ja jos tuntuu. Menoihin vaikuttaa minun olotila, sain nimittäin vaivakseni pari viikkoa sitten asentohuimauksen. Nyt siis huippaa ihan kokoajan yötä päivää. Huoh.. Onko siellä ruudun takana kohtalotovereita? Fysioterapeutilta hainkin jo ohjeet huimaukseen, mutta saa nähdä koska lähtee kokonaan pois. Ihan pientä helpotusta on viimein havaittavissa. Kaikkea muutakin vastamäkeä ja sattumaa on viimeaikoina meille sattunut, mutta elämä on..

Lämpimän kevään ja alkukesän ansiosta kesävaatteet onkin jo päässeet kovaan käyttöön niin ulkona kuin sisälläkin. Meillä tuppaa olemaan sisällä helle heti kun mittari kapuaa ulkona +20 yläpuolelle. Nimittäin meillä lämpiää vesi kokonaan puulla ja näin ollen koko talo lämpiää "mukavasti" vettä lämmitettäessä. Ilmalämpöpumppua ei ole, joten nautimme sitten +26 asteesta tai enemmänkin sisällä koko kesän. Mikäs siinä, ainakin kesävaatteille tulee käyttöä. Hih.

Meillä asustaa yksi pieni mekkotyttö, mekkoja rakastaa niin tyttö kuin äiti. Ylipäätään mekko on ihan ykkösvaate meillä ja etenkin kesällä ei muuta juuri pidetä. Mekkojen lemppareita meillä on ehdottomasti KappAhlin Newbie, Lindexin ja Po.p:n mekot. Etenkin Po.p:n mekot ja tunikat on ihanan pehmoisia ja värikkäitä, joita tulee pidettyä arkena paljon. Uusimmat hankinnat on tuo ylimpien kuvien pikkulintu mekko ja saman mallinen värikäs papukaija mekko. Kokona Olivialle menee vielä kesän ainakin vauvapuolen 92cm.

Pitkähihaiset tunikat on ostettu jo alkukeväästä ja samoin raidalliset sydän mekot. Keltainen ruusumekko on ostettu jo viime kesän alesta ja on ehkä lempparini kaikista mekoista.

Po.p:n leggingsit ja jarrusukat on myös meillä lemppareita. Leggarit pysyy hyvänä pesuista toiseen ja niissä on vyötäröllä nappi-kuminauha kiristys. Todella hyvä lisä! Kesään ostin parit caprileggarit, kun sattui alesta löytymään. Jarrusukat taas on taas olleet hyvin jalassa pysyviä ja tykkään kun ovat yksivärisiä.

Jemmasta löytyy näiden mekkojen lisäksi jo pari 98cm, mitä alesta olen löytänyt ja odottelen jo kesäaleja, että pääsen hamstraamaan muutaman mekon lisää jemmaan isommassa koossa. ;)

Onko teillä Polarn O. Pyretiltä jotain tiettyjä lemppareita?

P.s. Blogissa saattaa olla kesäaikaan hiljaisempaa.. Jatko on edelleen mietinnässä tai uusi blogi uudella alulla.

Täytyy nyt miettiä asiaa kunnolla, mielipide kun muuttuu joka päivä, joten odotan hiukan että saan asian suhteen ajatukset kasaan.

Meidän Pompit

Ihan alkuun iso kiitos kaikille lapsimessulippujen arvontaan osallistuneille!

Pienellä kiireellä (jotta liput ehtii perille) ilman erillistä postausta arvoin liput maanantai aamuna ja laitoin voittajille samantien sähköpostia. Liput lähti jo tiistaina ja eilen onkin olleet jo monella perillä Kiva! :)

Kiitokset Skidille arvonnasta!

Sitten itse aiheeseen. Pidin jo ennen pääsiäistä Pompdelux kutsut ja täytyy taas todeta, että kyllä vaan livenä näkeminen on niin eri asia kun nettikuvien katseleminen. Moni vaate jota en ollut nettikaupassa edes tarkemmin katsellut olikin livenä tosi kiva. Itseasiassa koko mallisto yllätti positiivisesti, vaikka alkuun olin sitä mieltä että aiemmat mallistot on olleet ihanampia. Pojille oli monta kivaa juttua myös ja tytöillehän on aina vaikka mitä tyttömäisen ihanaa.

Olivialle tilasin nämä Gilford t-paidat 92cm; lintu ja ilmapallo kuoseilla hennon vaaleanpunaisen sävyssä. Malli on tosi kiva alaspäin levenevä ja takaa hiukan pidempi. Näissä oli menossa vielä tuolloin tilatessa kamppis, että sai kaksi edullisempaan hintaan. Geiger lierihattu on tosi söpö ja olin niin iloinen, kun tuo pienin koko eli 50 ei ole ollenkaan liian suuri neidin 48cm päähän. Hattu on käännettävä, mutta itse en oikein ymmärrä miten sisäpuolella olevat kiinni ommellut isot laput saa siististi irti, ettei niistä jää yhtään näkyviin tai etten ratkaise saumaa samalla. Saa avata asiaa, jos joku hahmotti homman paremmin? ;D

Minusta oli hiukan harmi, kun moni yläosa oli puuvillakangasta. Puuvillatrikoo olisi omaan makuun kätevämpi ja miellyttävämpi arkikäyttöön. Olen tosi huono silittämään, mutta toisaalta ei kai näitä ole pakko silittää. Hih. Hackett-pusero oli niin söpö pilkkukuosilla, että tilasin sen kuitenkin 92cm. Pähkäilen vaan edelleen, että tuleeko tuota miten paljon pidettyä materiaalinsa takia..

Söpö paita kyllä on!

(leggarit on KappAhlin Newbie sarjaa)

Pompin bodyt on sellaiset, jotka on pakko saada joka koossa. Ne on ihan huippuhyvät, suosittelen. Malliltaan unelman pehmoiset ja sopivan slimmit. Koko on mielestäni melko reilu, Olivialla näissäkin 92cm. Näistä tilasin tämän hailakan roosan tuplapakkauksen lyhythihaisena.

Kuorivaatteet oli melko tummia minun makuun tässä mallistossa, mutta silti ihastuin softshellissä siihen purplen sävyyn. Jätin kuitenkin tilaamatta, kun ulkovaatetta jo hyvin löytyy. Dana-fleecetakin mentävä aukko meillä oli ja kun vaalea roosa oli viimeinkin se oikea sävy, niin pakkohan se oli saada. ;)

Kokona tilasin jo 98cm ja yllätyin kuinka sopiva se on n.88cm neidille! Vertasin muuten viime syksyn 92cm, joka meiltä löytyy luumun värissä ja se on ihan saman kokoinen tämän 98cm kanssa. Oho. Onkohan minulle sattunut väärällä kokonumerolla varustettu fleece vai oletteko huomanneet että koot olisi nyt niukempia?

Baker treggingsit minttuna koossa 98cm myös. Reilut kyllä, mutta kääntämällä hiukan lahjetta voisi pitää jo nyt. Olivia on kyllä pitkäjalkaista mallia. Ihana muuten tuo Pompin kevään minttu.

Emil valitsikin kutsuilla itse vaatteet mitkä hänelle tilasin. Pojillekin oli näissä t-paidoissa tuolloin kahden tilaajalle edullisempi hinta. Emil valitsi Oakdale paidat vaaleanvihreänä ja vaalean petrolina. Hiukan päälle 140cm pojalle päädyin kokoon 146/152cm, joka on kyllä vähän pitkähkö. Pienempään en kuitenkaan viitsinyt vaihtaa, kun juuri sopivia teeppareita kaapista jo löytyy.

Pehmoiset Malin farkkushortsit oli kaksoiskoossa 146/152cm, joten ne päädyinkin palauttamaan, kun oli vähän turhan väljät lantiolta hoikkeliinille kuitenkin. Vyötärö ei ollut paha, ihan mukan kapea oikeastaan, mutta sai silti hiukan kiristää.

Mutta se oma lemppari pojalle taisi olla nämä superpehmoiset ja joustavat Malin resorifarkut. Nämä istuu malliltaan ihan älyttömän hyvin hoikalle ja vyötärönauhoja ei edes juuri tarvinnut kiristää. Koko 146cm on just sopiva Emilille.

Lisäksi pyjama pulaan tilasin pehmoisen Yale-pyjaman 146/152cm. Se oli melko reilu, joten jää odottamaan syksyä. Housut on kyllä mukavan kapeat vyötäröltä näissäkin, nyt hiukan väljät, vaikka pysyy jalassa. Syksyllä ehkä jo paremmat. On muuten hankalia nuo vihreän sävyt saada tallennettua kameraan, tämän petrolin sävyn kanssa kävi myös niin että tuntuu ettei tartu millään kuviin mukaan. Hailakka sävy on silti, mutta hiukan kuitenkin tummempi kuin kuvissa.

Tälläinen Pompdelux tilaus siis kotiutui meille tällä kertaa. 

Mitä teille tuli kevään mallistosta? :)

Pieni neiti 1v7kk

Terkut täältä tautipesästä! Meillä on tällä hetkellä kolme flunssatautista ja yksi oksutautinen potilas.

Ollaan siis kerätty useampaa tautisorttia ettei pääse arki tylsäksi käymään. ;D

Itse olen ollut sairaana jo viikon, aloitellen kuumeella ja sitten tauti iski pikku neitiin. Raukalla on kuume pysytellyt yli 38 asteen heti taudin alkamisesta alkaen ja tänään on ensimmäisen kerran vain pientä lämpöä. Ihan ekaa kertaa olen jopa joutunut kunnolla valvomaan neidin takia, kun uni ei tunnu Olivialla kuuluvan taudinkuvaan..

Minun on pitänyt jo monta kertaa laittaa Olivian 1v6kk kuulumisia blogiin ja nyt viimein ehtiessäni tämä pieni neiti onkin jo ehtinyt 1v7kk ikään.

On ollut mukava huomata miten pieni jaksaa yllättää ja kehittyä hyvin pienessäkin ajassa. Olivia on iloinen ja tempperamenttinen pieni neiti, joka ei edelleenkään tykkää vieraista. Ensimmäistä uhmaa on selvästi ilmassa, koska maahan heittäytymistä niiden kiellettyjen tai muuten vaan epäonnistuneiden "itse" yritysten jälkeen tulee päivittäin. Paljon siis pitäisi saada tehdä itse, sitten tulee kiukku kun ei onnistu. Nyt on tullut myös hyvin vahva "äiti" vaihe, siis minä vain kelpaan moniin juttuihin. Yölläkin huudetaan reippaasti äitiä ja isin käynti ei aina kelpaa.

Olivia puhuu jo paljon, kolmen neljän sanan lauseita ja joskus pidempiäkin. Esim. "suljen ihanan soittorasian" biisiä laulaa tuon tuosta, tuo kerhossa opittu biisi on neidin lemppari. Fröbelin palikat on myös edelleen ihan ykköslemppareita. Leikkilemppareita on isoveljien kanssa touhuaminen ja riehuminen, pikku Legoja neiti pyörittää jo sujuvasti Emilin kanssa. Olivia ei ole ollut koskaan kova laittamaan mitään suuhunsa, joten Legot saa olla rauhassa levällään Emilin leikeissä. Illat Olivia yleensä touhuaakin poikien perässä aina kun mahdollista, päivisin poikien ollessa koulussa leikkii sitten enemmän omilla leluillaan.

Omien lelujen lemppareita on nuket ja leikkikeittiö. On hauska huomata, että ne tyttömäiset jutut on alkaneet kiinnostaa enemmän ja nukkeja hoidetaan innokkaasti. :)

Päivittäin kaivetaan myös esille omat korut ja pikkukengät. Niitä sitten vaihdellaan ja käydään ihailemassa peilistä. Myös tyllihameita täytyy sovitella aina silloin tällöin. Hih.

Toisaalta ihan yhtä sujuvasti auto- ja pikku-ukkelileikit kiinnostaa. Itse olen aina välillä miettinyt tuleeko poikaperheessä kasvavasta tytöstä automaattisesti poikamaisempi, mutta mitä nyt olen ystäviltä kuullut, niin ei sillä ole merkitystä. Jotkut on vaan tyttömäisempiä luonnostaan, kun taas toiset vaikka siskojen eskellä kasvaneet taas poikamaisempia. Oletteko te samaa mieltä?

  

Olivia on edelleen hyvä syömään ja kaikki ruoka kelpaa. Ruualla saa maitoa ja muuten vettä janojuomaksi. Imetän Oliviaa edelleen. Olen ihan älyttömän iloinen, että olen saanut imettää näin kauan. Muistan että pojat vieroitti itse itsensä jo vuoden kieppeillä (kaksi alle 1v. ja kaksi päälle 1v.), mutta Olivialla ei ole merkkiäkään. Imetyshetket tuntuu olevan edelleen neidille todella tärkeitä. Itse ajattelin, että imetän Oliviaa kaksi vuotiaaksi saakka, jos hän vaan itse niin haluaa. Yöimetyksiäkin meillä on edelleen, koska en vaan ole saanut aikaiseksi niitä lopettaa. Laiskuus ja saamattomuus on varmasti osa syy, tyttö nukkuu niin hyvin yönsä, kun saa ottaa pienet maitohuikat välillä. ;) Toisaalta uskon, että juuri noista yöimetyksistä johtuen meillä ei ole hampaiden tuloa tai muutakaan oikeastaan koskaan öisin itketty.

Päivän rutiinit on pysyneet aikalailla samana jo pitkään. Itse olen joka lapsen kohdalla tykännyt siitä että rutiineista pidetään kiinni ja että asiat tapahtuu lähes samaan aikaan joka päivä. Päiväunet nukutaan lähes aina kotona, ruuat on tiettyyn aikaan ja unille käydään samaan aikaan joka päivä. Rutiinit tuo selvästi lapselle sitä rauhallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Olivia nukkuu päiväunet rattaissa ulkona n.klo.14.00-15.30 ja yöunia neiti nukkuu yleensä klo.22.00-9.00.

Elämä taaperon kanssa on oikeastaan nyt aika hauskaa. Neiti osaa hassutella ja höpsötellä. Omaa touhuamista ja ymmärrystä on jo sen verran ettei ihan joka hetki tarvitse perästä juosta. Kaikesta huolimatta toinen on vielä niin pieni, että tuntuu ihan vauvalta. Hiljaa toivon että ei kasvaisi noin hurjaa tahtia. ♥

1v6kk neuvolassa Olivia oli sitä mieltä ettei mitään mittauksia ja tutkimuksia tarvitse tehdä, vaan tarrautui kaksin käsin minuun ja ei millään olisi päästänyt irti. Yhtään sanaakaan ei suostunut lääkärille sanomaan. Hih.

Mitat saatiin kuitenkin viimeisellä otettua ja ne oli (1kk sitten) 11.800kg ja 87cm. :)

P.s. Meiltä pieneksi jääneitä sisävaatteita koossa 80-86cm on nyt paljon myynnissä huutikessa ja lisää naputtelen päivittäin. Kurkkaa! ;)

Ajatuksia blogista ja sen tulevaisuudesta..

Nyt on ihan pakko myöntää, että olen tämän blogin kanssa vähän jumissa..

Olen jo neidin syntymästä saakka miettinyt ja pyöritellyt ajatuksia niin suuntaan kun toiseen blogin tulevaisuudesta. Toisaalta rakastan bloggaamista edelleen, mutta toisaalta ajatus kokonaan lopettamisesta kiehtoo. Välillä nimittäin tulee tunne, että miten helppoo olisi vaan olla bloggaamatta. Se stressi mitä välillä (tai ihan joka viikko) tulee siitä, että pitäisi tehdä juttua blogiin, pitäisi kuvata sitä ja tätä, pitäisi olla parempi kuvaamaan, pitäisi osata kirjoittaa niitä soljuvia tekstejä, pitäisi kai kertoa koko elämästä, pitäisi yksinkertaisesti olla ahkerampi bloggaaja, on yksinkertaisesti ihan suoraan sanottuna välillä ahdistavaa..

Haluaisin kyllä osata ja jaksaa, mutta suurperhe ja etenkin taapero imee mehut välillä täysin. Aika on kortilla ja välillä on ihan pakko muistuttaa itseään, että hei, enhän minä voi asettaa itseäni samalle viivalle, kuin esim. bloggaava kahden lapsen äiti. Kyllähän minun pitäisi se tietää mitä on olla kahden lapsen äiti ja mitä on olla viiden lapsen äiti. Voin kertoa; ihan eri asia! ;)

Omaa aikaa eli aikaa tehdä niitä omia juttuja on päivässä tällä hetkellä noin 2h. Toinen tunti Olivian päiväunien aikaan ja toinen tunti illalla neidin käytyä yöunille. Vähintään tunti on annettava tv-sarjoille, ne on minun yksihenkireikä. Jää siis tunti. Siinä ajassa ei oikein ehdi yhtä juttua tekemään, en ainakaan minä. Riippuu tietysti jutusta, mutta yleensä kuvien käsittely, lataaminen, juttujen kirjoittaminen (puhumattakaan kuvaamisesta) vie minulta kaikkinensa vähintään kaksi tuntia ja monesti jopa kolme. Sitten kun uhraat elämästä kallisarvoisia tunteja jutun tekoon, joka kyllä on ihan kivaa en sitä sano, mutta kun sitä aikaa on muutenkin vähän ja sitten tuntuu ettei kukaan oikein jaksa kommentoida niin väkisinkin miettii onko kaikki sen arvoista. Nyt tähän väliin on pakko sanoa, että arvostan tosi paljon jokaista kommenttia jonka saan ja olen todella kiitollinen teille, jotka käytte harvasta bloggaustahdistani huolimatta jättämässä mukavan kommentin. Kiitos teille! ♥

Mutta sitten ne jotka taas ei nää mitään muuta syytä vierailla blogissa kun narisemassa siitä mistä kirjoitan, niin väkisinkin välillä jurppii. Olisiko helpompi kuitenkin lopettaa vaan blogin lukeminen jos ei kiinnosta? 

Tottakai olen kiitollinen jokaisesta lukijastani, mutta en myöskään menetä yöuniani poistuvista lukijoista tai ala kirjoittamaan niistä asioista joita en koe omaan blogiini kuuluviksi, ihan vaan sen takia että miellytän lukijoita. Minusta blogin pitää olla lähtökohtaisesti itselle mieluisa ja rentouttava paikka. Se että joku muukin tykkää ja liittyy lukijaksi tulee tietenkin isona plussana. Ja ne kommentit, ne on bloggaamisen suola. Aina jaksan ilahtua jokaisesta kommentista ja kaikki aina luen, vastaaminen tulee välillä viiveellä, mutta jokaiseen kommentiin pyrin myös vastaamaan.

Sanon sen nyt ääneen. Ei minusta ei tule bloggaajaa joka jakaa asioita paljoakaan meidän elämästä ja arkipäivästä. Ne ei kiinnosta itseä muissakaan blogeissa ja ne ei kuulu oman blogin henkeen, enkä jaksa tai edes halua käydä arkea kovinkaan paljoa täällä blogissa läpi. Toki jonkin verran niitä arkisia asioita blogiin eksyy, mutta vain sen verran, kun itsestä tuntuu hyvälle.

Olen jo vuosia halunnut pitää blogin lastenvaatteisiin painottuvana. Esitellä uusimpia mallistoja, jakaa ajatuksia teidän lukijoiden kanssa niistä. Kertoa meidän lemppareita ja tehdä sovituskuvauksia. Pohtia ulkovaateostoksia tulevaan kauteen ja välillä esitellä hiukan niitä ostoksia. Isona bonuksena olen saanut mukavia yhteistyökuvioita ja testiin vaatteita. Yhteistyökuvioista valitsen aina ne, jotka itseä kiinnostaa ja sellaisia jotka sopii meidän tyyliin ja blogin henkeen. Kaikkea ei pystyisi ostamaan itse, varsinkaan nyt kun elellään vaan yhden ihmisen palkalla ja minun kodinhoidontuella. Koen olevani tosi onnekas, että olen saanut yhteistyökumppaneita. Mielelläni jaan kokemuksia ja laitan sovituskuvia saaduista vaatteista. On ihanaa että tästä aikaa vievästä harrastuksesta saa välillä myös jotain kiitokseksi itselle tai paremminkin lapsille. :)

Olen pitänyt blogia kohta jo 8 vuotta! Se on pitkä aika. Aloitin kun kaksi nuorinta poikaa oli 4v ja n.8kk. Vuosien myötä pojat on kasvaneet ja isompi jäikin blogista pois aloitellessaan koulun. Nyt se pienempikin eli Emil käy jo kakkosluokkaa ja alkaa olla siinä iässä, etten hänestäkään haluaisi laittaa kasvokuvia blogiin. Emil toisaalta on ihan innokas välillä malliksi sovituskuviin, mutta sanoo myös, ettei enää halua olla paljon kuvattavana. Kunnioitan lapsen omaa päätöstä.

Poikien äitinä ja poikien tyyliin-blogina aloittamani taival on jo kokenut muutoksen pienen yllätys tytön synnyttyä. Poikien äidistä tuli myös tytön äiti. Ymmärrän kyllä että moni odottaa minulta edelleen niitä poikien juttuja, mutta minkäs teet, kun vuodet vierii ja elämä muuttuu. Pojille tulee hankittua melko vähän vaatteita, kun monet kiertää veljeltä toiselle. Vaatteet on niitä ihan perusmerkkejä. Muut poikien asiat ei enää blogin puolelle kuulu. Nyt tytön ollessa pieni ja muutenkin tytön myötä minulle on auennut uusi maailma tyttöjen vaatteisiin ja tyttöjen juttuihin. Ne on aiheita jotka on nyt itselle niitä joita haluisin blogissa jakaa ja pohtia.

Nyt siis mietin, että voiko blogin nimi olla enää entinen. Olisiko järkevämpää muuttaa blogin nimi tai jopa koko blogi uuteen osoitteeseen. Ehkä se into bloggaamiseen syttyisi taas täyteen paloon, kun minulta ei odotettaisi poikien juttuja. On kuitenkin aika harhaan johtavaa olla poikien tyyliin- bloggaaja, jos poikien tyyliä blogissa on enää noin 10% ja loput 90% tyttöjen vaatejuttuja. ;)

Halu pitää blogia on kuitenkin edelleen suurempi, kuin se että lopettaisin kokonaan.

Jotain on kuitenkin tehtävä, koska nyt näin ei tunnu hyvälle tai omalle..

Sanokaa ihmeessä mitä te olette mieltä?

Poikien juttuja on turha toivoa lisää joka tapauksessa, ne ei tule ainakaan lisääntymään. Yhteistyökuviot jatkuu siinä määrin missä itsestä tuntuu hyvälle, jos joku kokee ne mainostamisena (mitä ne ei kyllä itselle ole, sanon selvän mielipiteeni tuotteista oli se itse ostettu tai saatu), niin kannattaa hyppiä ne yli tai siirtyä mielesempään blogiin. :)

Kiitos ihan jokaiselle joka on ollut lukijana jo vuosia, kiitos myös kaikille uusille lukijoille. Olen saanut niiden töykeiden kommenttien lisäksi paljon positiivista palautetta. ♥

Prinsessa 1v3kk

Oikein hävettää myöntää, että unohdin aivan kokonaan ottaa Oliviasta 1-vuotis kuvat. Elokuussa oli niin ihana kesäkin vielä menossa, että ulkona olisi todella kauniita kuvia. Olen niin vihainen itselleni, mrr.. ;) No ei auta se unohtui ja sillä selvä. Päätin nyt kuitenkin eilen ottaa prinsessasta kuvia sisällä 1-vuotis juhlamekossaan, kun se vielä mahtuu päälle. Eihän tässä olla kun 3kk päälle 1v. Olisi ihana käydä ihan valokuvaajalla kunnon kuvissa, kun nämä omat nyt on mitä on, mutta täälläpäin ei ole oikein mieleisiä kuvaajia (siis sellaisia, jotka ottaisi kivassa ympäristössä lapsekkaita kuvia, eikä mitään koulukuvatyyppisiä pönötyksiä). Toisekseen neiti on nyt niin arka vieraiden lähellä, että ei uskalla olla rennosti saati hymyillä ainakaan ekaan puoleen tuntiin. Ensi kesänä ehkä sitten 2v. kuvauksissa olisi kiva käydä ja ottaa koko perheestä kuvia.

Tämä meidän 1v3kk taapero on tosi hauskassa iässä. Arki rullaa melko samalla tavalla, kun kolme kuukautta sitten ja suurempia muutoksia tai kehitysharppauksia ei nyt ole ollut. Sen mitä tässä nyt eniten huomaa on puhe. Olivia "juttelee" paljon ja toistaa lähes kaiken kuulemansa. Neiti poimii yksittäisiä sanoja meidän muiden puheesta ja toistaa niitä, jopa todella vaikeita sanoja vaihtelevalla onnistumisprosentilla. Selvästi osaa myös yhdistää asiat ja sanat. Esim. laittaa laatikot kiinni todeten samalla "kiinni", menee verhon taakse ja sanoo "piiloo" tai ulko-oven käydessä huudahtaa "poja tai ihi" (pojat tai isi). Sanoja tulee hurjan paljon, paljon enemmän kun kellään isoveljistään tässä iässä.

Päivät on sujuneet nyt jo reilut 3kk samalla aikataululla melko tarkalleen unien suhteen. Yöunet klo.22.00-9.30 ja päiväunet ulkona klo.14.00 alkaen n.1,5-2h. Yöllä heräilee vaihtelevasti edelleen. Imetän vielä, joten nukahtaa aina rinnalle. Ekan yöunipätkän nukkuu omassa sängyssä n.4h ja mikäli herää, niin isi käy rauhoittelemassa. Loppu yön nukkuu minun vieressä ja imetän pari kertaa.

Olivialle nuo imetyshetket on edelleen hurjan tärkeitä. Useamman kerran päivässä käy itse vaatimassa "tittii". ;) Ruuan kanssa ja minun poissa ollessa menee myös lehmänmaito hyvin. Ruoka maistuu edelleen muutenkin hurjan hyvin, kaikki menee mitä tarjotaan. Itse syöminen on nyt alkanut kiinnostaa aiempaa enemmän. Hampaita löytyy jo 10kpl joilla pureskella.

Luonteeltaan Olivia on iloinen, vilkas ja tempperamenttinen. Kuitenkin sanoisin että silti sellainen perus helppo lapsi, jos niin voi sanoa. Osaa siis näyttää tunteitaan, mutta kiukunpuuskat ja muut kiukut ei kestä kauaa. Vieraassa paikassa tai vieraiden kanssa neiti on todella hiljainen ja varautunut. Hymyjä ei myöskään vieraille juuri jaeta.

Pari viikkoa sitten käytiin neuvolassa, jossa Olivia istui tiukasti sylissäni ja pelkäsi painon ja pituuden mittaamista. Pieni ei olisi millään mennyt kummallisiin laitteisiin istumaan/pitkälleen. Hih. Piikit itketti tietenkin ja vielä kotona muistettiin esitellä jokaiselle erikseen "pipit". Uusimmat mitat on 10.740kg ja 84.2cm. Hurjaa vauhtia kasvaa, vaatteissa on nyt 86cm just vielä sopivia ja osa jo 92cm. Mitäs meille muuta.. niitä hiuksia odotellaan edelleen. ;)

Mitä teidän pienille taaperoille kuuluu?

Oi talvi tule jo! (sis. alekoodin Ratkiriemuun)

Hei vaan pitkästäaikaa! Kuten tuossa aiemmin kerroinkin on meillä ollut melko rankka syksy sairastelujen suhteen ja siinä kun on suurperheen arkea koittanut pyöritellä samalla, niin oma jaksaminen on ollut heikkoa. Kaikki ylimääräinen karsiutuu hyvin pois, kun normi arkikin tuottaa tuskaa. Itse olen nyt viimein terveenä ja toivon että tilanne jatkuu näin. :)

Talvea odotellaan jo saapuvaksi koko perheen voimin ja etenkin sitä lunta! Toivotaan, että tänä vuonna tulee luminen talvi jo ennen joulua. Välikausivaatteet on tänä vuonna olleet hurjan kauan käytössä, kun tuntuu ettei sinne pakkasen puolelle päästä millään. Toisaalta ihan hyvä niin, kun minulla on edelleen toppahankinnat vähän vaiheessa..

Olivialle olen kyllä jo pari haalaria hamstrannut, vaikka koko onkin aiheuttanut jälleen kerran päänvaivaa. Luulen että pienellä fiksuinta onkin ostaa suosiolla kahta eri kokoa, kun talvivaateaika on niin pitkä ja kasvua ehtii tulla talven mittaan monta senttiä.

Alkutalven haalari me saatiin yhteistyön merkeissä Ratkiriemusta. Tämä pinkki Nova Starin haalari on reilua mitoitusta, kun koko 80/86cm on näinkin reilu 84cm Olivialle. Kaunis pinkki sävy on mitä mainioin etenkin lumettomaan alkutalveen. Nova Starin ulkovaatteita meillä ei ole koskaan ollut pojillakaan, joten mukava testailla nyt. Ainakin näppituntumalla vaikuttaa oikein lämpöiseltä ja kestävältä haalarilta. Vedenpitävyyskin on 7000mm ja saumat teipatut, joten sietää varmasti lätäkköleikit myös. Hih.

Haalarin kanssa samaan aikaan saatiin lisäksi Ratkiriemusta ja Fredriksonilta ihanat tupsuliini villapipot.

Minä niin rakastuin näihin! ♥

Tuo raidallinen Tupsuliini sopii täydellisesti Nova Starin haalarin kanssa. Pinkki sävy on ihan sama molemmissa, sävyttäjän silmä tykkää. ;)

Mustassa Tupsuliinissa on valkoiset tupsut ja se sopii myös tosi hyvin tähän haalariin ja meidän muihinkin talvisetteihin. Mitäs tykkäätte, kumpi myssy on kivempi pinkin haalarin kanssa?

Näissä Fredriksonin Tupsuliineissa on tuo päällinen 100% villaa ja vuori pehmoista velouria. Varmasti lämpöinen paukkupakkasillakin. Kokona Olivialla on myssyissä 48 ja neidin päänympärys on hiukan päälle 47cm. Nämä on vielä reiluja, joten mitoitus ei ainakaan ole yhtään pientä, ennemmin hiukan reilua. Ratkiriemussa on tosi hyvä valikoima Fredriksonin myssyjä ja värejä näissä Tupsuliineissäkin monta, kannattaa kurkata kaikki.

Sain vielä mukavan alekoodin teille käytettäväksi Ratkiriemun nettikauppaan. Eli saatte kaikista normaalihintaisista tuotteista -20% alennusta koodilla; 221115 ja tämä koodi on voimassa loppuviikon eli su 22.11.15 saakka!

Ratkiriemustahan löytyy mm. Nova Star, Molo Kids, Fredrikson, Gugguu, Racoon, Mini A Ture, Småfolk, Neenuska, Phister & Philina, Silverjungle, Ticket Outdoor ja paljon paljon muuta. Klikkaa kauppaan! :)

(Yhteistyössä Ratkiriemu. Teksti sisältää linkkejä, en hyödy klikkauksista)