Isojen poikien juhlavaatetus

(kaikki kuvat kerätty; H&M, KappAhl & Lindex)

Terkut täältä joulukiireiden keskeltä! ;) Jälleen kerran olen onnistuneesti kerännyt itselleni pientä stressin poikasta lähestyvästä joulusta, milloinkahan sitä oppii että se joulu tulee vähemmälläkin? Toisaalta omaan jouluun kuuluu aina se siivoilu ja kaupoilla pörrääminen ja lahjojen mietiskely. Eli liekö joulu edes tulisi ilman niitä. Hih.

Nyt viimeisin pähkäilyn aihe on myös melkein joka vuosi toistuva ilmiö; mitä isoille pojille joulun juhliin päälle??

Jotenkin tuntuu että tuo poikien juhlavaatetarjonta on niin olematonta tai ainakin tylsää, että siitä ei vaan pääse vuosienkaan saatossa mihinkään. Alle 140cm vielä löytyy jotain ja sitten taas niille jo miesten koossa oleville teineille, mutta sitten on se "väliin putoaja porukka" eli 146-164cm. Miten se onkaan niin vaikeeta valmistaa jotain muuta kun ruutupaitaa tai tummia sävyjä!

Siis meillähän juhliin pukeudutaan aina juhlavaatteisiin, ei t-paitaan eikä collareihin. Olen yrittänyt (ja siinä onnistunutkin mielestäni hyvin) opettaa pojille, että juhlissa pukeudutaan juhlavaatteisiin ja näin kunnioitetaan sitä juhlaa tai juhlan sankaria. Koulun juhlissa pojilla on myös aina juhlavaatteet ja kuin myös jouluaattona. Itse tykkään ostaa juhlavaatteet pääsääntöisesti ihan näistä peruskaupoista edullisesti, koska käyttöä juhlavaatteille on melko harvoin. Tänä vuonna olen hiukan myöhässä näissä juhlavaateasioissa ja muistin tarkastaa vaatekaappien tilanteen vasta nyt äskettäin. Koulun joulujuhlat olisi tietty ensi viikolla, joten kauppaan olisi jo kiirus ostoksille. ;)

Pikavilkaisu H&M:n, KappAhlin ja Lindexin valikoimaan oli pienoinen pettymys. Koot oli myös huventuneet monissa kauluspaidoissa ja huosuissa siihen malliin, että saa nähdä löytyykö kaupoilta enää meille sopivaa. Kääks.

No tänään käyn kurkkimassa rippeet ja toivon mukaan matkaan tarttuu mustia housuja ja jotkut kivat paidat edes 11v:lle 158cm ja 14v:lle 164cm. Housuina pojat hyväksyy vain mustat ja yleensä niitä saa ihan kivasti esim. mustina farkkuina. Myös siistin näköinen joggers-malli on ihan kiva. Kauluspaidassa pojat ei oikein tykkää ruuduista, joten sekin hankaloittaa valintaa. Vaihtoehto voisi tietenkin olla siisti neulepaita, hmm..

Millaisia vaatteita teillä isot pojat pukee tuleviin joulun juhliin?

Onko värimaailma kovin tummaa vai löytyykö väriäkin?

Mites juhlapukeutuminen noin yleensä, kuuluuko se teillä jouluun?

Hoikan pojan housuvinkki

Tiedän että aika moni muukin hoikan pojan äiti kuten minä, tuskailee moneen kertaan, että mistä löytäisi niitä oikeesti jalassa pysyviä housuja! Ei niitä joita pitää nauhoilla kurkoa kymmeniä senttejä kiinni ja sittenkin joka vessareissun jälkeen ne on hankala lapsen saada takaisin jalkaan niin että ne pysyy taas ylhäällä. Etenkin tarpeeksi kapeita collegehousuja, nimenomaan niitä edullisia, saa etsimällä etsiä ja nehän ne on vielä ne kaikista suosituimmat housut yleensä. Tuntuu että vyötärö on niin iso lähes kaikissa, että niihin menisi kaksi poikaa. :D

Nykyisin valmistetaan pullukammille lapsille jopa väljempiä housuja, mutta missä on ne hoikkien lapsien housut? Eikö sellainenkin mallisto olisi ihan paikallaan?

Emil käyttää kokoa 140cm (138cm pitkä ja painaa n.26kg) ja minulla ei ollut kesän jälkeen hänelle kuin yhdet sopivat collarihousut jemmassa. Jo keväällä tuskailin mistä löydän hänelle hyviä edullisia collegehousuja syksyyn, kun tiesin että etsiminen tulee olemaan oma haaste. Yhdet lempparit koko viime kevään oli Me&I:n best sweatpantsit, joita meillä oli kolmessa värissä (olin jo aiemmista mallistoista ostanut). Ne pysyi hyvin jalassa ja oli mukavan malliset. Himpun verran kuitenkin harmitti, kun poika sai jokaisiin polviin reiän. Ei sillä, toki se riski aina on olemassa, mutta kyllähän se vähän ottaa päähän tuollaisissa kolmenkympin housuissa. ;)

Mielummin siis ostan kolmet edulliset, kun yhdet kalliit.

Olen niin iloinen yhdestä housulöydöstäni, että ajattelin vinkkailla teille muillekin hoikkien poikien äideille. Nimittäin H&M:n nettikaupassa on myynnissä ihan huiput poikien treggingsit kympillä! Ne on joustavaa collegea ja vyötäröllä on leveä kuminauha. Takana on yksi takatasku ja noissa harmaissa on vielä tuplakangas polvien kohdalla. Pysyy muuten jalassa hoikalla tosi hyvin ja malliltaan lahkeetkin on sopivan slimmit.

Ostin meille neljät, eipä tartte harmitella ettei ole sopivia ja niitä ehjiä housuja. ;) 

Muitakin housuja olen yllättäin löytänyt H&M:n valikoimasta Emilille. Ei niin hyviä kuin nuo treggingsit, mutta kyllä nämäkin muutkin kohtuu hyvin jalassa pysyy. Isoille hoikille pojille (134-170cm) on muuten tosi hyvä malli tämä vetoketjutaskullinen malli. Näitä tulee hankittua joka vuosi useammat, meidän 11v. ja 14v. tykkäävät näistä vielä myös. Ilmeisen suositut onkin, kun aina loppuvat nopsaan nettikaupasta, kun uusia sinne tulee. Koko näissä on niukka, joten kannattaa ostaa kokoa isommat kun normaalisti.

Mitkä edulliset (mieluiten alle 20e) collarihousut teillä on todettu hyväksi hoikalle lapselle?

Vinkkejä otetaan vastaan, etenkin teineille kaipaisin lisää valikoimaa.

P.s. Kurkatkaa huuto.netistä minulla myynnissä olevat kohteet! Siellä olisi toppaa pojalle 134-152cm ja kenkiä 34-35. Tyttövauvalle toppaa 74-80cm.
Osa sulkeutuu jo tänään ja loput huomenna!

Koululaisten toppaa (kokemuksia ja lemppareita)

 

 

Nyt kun talvi on jo kääntynyt kevään odotteluun ja toivon mukaan talvea on enää vähemmän edessä kuin takana, niin on hyvä hetki kurkata miltä näyttää talven ulkoiluvarustus. Piti itseasiassa topat esitellä jo syksyllä, mutta kaikessa kiireessä unohtui ja parit hankinnatkin jäi niin myöhään, että talvi oli jo kunnolla alkanut. Katsotaan niitä sitten nyt, jos vaikka jotain vinkkiä näistä olisi muillekin jo ensi talvea varten. ;)

 

Yksi tämmöinen "myöhäisostos", josta on tullut ekaluokkalaisen lemppari setti, on ostettu vasta joulukuussa Lekmerin Reiman -50% alesta. Kaksiosainen toppapuku on Reiman Kiddo mallistoa. Tämä setti oli todellinen positiivinen yllätys niin mitoitukseltaan, kuin materiaaliltaan. Ihan huippu istuvuus hoikalle pojalle ja kankaat vaikuttaa kestäviltä, housuissa etenkin on sellainen karhea paksuhko kangas. Housut on mukavan slimmit malliltaan toppahousuiksi ja kestää tuolla hoikkiksella hyvin jalassa, vaikka vyötäröllä ei olekaan mitään kiristystä. Housuissa on myös henkselit, mutta Emil ei niitä halunnut pitää ja tarvetta ei tosiaan ole, kun pysyy jalassa muutenkin.

Kokona Emilillä 134cm ja poika on suunnilleen (ehkä) nyt 135cm pitkä. Tämä on juuri hyvä koko tälle talvelle.

 

Tuossa ylänurkan kuvassa näkyy vähän tuota istuvuutta paremmin. Suosittelen ehdottomasti näitä kaikille hoikille lapsille, jos teilläkin on ollut housu ongelmaa, kuten meillä. ;) Käyttöä setillä on nyt takana reilu kuukausi (muita ei ole juurikaan pitänyt nyt joulusta alkaen arkikäytössä) ja edelleen on ehjä, edes kulumaa ei vielä ole.

Oranssi pipokin on Reimaa ja alesta ostettu. Kengistä ykköset on jo ties kuinka monetta talvea Kavatin mustat nahkasaappaat villavuorella (ovat myös vedenpitävät). Välivaatteita on tarvittu aika vähän, fleecetakki on ollut toppavaatteiden alla kovemmilla pakkasilla ja satunnaisesti villakerrasto. Mummon neulomat villasukat on lähinnä luistimissa pidetyt.

 

Toinen suosikkisetti on ollut Villervallan toppatakki (takki saatu Skidistä) ja Woxon toppahousut 134cm. Näitä pidettiin alkutalvi ahkerasti. Villervallan takki on ollut minusta myös todella hyvä malliltaan ja kestävyydessäkään ei ole mitään moitittavaa, jälkiä ei ole tullut.

Woxon toppahousut on Emilillä pysyneet ehjänä hyvin, mutta isoveljillä ei enää. Malliltaan nämä housut on hiukan leveämmät, kun nuo Reiman, mutta nämäkin kestää Emilillä hyvin jalassa vyötärön sivuilla olevien kiristystarrojen avulla.

Loskaan on Vikingin goretex kengät ja pipot on Reima (saatu Jollyroomista ), sekä Silverjungle (saatu Silverjunglelta). Hanskat Reimaa, ihan ykköset olleet meidän pojilla jo vuosia.

 

Loppusyksystä ja nyt kauppa/kylä reissuilla ollaan pidetty tätä vähän ohuempaa settiä. 140cm takki on ostettu viime talven H&M:n alesta ja housut on Name It:n 134cm. Takille ei juurikaan siis ole kulutusta tullut, mutta housut on vähän enempi pidetyt. Melko pehmoinen kangas noissa housuissa, joten luulen että olisivat jo puhki jos joka päivä pidettäisiin. Monesti tuo takki on ollut päällä ihan farkkujen kanssa ja nuo isoveljen vanhat Tretornin karvavuorelliset goretex tennarit on olleet juuri farkkujen kanssa parhaat. Mutkan nahkarukkaset on olleet jo pari vuotta siistimmässä menossa käytössä. Pipot vanhoja; Racoon ja blogiystävän neuloma.

 

Lisäksi Emililtä löytyy yksi haalari. Reiman 134cm haalari (saatu Jollyroomista) on ollut käytössä suurimmaksi osaksi omassa pihassa ja koti ulkoilussa. Etenkin kovilla pakkasilla ihan paras valinta. Koulussakin on jonkun kerran käynyt, mutta mielummin tuntuu kouluun pukevan takin+housut. Todella hyvänä tämäkin pysynyt, alaosa onkin karheampaa ja kulutusta kestävämpää kangasta. Pipot sekä kengät samoja kuin muissa kuvissa ja rukkaset Reimatec (saatu Jollyroom).

 

Tietysti kun on monta settiä, niin käyttöä yhdelle ei ole hurjaa määrää päässyt tulemaan. Minusta onkin kiva, että settejä on monta. Pysyy siistimpänä kaikki ja on vaihtelua kelin ja ulkoilutavan mukaan. Emilillä on siis neljä settiä talveen ja ollut ihan hyvä määrä. Vähemmälläkin taatusti pärjäisi, mutta onneksi ei ole tarvinnut. ;)

 

 

Neljäs luokkalaisella sen sijaan ei ole kuin kaksi settiä. Olen isoveljiltä huomannut, että isompana pidetään mieluiten aina sitä yhtä ja samaa. Toisaalta kulutus ei tunnu myöskään olevan niin kovaa, kuin vielä ekaluokkaan asti on (paitsi housuissa). Oliverille olen kyllä itse kaipaillut välillä vielä yhtä settiä ihan vaihtelun vuoksi, mutta kun pärjätty on näinkin, niin mennään sitten koko lopputalvi, jos ei nyt hajalle takkeja saa.

 

Ihan paras setti on tämä Reimatec takki ja Woxon toppahousut. Tuo takki on vaan tosi ihana minustakin, onneksi poika myös itse juuri sen halusi. ;)

Takissa ei ole mitään moitittavaa, oikein hyvä malli tässäkin ja on kestänyt päivittäisessä käytössä hyvin. Woxon toppahousut sen sijaan ei ole enää sitä vanhempaa hyvää laatua ja tänä vuonna on pojat saaneet ne puhki kulutettua jo nyt (pienet reiät polvissa, sekä pehmentynyt kangas tällä 10v:llä ja 14v:llä). Ostin onneksi näitä kahdet, joten otetaan uudet nyt lopputalveksi käyttöön. Sinisävyinen Geggamojan villapipo (saatu valmistajalta pari vuotta sitten) on ollut Oliverin lemppari jo pari vuotta. On muuten ollut tosi hyvä laadultaan. Hansikkaat on taattua Reimatec laatua.

 

Siistimmässä menossa Oliver on pitänyt tätä Reimatec parkatakkia, joka on ostettu jo viime talveksi. Tykätty takki tämäkin. Pipot vanhaa Reimaa, nahkarukkaset Mutkan ja kengät Vikingin goretexit (pojalta löytyy myös Superfitin goretexit toisina kenkinä).

Oliverin topat on 152cm ja pituutta tällä 10v:llä on ehkä noin 150cm.

 

Näillä ollaan siis talvi menty ja tyytyväisiä ollaan. Toppahousuista kaipailisin pojille hyvää ja kestävää edullista mallia, olisiko vinkkiä? Tietysti vaihtoehtona on ostaa aina kahdet edulliset ja kun toiset kuluu puhki, niin sitten uudet tilalle.. Mutta kestäisikö mitkään oikeesti ehjänä koko talven?

 

Millaisia settejä teillä on ollut koululaisilla tämän talven ja oletteko olleet tyytyväisiä?

 

 

Vaaleanpunainen arki

 

 

Arki rullaa jo kivasti omalla painollaan. Tyttö on varsin tyytyväinen tapaus, eikä juurikaan huutele. Ainoa asia joka saa pientä kiukkua pintaan on ruuan saannin hitaus, eli jos se tisu ei ole suussa viimeistään 5min. päästä siitä kun sitä tekee mieli, niin silloin pitää vähän päästää parkaisuja ja väliin katsella tajusiko se äiskä. ;)

 

Yöt menee 2-3 syötöllä ja me tytöt on vallattu parisänky kahdestaan. Se on vaan niin helppoo vaihtaa kylkeä, nakata tisu suuhun ja jatkaa unia. Näin saa taatusti jokainen perheenjäsen meillä tarpeeksi unta. Päivät neiti tankkaa tiheämmin ja pidemmän kaavan mukaan, näin ollen itselle kertyy ihan kiitettävästi tunteja sohvalla istuen ja imettäen. Aivan mahtavaa kun on hyvä imetystyyny helpottamassa ja sen avulla pystyn jopa nettiä selailla toisella kädellä, mutta blogipostaukset tai lähinnä tekstin kirjoittaminen ei tahdo onnistua yhden käden tekniikalla.

 

Aika ihmeellistä tämä nyt on, olla pienen tytön äiti.

Ensimmäiset kaksi viikkoa on mennyt ihmetellessä koko tilannetta ja ollessa onnesta sekaisin. Tämä vauva-arki on niin huuman ihanaa, että sitä voisi vaan päivät pitkät nuuskutella ja katsella tuota pientä. Sitä on vähän niin kun vaaleanpunaisessa kuplassa. :)

 

Nyt kun meille tuo pieni prinsessa suotiin, niin tämä äiti ei voi olla vähän hurahtamatta tyttöjen ihanuuksiin. Sen kyllä tässä tilanteessa itselleni suon, enkä pode taatusti jatkossakaan yhtään huonoa omaatuntoa vaikka vaatteita olisikin vähän liikaa!

 

Mekkoihastus iski heti. Pari pientä mekkoa olen käynyt hakemassa KappAhlin newbie mallistosta ja mies toi tytölle jo sairaalaan tuon yläkuvan vasemman alareunan setin 68cm (mekko, peitto, ruokalappu ja body).
Hullaantui siis isikin vähän. :)

Itse kävin nyt pariin otteeseen hyödyntämässä KappAhlin ota 3 maksa 2 alennuksen. Tuo ylin vaaleanpunainen mekko on kokoa 62cm ja neuletakki 68cm. Mekko onkin päässyt jo kolmesti päälle asti ja on kyllä hurjan söpö pienellä.

 



 

Kanervan sävyinen mekko on myöskin newbie mallistoa 62cm ja pehmoinen farkkumekko on collegekangasta Name It:n -70% alesta, kokona 62cm siinäkin. Ja kun on niitä mekkoja, niin pitäähän pienellä olla sukkahousujakin. Näistä kahdet Seppälästä -50% alella ja kahdet Lindexiltä, josta olen myös hyödyntänyt sitä 10e alennusta. Sukkikset olen ostanut 56-62/68cm.

 



 

Lindexillä on aika ihania hempeitä bodeja ja nyt käytössä olen havainnut ne kaikista parhaan mallisiksi/parhaiten istuviksi tytölle, niin kun näistä perus ruotsalaisketjujen vaatteista. Lindexin bodeissa koot pitää minusta myös parhaiten paikkaansa ja ne on ihanan pehmoisia. KappAhlin bodyt tulee hyvänä kakkosena. H&M:n bodyt on pientä kokoa, ainakin ne vastasyntyneiden malliston ja materiaaliltaan ei ollenkaan niin miellyttäviä.

Nämä yllä olevat vaatteet siis Lindexiä, paitsi sukat Name it. Kaksi bodyä 62cm ja yksi jo 68cm. Housut 62cm.

 

Tällä hetkellä tytölle on sopiva koko 56cm Lindexin ja KappAhlin vaatteissa, Lindexin bodyt jopa hiukan reiluja. H&M:n newborn bodeissa 62cm on juuri sopiva ja samaten Seppälän bodeissa, niistä ei varmasti enää menisi koko 56cm tuolle pitkä kätiselle ja jalkaiselle neidille. Housuissa voi pitää joka merkiltä jo 62cm, kun vähän lahkeita kääntää.

 



 

Röyhelöpepputrikoot on niiiiin ihanat! ♥

Ne ja pallobody Lindexiltä 62cm. Kukkatunika Lindexiltä 68cm ja reikäkuviotrikoot KappAhlista 68cm.

 

 

Sydän kuviollinen setti 62cm Seppälästä -50%.

Pinkki pallobody Lindexiltä 68cm ja vaaleanpunainen sydän body KappAhlista 68cm.

Pinkki panta saatu kaverilta vauvalahjaksi.

 

 

Tälläinen pino siis tyttö ihanuuksia on jo tullut jemmattua. Osa jo isompaa kokoa, koska jos neiti kasvaa yhtä nopsaan pituutta kun veljensä, niin 68cm päästään käyttämään jo päälle 3kk iässä.

Muuten, ne äitiyspakkauksen 50cm vaatteet on jo meillä pieniä! Hihat ja lahkeet jäi lyhyeksi heti alkuunsa. :D

 

P.s. Kyllä minä poikien vaatejutuilla jatkan myös, mutta paljon tulee varmasti nyt myös tyttöjen vaatejuttua. :)

 

Tytölle tai pojalle

 

Tiedättehän nämä raskauden viimeiset viikot?

Kyllästyttää, väsyttää ja ahistaa! Toisaalta tekisi mieli tehdä vaikka mitä, mutta sen sijaan istun sohvalla, kun en jaksa nousta ylös. Jos erehdyn nousemaan, niin jaksan hetken ja sitten kolottaa joka paikkaan, lihaksia heikottaa, jalkoja särkee ja jalat turpoo. Väsyttää. Olisi kiva nukkua joo, mutta kun mikään asento ei ole enää oikein hyvä. Yöt on katkonaisia, kun juokset vessassa ja heräät muutenkin joka kerta kun kylkeä pitää kääntää. Se onkin monta kertaa yössä kun sitä asentoa saa vaihtaa, kun lantio puutuu. Sitten sitä unta saa taas hakea, koska koko operaatio ottaa oman aikansa, että ensin nouset istumaan kun vaihdat kylkeä ja sitten asettelet kaikki tyynyt hyvin (pään alle, selän taa, jalkojen väliin ja käsien väliin) ja kun viimein ne asento on kohtalainen niin vauva on erimieltä ja potkuttelee niin että todellakin tuntuu. Huoh.

 

No mutta, enää max. 5vkoa jäljellä joten ehkä sen jaksaa. ;)

Omaan olotilani vaikuttaa kyllä selvästi myös nämä verensokerin heittelyt ja vauvan asennon vaihtelu. Vauva nimittäin edelleen nakottaa suurimmaksi osaksi viistosti poikittain, pää oikealla ylhäällä. Välillä pyörähtää hetkeksi pää alaspäin ja potkii kylkiluita, mutta jostain kumman syystä ei viihdy niin kun hetkittäin. Masu onkin aika alien mallia monesti kun pää näkyy mollukkana toisella puolella vatsaa ja se oikeesti sattuu!

Niin ja tosiaan se raskausdiabetes minulla sitten on. Nyt pistän päivittäin insuliinia ja seurailen verensokereita, dieetti ottaa välillä voimille, kun tuntuu ettei mitään hyvää saisi syödä..

 

Ei sentään ole helle! Postiivista kun hakee tästä tilasta. ;)

Eikä sillä, on ihanaa jo ajatella että meillä tosiaan kohta on se pikkuinen nyytti, jota on saatu odottaa jo kauan. ♥

Vauvan sukupuoltahan me ei tiedetä, ihanaa kun se on pysynyt salassa monesta ultrasta huolimatta. Vahvasti silti luulen, että pieni on poika. Jotenkin sitä ei muuta osaa edes olettaa ja se tuntuu luonnolliselta jatkeelta meidän perheeseen. ;)

 

Koska kaikki vaateostokset on nyt sattuneesta syystä olleet unisex väriä ja nyt pariin kuukauteen en ole edes hankkinut mitään, niin odotan kovasti jo sitä että pääseen vähän "värikoodaamaan" vauvan vaatetusta sukupuolen suuntaan. Yhtään mitään en aio kuitenkaan ostaa enää ennen kun vauva on syntynyt, söpöstellään sitten joko niillä vaaleansinisillä tai vaaleanpunaisilla ihanuuksilla kun on synnytys ohi.

 

 

Jos meille syntyisi ihmeen kaupalla tyttö, niin kyllä se vaan niin olisi että sitä vaaleanpunaista tulisi paljon ja mekkoja ja tunikoita ja sukkahousuja jne. Toki myös pinkkiä, lilaa ja valkoista suosisin myös. Lisäksi ihan varmasti hankkisin noiden perus tyttömäisten sävyjen lisäksi myös harmaata, turkoosia ja ruskeaa joukkoon. Luulen että keltaista ei tulisi paljoa tytöllä pidettyä, itse miellän sen enemmän poikien väriksi (vaikka en kyllä yleensä tykkää jaotella värejä sukupuolen mukaan). Hassua..

Kaikista eniten tällä hetkellä olen ihastunut KappAhlin tyttöjen newborn-mallistoon, se on just sellainen josta tulisi hankittua vaikka mitä. Samaten Lindexillä on muutama ihanuus mallistossa.

 

 Kuvat; KappAhl , Lindex, H&M, Reimashop ja Skidi (tuttinauhat, sekä valk. viltti Elodie Details).

 

 

Pojalle sen sijaan pukisin mielelläni ihan vauva-aikana vaaleansinistä, valkoista, keltaista ja harmaata. Ripaus saisi olla myös mustaa. Toki turkoosia, limen vihreää, punaista ja oranssia tulisi pojalle hankittua myös. Tummansinistä ei tule yhtään vaatekappaletta, en edelleenkään vaan voi sietää kyseistä väriä. Muutenkin tykkään värikkäistä vaatteista etenkin pojilla, minusta kun olisi äärimmäisen yksitoikkoista ja tylsän näköistä pukea poika pelkkiin sinisen sävyihin, mustaan ja harmaaseen.

KappAhlin poikien newborn-mallisto ei ole ollenkaan niin kiva kun tyttöjen, siellä on liikaa perus sinistä minun makuun. Hento vaaleansininen menee, mutta jo astetta paria tummempi sävy ei taas uppoo. Lindexin syysuutuuksista bongasin tuon ihanan harmaan hiippahuppuisen takin, joka on ehdottomasti ostoslistalla pienelle pojalle.

 

Näin haaveillen synnytystä kohti, syysmallistoja jo kovasti myös odotellen. Kotikin alkaa olla jo vauvaa varten valmis, joten juttua niistä heti kun vaan saan hetken virtaa taas ja tietty niistä syys-talvimallistoista. :)

 

 

Hellettä ja raskautta

 

 

 Niin se vaan on rantakausi taas korkattu, toukokuussa!

Viime vuonna rantauduttiin ekan kerran kesäkuun alussa, mutta nyt nämä muutaman päivän helteet ajoi tämän porukan jo nyt varpaita kastelemaan. Lapset nauttii, äiti ei. ;)

Itse en ole mikään helle ihminen, en todellakaan. En normi kropassa, enkä varsinkaan nyt tämän pallomahan kanssa. Viime päivät ja yöt onkin olleet melko tuskaa minulle. Yöt menee hikoillessa ja heräillessä, päivät on ihan voimaton olo kokoajan. Tuntuu ettei happi kulje, ei sisällä eikä ulkona. Huoh.

Blogi onkin saanut olla tauolla, koska voimat on olleet niin pois ja kamera ei tunnu eksyvän käteen ollenkaan.. Ei siis sillä etteikö juttua olisi, mutta yksinkertaisesti ei vaan kykene!

 

Raskaudesta lupasin laittaa teille juttua enemmän. Tämä raskaus on ehdottomasti ollut minulla se rankin. Itseasiassa aiemmat neljä raskautta on olleet helppoja tähän verrattuna ja olen aina nauttinut niistä. Sanoinkin aina ennen että raskaana oleminen sopii minulle. Nyt en nauti. Ehkä niin onkin tarkoitus, oma kroppa sanoo että nyt riittää. Ikä ja rankat viime vuodet on tehneet jo tehtävänsä, eikä kroppa enää kestä mitä vaan..

 

Ihan ensin kärsin kovasta pahoinvoinnista aina raskausviikoille 18-19 asti, eli melkein puoleen väliin raskautta. Sitten kun pääsin siitä, niin alkoi tulehduskierre. Etenkin harmillinen strepto-B tuppaa vaivaamaan minua raskauksissa, aiheuttaen supisteluja ja vuotoja. Mutta nyt sen päälle sain parit muutkin tulehdukset. Seuravaksi sain rakenneultrassa tietää, että istukka on niin alhaalla, että se on osittain kohdunsuun päällä. Onneksi kaikeksi viime viikolla kontrollissa selvisi, että se on noussut juuri sen verran, että alatiesynnytys on mahdollinen. Mutta istukan reuna on edelleen niin siinä reunalla, että minua varoiteltiin kovasta fyysisestä rasituksesta tai siis suositeltiin välttämään sitä, ettei istukan reuna pääsisi repeämään. No mutta ok, yritetään lepäillä sitten loppuraskaus. Onhan minulla apupoikia monta. ;)

 

Jottei kuitenkaan liian helpolla pääsisi, niin jäin myös "kiinni" sokerirasitustestissä. Nyt olen muutaman viikon seuraillut sitten tiiviisti verensokeria kotimittarilla ja yrittänyt mahdollisimman paljon välttää sokereita ja hiilihydraatteja. Silti arvot ylittyy ihan aina noina mittauspäivinä, etenkin aamun paastoarvo on joka kerta yli sallitun rajan. Nyt sitten odottelen kutsua sairaalaan diabeteslääkärille, joka sitten päättää joudunko ihan insuliinille.

 

Olen siis tiiviimmässä seurannassa sekä neuvolassa, että äitiyspolilla (ultrat 3-4vkon välein). Vauvan painoa seuraillaan, mikä sinänsä on hyvä, koska se on hirvittänyt minua jo ilman tuota raskausdiabetestäkin. Meillä pojat (tai lähinnä kaksi nuorinta) on olleet ihan reilunkokoisia syntyessään ilman noita sokereitakin, joten kauhulla odotan miten isoksi "sokerivauva" kasvaa. Nyt viime viikolla rv 28+4 vauva vastasi painoarviossa onneksi raskausviikkoja, mutta toisalta tässä vaiheessa on meillä kaikki olleet vielä ihan normimitoissa. Viimeisillä viikoilla ne on ne kilot keränneet.. Oliver syntyi rv 39+6 ja painoi 4310g. Emilin synnytys käynnistettiin ja hän syntyi rv 40+4 ja painoi 4010g. Eihän siinä sinänsä mitään, jos synnytys sujuu silti hyvin ja vauva mahtuu syntymään. Mutta minulla pojat on olleet tiukassa. Oliverilta itseasiassa murtui synnytyksessä solisluu ja Emil oli myös "jumissa" eikä ihan niin helposti tullutkaan ulos. Harteikkaita kavereita, näin minulle tuumattiin. Sanomattakin on siis selvää, että tuleva synnytys nyt jännittää, ehkä jopa pelottaa..

Mutta yritän olla luottavaisin mielin, että nyt kun olen seurannassa, niin synnytys tarpeen mukaan käynnistetään ajoissa. Itse luulen että heinäkuussa jo synnytän..

 

Tämän kaiken päälle supistuksia on päivittäin. Onneksi kipeitä harvemmin, mutta kuitenkin. Yhtään jos on jaloilla muutamaa tuntia pidempää tai touhuaa liikaa, niin illan sitten supistelee. Verensokerin heittelyn, supistusten, hempparin (joka on kanssa ihan alarajalla) ja helteen takia olen siis aikas kuitti äiti.

Toivon vaan että kaikki menee loppuun saakka hyvin ja mitään uutta vaivaa ei ilmene. Yksi postiivinen seikka tulee tässä kaikessa mieleen, nimittäin selkä ei ole ollut juuri yhtään kipeä! Joku sitä kyselikin tuolla vauvantarvike postauksessa, eli selkävaivoista en sentään ole joutunut kärsimään nyt.

 

Olen kaikesta huolimatta erittäin onnellinen, että olen raskaana ja meille on tämä viides ihme "annettu". On jotenkin uskomatonta olla raskaana ja aivan ihanaa saada vielä yksi ihana pieni ihminen perheeseen. :)

Aika hurjaa, että tässä sitä ollaan jo raskausviikolla 30 menossa. Loppusuora on siis ihan nurkilla ja kesä kiitää varmasti hurjaa vauhtia sinne heinäkuulle! Salaa toivon, että ei olisi ihan mahdoton hellekesä. Kyllä sitä pienemmilläkin asteilla pärjää. ;)

Mitä minulle kuuluu..

 

Aika tarkalleen 3kk sitten kirjoittelin teille omasta kuntoutuksestani. Tuolloin olin juuri selkäkuntoutuksessa, johon pääsin kelan kautta oltuani vuoden sairaslomalla selkäsairaana. Kuntoutuksesta sain kipinän muutokseen ja toiveen saada kuntoni takaisin ja laihtua, kun viimein hermosärkykin oli alkanut helpottaa. Lupasin (toiveidenne mukaan) kertoa teille projektistani syksyn mittaan, mutta niin se vaan on jäänyt..

 

 

 

Eli mitä minulle kuuluu nyt?

Elokuussa kuntoutusviikon jälkeen tein suunnitelman miten aion muuttaa elämääni. Toki pelkäsin kaikkea uutta, koska aiemmat yritykset liikkua ja muuttaa ruokavalio on olleet tuhoon tuomittuja. Kivut ei olleet vaan antaneet myöten ja herkut on liian suuri paheeni, varsinkin kun kivut oli pahimmaan herkut toi lohtua tilanteeseen. Ylipaino ei tietenkään sekään tehnyt selälle hyvää, eikä huono kunto. Joten kivusta huolimatta jotain oli tehtävä.

 

Päätin lähteä kävelemään. Tein lenkit sen mukaan mitä selkä kesti. Yllätyksekseni pystyin kävellä reippaasti 40min. putkeen, joten jatkoin sillä. Tarkoitus oli liikkua jotenkin 3-4kertaa viikko, se 30min. vähintään per kerta. Selkä kipeytyi välillä, mutta jatkoin pienestä kivusta huolimatta. Kävelin kolme lenkkiä viikossa ja yhtenä päivänä tein rannepainoilla treeniohjelman, jonka mieheni oli minulle suunnitellut (hän on liikunnan ammattilainen).

 

 

Syksy ja sateet tuli kuitenkin esteeksi kävelylenkeille, joten lenkit on osittain vaihtuneet nyt kuntopyöräilyyn. Kuitenkin tahti on jatkunut tähän päivään samana, neljä treeniä per viikko ja ajallisesti edelleen se 30-45min. Viikonloput aina huilaan ja syönkin vähän rennommin kun arkisin.

 

Syömätapojen muuttaminen onkin ollut vaikeampaa minulle, kun liikunnan aloittaminen. Olen nirso ollut ihan pienestä alkaen ja erittäin valikoiva syöjä edelleen. Kasvikset ja vihannekset yritin urhoollisesti lisätä ruokavaliooni, mutta liian vähän niitä menee edelleen. Kuitenkin joka päivä jotain, jos ei muuta niin hedelmiä, joten saavutus sekin. Tärkein muutos oli kuitenkin annoskoon pienentäminen ja säännöllinen syöminen. Se on onnistunut hienosti.

Herkkuja en ole täysin karsinut pois, se ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Mies oli ehdottomasti samaa mieltä, koska tietää varsin hyvin miten kiukkunen olen jos en saa yhtään mitään herkkuja. ;)

Lauantaina siis syön edelleen ihan mitä haluan ja sunnuntain otan myös rennommin.

 

 

 Nyt koen jo olevani 3kk jälkeen paljon paremmassa kunnossa. Selkä oireilee edelleen, mutta ei lähellekkään niin paljon kun ennen. Hermokipua on vain ajoittain, mutta painavaa nostamista selkä ei kestä edelleenkään ollenkaan. Täysin kivuttomaksi en saata päästä koskaan, jo ihan perintötekijöidenkin (sekä lääkärin puheiden) puolesta selkäni kanssa, mutta ainakin itse voin vaikuttaa siihen että selkä on hiukan parempana. Elämässä on paljon muutakin asioita, joiden takia mieli on ollut vähän maassa ja joihin tuntuu mahdottomalta vaikuttaa. Mutta elämä on, niillä mennään mitä annetaan ja koitetaan pärjätä. Edelleen toivon että vielä se tästä paremmaksi muuttuu..

 

Olen tässä yhdessä asiassa ainakin ylpeä itsestäni, olen jo aika pitkällä siinä mikä oli tavoite.

Olen 3kk laihtunut 10kg ja vyötäröltä on kadonnut 15cm. Jee minä! ;)

Matka jatkuu vielä, ainakin muutaman kilon verran olisi vielä pudotettavaa.

 

Noista kuvista perään sen verran, että painon pudottua on ollut vaikea pysyä itse tahdissa mukana ja uskoa että todellakin olen jo pienempi kuin entinen vaatekokoni. Hyvä esimerkki oli vasta tekemäni H&M:n tilaus. Vanhasta tottumuksestani tilasin itselle kokoa L ja isojahan ne nyt oli kun sovittelin. Kai se on uskottava että mahdun siihen ämmään. ;)

 

Viime kevääksi ostamani parkatakkikin alkaa näyttää jo mallilta teltta päällä, joten vois ihan pian jo alkaa ne pakkaset. Pääsisin käyttämään uusia talvi ostoksiani. Takin tilasin Stadiumilta ja se on ihana ihana! Tylsästi musta, mutta se vaan on lemppari väri. Kerrankin takki jossa on tarpeeksi pitkät hihat tälläiselle apinakätiselle ja vaikuttaa muutenkin varsin laadukkaalta sekä lämpöiseltä. Tuubihuivi on H&M:ltä. Joku kiva palmikkopipo ois vielä hakusissa, vaikka vähän värikkäämpi kun koko harmaa. Tuohon heitin nyt olalle Lindexin fleecevuorellisen tähtipipon, joka on muuten ostettu jo viime vuonna lasten osastolta.

Kengissä en ole oikein sellainen korkokenkätyyppi, vaan enemmän tennaritallaaja. Haussa olikin goretex tennarit, mutta niitä oli todella vähän saatavilla. Löysin sitten nuo Vikingin talvigoret, joissa on vaalea teddyvuori. Toivottavasti ovat hyvät käytössä.

 

Mutta kertokaas te mitä teidän projektiin kuuluu? Muistan että moni lukijakin oli laihduttamassa ja selkäkipujen kanssa oleva. Olisi kiva kuulla kuulumisia kohtalotovereilta. :)