sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tihutyöläinen vai omatoiminen?



Minulla oli varsin mielenkiintoinen lauantai aamu..
Tihutyöläinen oli pitkästä aikaa löytänyt hyvän sauman hommilleen, liekö miten kauan suunnitellut työtänsä vai toimiko lie ihan extempore. Sitä en tiedä, mutta ainakin osasi käyttää tilaisuuden hyväkseen kun isi oli reissussa ja kaksi vanhinta isoveikkaa mummolassa. Osasipa vielä tarkastaa että se 6v nukkuu, eikä ole kielimässä äidille.

Joskus ysin maissa aamulla heräsin siihen kun sängyn vieressä seisoo pieni poika räkä poskella ja huutaa "taas se valuu!!"
No ei tuossa mitään, kun flunssa on saanut tämän pojan nenä vuotamaan kuin seula. Mutta tarkempi katsaus pojan suuntaan sai lievästi aamupöhnäisen äidin silmät pallolle.
Siis mitä ihmettä, tuo poika jonka illalla laitoin nukkumaan kokonaan vaaleansinisessä pyjamassa oli nyt nyt ruskeissa pyjamahousuissa. Lisäksi se vaaleansininen pyjamapaita oli rinnuksistaan ihan kaakaossa ja sama homma suun ympärillä.
Äkkiä siis ylös ihmettelemään lisää..

Siirryn vessaan.
Ahaa kakka potassa. En kyllä muista että olisi pyyhkimään huudellut, en kyllä niin sikeesti ole nukkunut etten olisi kuullut..
Hmm.. missäs ne pyjamahousut oikein on jotka illalla puettiin, mietin samalla kun koitin saada vielä silmiäni auki ihan kunnolla.
Jaahas siellähän ne, yövaipan kanssa roskiksessa.
Huutelin Emiliä vessaan ja kyselin miksi ne housut on sinne laitettu.
"No kun ne oli mälät" tuli kun apteekin hyllyltä. "Juu ihan kiva kulta, mutta kyllä ne voi pestä ettei tartte roskiin kuitenkaan heittää" jutustelin ja jatkoin "entäs tää kakka?, et huutanut äitiä pyyhkimään?".
"Joo kun sie äiti nukuit, niin en halunnut helättää"
Minä; "no tottakai herätät äitin!".
Siinä samalla innolla mietin että poika on siis saanut itse hoidettua tarpeensa ja vetäissyt päälle suoraan puhtaat pyjamahousut jalkaan. Mitäs sitä turhia pyyhkimään, kun laatikossa on vaatetta vaikka kuinka. Just.
Tarkemassa tarkastelussa löytyy uusien pyjamahousujen alta bokseritkin ja nurinpäin. Niin ja tietty iloisesti ruskeissa raidoissa.
Ok, pesut ja puhdasta päälle.

Siirryn pesemään omaa naamaa ja silmät pistää siihen lavuaarissa hanan alla olevaan koloon. Mitä ihmettä siellä näkyy ja tiirailen tarkemmin. Aha, vessapaperi palloja sitten.
Huudan poikaa takas ja kyselen "mitäs täällä on oikein tehty?"
Pieni hiljaisuus ja "no kun mie halusin pyyhkiä".
Samalla kaivan pinsetellä varmaan kymmenen märkää vessapaperipalloa reiästä ja mietin miten monta sinne jää, kun eihän niitä taida saada millään pois.
Hiljainen poika kuuntelee kun äiti pikkusen suutuksissaan kertoo ettei sinne reikään saa työntää yhtään mitään. Vienosti kuuluu puheen väliin useampaan kertaan "Joo..".

Vessasta lähtiessä nään jo kuinka keittiössä on tiskipöydän edessä jakkara ja mietin uskallanko edes suunnata sinne vai painunko suoraan takas sänkyyn ja vedän peiton korville.
Menen kuitenkin.
Ensimmäisenä sukan pohjaan tarttuu purkkaa, just sellanen muutaman palan kokoinen klöntti jota on tovi pureskeltu.
Löydän pari klönttiä lisää.
Taas pienen kaverin opastusta väliin ja kerron että Emil saa ottaa vain niitä ksylitol-pastilleja ja niitäkin vain yhden.
Sivusilmällä näen samalla että keittiönpöytä lainehtii.. jipii!

Ilmeisesti äidin katse pöydän suuntaan saa pienen jo valmiiksi kertomaan että "halusin maitoa muloihin".
"Niin no joo ja näkyi menevän hiukan yli?" kysyn.
"niin meni, kun se pulkki oli niin painava" toteaa toinen kulmiensa alta.
Eipä siinä mitä. Pyyhin maidot pöydältä ja siitä murorasian (meillä on niitä Kellogsin peltirasioita) kannesta, joka siis on täynnä maitoa. Samoin penkiltä, lattialta ja kerään samalla niitä pehmentyneitä suklaapallomuroja kontaten pitkin lattioita.

Olohuoneessa ei onneksi mitään, totean ja kaadun tämän aamu ohjelman jälkeen sohvalle. Kohta se yksi pieni tihutyöläinen kipuaa kainaloon ja halaa tiukasti "äiti sie oot kyllä niin ihana lakas!"
"Voi kulta, niin siekin äitin rakas!"
Osaa se, se kolmevuotias tihutyöläinen kaiken päälle vielä lopuksi pyyhkiä kaiken tihutyön pois äidin mielestä. ;)

Tämä meidän omatoiminen tihutyöläinen täytti jo kaksi viikkoa sitten 3v.
Käytiin viime viikolla neuvolassa, kortissakin se lukee;
"Reipas, omatoiminen ja juttelevainen poika"
Ettei siis jää epäselväksi äidillekkään, heh.
Pituutta pojalla 102cm ja painoa tasan 15kg.


32 kommenttia:

  1. Voi toista rakasta ;)

    Tutussa muistissa vielä meilläkin nuo samaiset hommat.. Saavat hymyn huulille :)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut 3-vuotiaalle vähän myöhässä! =)

    Ihana tihutyöläinen!

    VastaaPoista
  3. Ihana ihana tihutyöläinen =)
    Myöhästyneesti onnea kolmivuotiaalle..kyllä nää on niin rakkaita kaikkine tihutöineen... =)

    VastaaPoista
  4. Ai kauhistus, minä naureskelen täällä vedet silmissä! :D Ihanan omatoiminen poika, ei voi muuta sanoa! Ja pakko kyllä perään ihmetellä sun unenlahjoja, taisit olla unesi ansainnut / tarvinnut jos mikään noista touhuista ei onnistunut sua herättämään. :D Hih.

    Kiva kun jaoit tämän arkihetken lukijoittesi kanssa, veikkaan että meidän kuopus onnistuu vielä järjestämään jotain vastaavanlaista... :)

    VastaaPoista
  5. Voi mikä aamu sulla on ollut :). Minä täällä yksin nauran tietokoneella, mutta sinua ei varmaan naurattanut sillon :). Emil ei vaan halunnut herättää äitiä ja halus tehä ite :).

    Olen "sanonut" ennenkin, että meillä on ihan samankokoiset lapset, siis meijän tyttö ja Emil. Tyttö oli heinäkuussa 100, 3 cm ja 14,7 kg. Varmaankin on nyt aikalailla Emilin kokoinen :).

    VastaaPoista
  6. Sunnuntaipäivä pelastettu, niin hyvät naurut sai! :D Meillä samaa tihulaisuutta havaittavissa ja aina halutaan ITSE kaataa maito! ;) Kolme vee myös täällä..

    VastaaPoista
  7. Ai että voin vain kuvitella että äitillä on aamusta ollu viisarit punasella :D Ei sais nauraa mutta hyvät aamu naurut sain. Näitä tihutyöläisiä kun itelläkin on. Ja välistä saa toden teolla olla silmät selässä olemassa varsinkin keskimmäisen kanssa joka ei pahemmin kysele eikä juttele vaan tekee oman pään mukaan..Ja pienimmän huutaessa märkää aamuvaippaa ettei sitä saa roskiin laittaa. Toivottavasti tänä aamun ei odottanu mitään kivaa ylläriä ylös noustessa.

    VastaaPoista
  8. Hih, olipas mukava aamu :)

    Meillä vähän sama juttu, meillä vaan veljekset keksivät keskenään kaikkia koiruuksia. Välillä on keittiö päällystetty muroilla ja välillä niitä vatkataan äidin maidonvaahdottimella..

    Makuuhuoneeseen hankitut enkelinsiivetkin saivat sulkasadon voiveitsen avustuksella..;)

    VastaaPoista
  9. Voi ihanuus! Poika on tosiaan halunnut olla omatoiminen ja melko hienosti onnistunutkin siinä ;)

    VastaaPoista
  10. Ihana poika sotkusta huolimatta! Ihan tuli itku silmään... ;) Ne on niin lutusia nuo pojat! :) (ja välillä vähän muutakin...)

    VastaaPoista
  11. Ihana! Mie ite :)
    Meillä asuu vähän samantapainen nelivuotias. Kaikki pitäisi osata ihan ite.

    VastaaPoista
  12. Hih, mä nauran täällä niin et vedet valuu silmistä : D Ihana tarina ja poika osas kyllä vetää lopuksi oikeasta narusta... : )

    VastaaPoista
  13. Hui apua !
    On toisaan omatoiminen.

    Meillä ei pojalla tulisi mielenkään tehdä tai ottaa mitään itekseen.

    VastaaPoista
  14. Vitsit tota jannua ku on taas kerinny.. ;)

    Meillä 5v oli samankokoinen neuvolassa. Vähän eri kokoluokkaa. ;)

    VastaaPoista
  15. Ihana. Voisin niin kuvitella Pyryn tekemässä tuon saman :D
    Toinen on kyllä niin omatoiminen :)

    VastaaPoista
  16. kuulostaa aika tutulta teidän pojan toimet :) meillä on tuo 2v. poika järkyttävä tihutyöläinen, melkein päivittäin levitellään tuhkat uunista ja n.kuukaus sitten tungettiin isin työpuhelin mikroon ja mikro päälle...oli entinen puhelin ja mikro sen jälkeen... :) nyt naurattaa jo, ei naurattanu sillon...
    teidän 3v. on aika lailla samankokoinen kun meidän 4v. :)

    VastaaPoista
  17. :D kuulostaa niin meidän kaksosten elämältä!! Ne on niin omatoimisia että aamuisin menevät keittiön kaappeja kaivelemaan ja sieltä syödään sitten kaikki purkat ja pastillit yhdellä kertaa, kaivavat valokuvalaatikoita ja repivät valokuvia, ynnä muuta ihanaaaaa. Ja sitten osaavat sanoa sellaiset sanat, ettei enää viitsi olla vihainen :D.

    VastaaPoista
  18. Tutulta kuulostaa! Meillä nuo 2- ja 4-vuotiaat tekee tihutyöt yhdessä. Ja jos 4v tietää ettei jotain saisi tehdä niin usuttaa 2v:n tekemään :)
    huh!

    VastaaPoista
  19. Ihana lauantaiaamu :-D Onneksi ei mitään vakavampaa sattunut! Ja suloinen loppu tarinalla <3

    Onnittelut reippaalle 3-vuotiaalle!!!

    VastaaPoista
  20. Voi ei,sorry mäkin nauran täällä;-) arkipäivän komiikka on oikeasti parasta, voi sua. Mutta olipa pikkuinen niin huomaavainen, hän ajatteli ettei halua vaivata äitiä ja hienosti ajatteli pärjäävänsä ihan itse;-).

    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  21. Myöhästyneet synttärionnittelut 3 -vuotiaalle!

    Ei varmaan ollut ihan paras aamu, mutta jouduin kyllä nauramaan kippurassa tihutyöläisen touhuille ;D

    VastaaPoista
  22. Oi apua miten hauskasti kerrottu tarina, nauratti täälläkin :D

    Ihanan omatoiminen ja reipas poika kyllä, onnea 3-vuotiaalle! <3

    VastaaPoista
  23. Jokos sulle on vinkattu tämä ;)
    http://kimperin.blogspot.com/2010/11/kisa-lastenvaatebloggaajille.html

    VastaaPoista
  24. Ihana Tihutyöläinen, ja ehkä myös hitusen omatoiminen ;) Oli kyllä todella hauskasti kirjoitettu, sain oikein makiat naurut! :D vaikka siellä ei ole tainnut pahemmin naurattaa tuonna aamuna, lapset ovat kyllä mahdottoman nopeita liikkeissään!

    VastaaPoista
  25. Ihan parasta luettavaa tämmönen :).

    VastaaPoista
  26. voi ei, ihana pieni tihutyöläinen :D
    Jotenki niin tuttua tuo että jos silmä välttää ni lapset keksii millon mitäkin... rakkaita ne on silti <3

    VastaaPoista
  27. Kiitos kaikille ihanasta myötätunnosta ja onnitteluista! :o)
    Täytyy sanoa, että näin jälkikäteen naurattaa itseäkin. ;)

    VastaaPoista
  28. Sanna; Kiitos vinkistä, kävin osallistumassa. ;)

    VastaaPoista
  29. Aika hauska tarina! Ja ihanan omatoimisia ovat jotkut pienet!

    Asiasta viidenteen. Tuossa kuvassa Oliverilla on tuo Villervallan tähtitakki. Tilasin sellaisen Metsolan alesta ensi kevättä varten, mutta nyt arvon palautanko vai en. Kun se kangas tuntuu niin kovin kovalta. Pehmeneekö se ihan oikeesti pesussa? Vai mitä mieltä olet ollut takista?

    -Heidi

    VastaaPoista
  30. Heidi; Anteeksi vastauksen viivästyminen!, sairaana ei jaksa blogissakaan notkua. ;)

    Itse ihmettelin hiukan kanssa silloin tähtitakin ostaessani sitä materiaalin jäykkyyttä, mutta on käytössä osoittautunut hyväksi.
    Tuntuu siis kestävältä ja likakaan ei ole tarttunut niin kamalan helposti kuin joissain pehmeämmissä takeissa.
    Nyt vasta ekaa kertaa pesin takit talven tieltä kaappiin ja kyllä se materiaali hiukan pehmeni, ei hurjasti mutta hiukan.
    Pojat on itse tykännyt meillä takeista, eikä ainakaan ole valittanut että olisi inhottava päällä. :)

    VastaaPoista

Kivaa että kommentoit, Kiitos! =)