Ihanin aika vuodesta

Minusta nyt on juuri se ihanin aika vuodesta, SYKSY.

Luonto on uskomattoman värikäs ja niin kaunis.

Ilma on raikas ja aurinkoisina syysaamuina onkin pakko vetäistä ovensuusta ensimmäisenä happea aamupalaksi.

Kotona sisällä saa käpertyä sohvannurkkaan viltin alle lapsi kainalossa ja kuunnella sateenropinaa kynttilän valossa.

Ihan paras vuodenaika!

Meillä menee nyt arkiaamupäivät kovin hiljaisissa merkeissä Emilin kanssa kaksin.

Heräilemme kahdeksan aikaan, että ehdimme hoputtaa ensimmäisen koululaisen pyörän selkään ja toisen linja-autoa odottamaan. Yhdeksäksi viemme Oliverin esikouluun ja sen jälkeen napataan hetki happea kotipihassa.

Sisällä puuhaillaan niitä näitä ja kotitöitä.. Aikaa on ihan kaksin. Aikaa ihmetellä vaikka mitä pieni ihan kohta kolmevuotias toivoo synttärilahjaksi ja milloin se joulupukki tulee.

Yhdeksi me taas suunnataan päiväkotia kohti hakemaan eskarilaista. Iloinen esikoululainen kertoo suureen ääneen eskaripäivän tapahtumia ja miettii mitäs me tänään syötiin.

Emil kysyy joka päivä veikalta "oliko Oveli kiva päivä?" :)

Se ihana isoveikka kun sattuu olemaan helpommin sanottuna Oveli.

Kaarretaan yhtäaikaa taksin kanssa pihaan ja ensimmäinen koululainen kotiutuu. Ohjelmassa välipalaa ja läksyjä, Oliver usein piirtää.

Emil käy pienille päiväunille tässä vaiheessa.

Nyt tuntuu että välillä ne päiväunet on liikaa, mutta sitten taas ihan ilman ei jaksa. Jos on yhtään aikomus laittaa poika ennen kymmentä yöunille, niin päiväunet ei voi olla 30min. pidemmät nokkikset. Jos jätetään pois, niin takuuvarmasti on Pikku kakkosen aikaan yksi sohvalla nuokkuja ja sitten ne yöunet vasta kärsiikin..

Eli ne pienet torkut on paras vaihtoehto juuri nyt.

Kolmen jälkeen (joskus jo yhden) saapuu vanhin veljes, joka yleensä vaan pyörähtää kotona (välipala & läksyt) ja lähtee kaverille. Illat viimeistään kahdeksalta ollaan taas koko perhe koossa. Iltapalaa, pesuja, pusuja, jutustelua ja nukkumaan.

ihan arkisia asioita, joista nautin hurjasti.

Vielä hetki tätä tavallisen arkista kotiäidin elämää.

Pian (reilun 2vkon päästä) kutsuu ainakin hetkeksi koulupenkki ja sen jälkeen suuremmat suunnitelmat.

Arkinen elämä muuttuu, se muuttuu ekaan kertaan näin paljon 12 vuoteen. Jännittää ja kutkuttaa. Jotain ihan uutta, jotain odotettua ja erilaista..

Todella haikeaa lopua tästä kotiäidin roolista, joka on kasvanut minuun. Johon tunnen olevani luotu. Mutta niinhän se menee että aikansa kutakin, avoimin mielin uutta kohti.

Mutta nyt nautin tästä kauneimmasta vuodenajasta ja ihan arkisesta elämästä vielä pienen hetken. :)