Tihutyöläinen vai omatoiminen?

Minulla oli varsin mielenkiintoinen lauantai aamu..

Tihutyöläinen oli pitkästä aikaa löytänyt hyvän sauman hommilleen, liekö miten kauan suunnitellut työtänsä vai toimiko lie ihan extempore. Sitä en tiedä, mutta ainakin osasi käyttää tilaisuuden hyväkseen kun isi oli reissussa ja kaksi vanhinta isoveikkaa mummolassa. Osasipa vielä tarkastaa että se 6v nukkuu, eikä ole kielimässä äidille.

Joskus ysin maissa aamulla heräsin siihen kun sängyn vieressä seisoo pieni poika räkä poskella ja huutaa "taas se valuu!!"

No ei tuossa mitään, kun flunssa on saanut tämän pojan nenä vuotamaan kuin seula. Mutta tarkempi katsaus pojan suuntaan sai lievästi aamupöhnäisen äidin silmät pallolle.

Siis mitä ihmettä, tuo poika jonka illalla laitoin nukkumaan kokonaan vaaleansinisessä pyjamassa oli nyt nyt ruskeissa pyjamahousuissa. Lisäksi se vaaleansininen pyjamapaita oli rinnuksistaan ihan kaakaossa ja sama homma suun ympärillä.

Äkkiä siis ylös ihmettelemään lisää..

Siirryn vessaan.

Ahaa kakka potassa. En kyllä muista että olisi pyyhkimään huudellut, en kyllä niin sikeesti ole nukkunut etten olisi kuullut..

Hmm.. missäs ne pyjamahousut oikein on jotka illalla puettiin, mietin samalla kun koitin saada vielä silmiäni auki ihan kunnolla.

Jaahas siellähän ne, yövaipan kanssa roskiksessa.

Huutelin Emiliä vessaan ja kyselin miksi ne housut on sinne laitettu.

"No kun ne oli mälät" tuli kun apteekin hyllyltä. "Juu ihan kiva kulta, mutta kyllä ne voi pestä ettei tartte roskiin kuitenkaan heittää" jutustelin ja jatkoin "entäs tää kakka?, et huutanut äitiä pyyhkimään?".

"Joo kun sie äiti nukuit, niin en halunnut helättää"

Minä; "no tottakai herätät äitin!".

Siinä samalla innolla mietin että poika on siis saanut itse hoidettua tarpeensa ja vetäissyt päälle suoraan puhtaat pyjamahousut jalkaan. Mitäs sitä turhia pyyhkimään, kun laatikossa on vaatetta vaikka kuinka. Just.

Tarkemassa tarkastelussa löytyy uusien pyjamahousujen alta bokseritkin ja nurinpäin. Niin ja tietty iloisesti ruskeissa raidoissa.

Ok, pesut ja puhdasta päälle.

Siirryn pesemään omaa naamaa ja silmät pistää siihen lavuaarissa hanan alla olevaan koloon. Mitä ihmettä siellä näkyy ja tiirailen tarkemmin. Aha, vessapaperi palloja sitten.

Huudan poikaa takas ja kyselen "mitäs täällä on oikein tehty?"

Pieni hiljaisuus ja "no kun mie halusin pyyhkiä".

Samalla kaivan pinsetellä varmaan kymmenen märkää vessapaperipalloa reiästä ja mietin miten monta sinne jää, kun eihän niitä taida saada millään pois.

Hiljainen poika kuuntelee kun äiti pikkusen suutuksissaan kertoo ettei sinne reikään saa työntää yhtään mitään. Vienosti kuuluu puheen väliin useampaan kertaan "Joo..".

Vessasta lähtiessä nään jo kuinka keittiössä on tiskipöydän edessä jakkara ja mietin uskallanko edes suunnata sinne vai painunko suoraan takas sänkyyn ja vedän peiton korville.

Menen kuitenkin.

Ensimmäisenä sukan pohjaan tarttuu purkkaa, just sellanen muutaman palan kokoinen klöntti jota on tovi pureskeltu.

Löydän pari klönttiä lisää.

Taas pienen kaverin opastusta väliin ja kerron että Emil saa ottaa vain niitä ksylitol-pastilleja ja niitäkin vain yhden.

Sivusilmällä näen samalla että keittiönpöytä lainehtii.. jipii!

Ilmeisesti äidin katse pöydän suuntaan saa pienen jo valmiiksi kertomaan että "halusin maitoa muloihin".

"Niin no joo ja näkyi menevän hiukan yli?" kysyn.

"niin meni, kun se pulkki oli niin painava" toteaa toinen kulmiensa alta.

Eipä siinä mitä. Pyyhin maidot pöydältä ja siitä murorasian (meillä on niitä Kellogsin peltirasioita) kannesta, joka siis on täynnä maitoa. Samoin penkiltä, lattialta ja kerään samalla niitä pehmentyneitä suklaapallomuroja kontaten pitkin lattioita.

Olohuoneessa ei onneksi mitään, totean ja kaadun tämän aamu ohjelman jälkeen sohvalle. Kohta se yksi pieni tihutyöläinen kipuaa kainaloon ja halaa tiukasti "äiti sie oot kyllä niin ihana lakas!"

"Voi kulta, niin siekin äitin rakas!"

Osaa se, se kolmevuotias tihutyöläinen kaiken päälle vielä lopuksi pyyhkiä kaiken tihutyön pois äidin mielestä. ;)

Tämä meidän omatoiminen tihutyöläinen täytti jo kaksi viikkoa sitten 3v.

Käytiin viime viikolla neuvolassa, kortissakin se lukee;

"Reipas, omatoiminen ja juttelevainen poika"

Ettei siis jää epäselväksi äidillekkään, heh.

Pituutta pojalla 102cm ja painoa tasan 15kg.