perjantai 6. maaliskuuta 2015

Neiti 7kk - ajatuksia ja kuulumisia

 
 
Arki rullaa painollaan. Niin voisi sanoa. Välillä meno on niin "työntäyteistä", ettei yksinkertaisesti ehdi muuta kun hoitaa lapset ja kodin. Heti jos tulee joku ylimäärinen homma tai yrittää ottaa elämäänsä jotain ekstraa (tai antaa edes itselleen omaa aikaa), niin tulee huomattua että ei tässä ja nyt. Ehkä sitten toisen kerran, kun neiti tuosta kasvaa. Suurperheen äitinä ei ole vapaa-ajan huolia. ;)
Blogi päivittyy kyllä, mutta välillä saattaa tulla tämmöinen viikon tauko. Ja eihän siinä mitään, niin se elämä menee, mutta silti välillä harmittaa. Onko kellään samanlaisia harmituksen aiheita??
 

 
Arki kaikkinensa on kuitenkin ihanaa juuri nyt. Tiedän että tämä aika on juuri se mitä kaipaan kymmenen vuoden päästä. joten koitan imeä arjesta kaiken irti. Meillä on yksi 15-vuotias joka lopettaa peruskoulun ihan pian, toinen tulee ihan perässä, kolmas ja neljäs ahertaa alaluokkia ja pienin nauttii äidin kanssa kotona.
Nyt kun katsoo tuota meidän vanhinta ja nuorinta yhdessä, niin väkisin nousee välillä kyyneleet silmiin. Toinen lähtee pian jo omille siivilleen opiskelemaan ja toinen vasta ihmettelee elämää. Isommasta sen näkee miten lyhyt hetki tämä on, tämä kun toinen on ihan pieni. Ihan hetki sitten minulla oli pieni suloinen ensimmäinen poika ja nyt tuo poika on kohta jo aikuinen. Vielä muistan eilisen lailla ne hetket, kun meillä oli vain yksi lapsi. Vieläkin muistan tuon esikoisen pienet vauvakasvot jotka täytin suukoilla, välillä kaipaan sitä pientä poikaa. Tiedän näin sen elämän kuuluu mennä, lapset kasvaa ja me vanhetaan mukana. Silti joskus tuntuu, että voi kun pääsisi taikaisin siihen tiettyyn hetkeen ja toinen ei olisikaan niin iso jo.

 
Nämä viimeiset 7kk on jo menneet niin nopsaan, ettei meinaa itse pysyä enää mukana tuon neidin kehityksessä. Olivia lähti 6kk konttaamaan (reilu vko sitten) ja nyt mennään jo reippaalla vauhdilla huoneesta toiseen. Istumista treenaillaan lattialla imetystyynyn ympäröimänä päivittäin ja tasapaino on aika hyvin kehittynyt. Täysimetyksellä mentiin tasan 6kk ja sitten otettiin soseet äidinmaidon lisäksi. Olivia hoksasi soseiden syömisen heti todella hyvin ja syökin hyvällä ruokahalulla aina. Nyt kolme ateriaa päivässä; Lihasose, hedelmä/marjasose ja puuro. Ruokailut hoituu Bumbossa istuen vielä, syöttötuoliin siirrytään heti kun löydän Tripp trapp-tuolin hyvällä tarjouksella. ;)

 
Hampaita on kaksi ja ainakaan vielä ei näyttäsi lisää puskevan. Neiti nukkuu edelleen samalla kaavalla kuin 5 kuukautisena. Aamupäivällä ja illalla pienet reilun puolen tunnin unet tissillä tai ulkona ja välissä 1,5-2h unet ulkona. Yöunille käy noin klo.22-23 ja aamulla heräilee klo.8.30-9.30. Minulle tämä rytmi sopii hyvin, kun ei tarvitse nousta kuuden-seiskan aikaan. Yöllä imetän edelleen silloin kun Olivia haluaa, yleensä kahdesti. Sekin sopii mainiosti, koska imetys ei häiritse ollenkaan kummankaan yöunia. Meillä nukutaan siis hyvin (koputtaa puuta). Toivoisin että pystyisin imetystä jatkamaan ainakin vuoden ikään, jopa pidempään jos se vaan tuntuu molemmista luontevalta.

 
Olivian lempparijuttuja isoveljien ja sylin lisäksi juuri nyt on tuo istuttava leppis, rintarepussa hengailu ja konttailu. Vaikka neiti onkin isoveljiensä tapaan perusrauhallinen, niin tempperamenttiakin löytyy. Nyt osataan jo suuttua tarpeen mukaan kunnolla ja etenkin ulkovaatteiden pukeminen on ärsyttävintä ikinä. Vieraita ihmisiä osataan vierastaa painamalla pää äidin kainaloon ja katsomalla totisena. Kovia ääniä ja toisen vauvan itkua Olivia säikkyy ja itkee. Ainakin silloin jos ei ole sylissäni.
Tämmöinen on äidin oma ihana 7kk tyttö, jonka elämää meillä ihmetellään ja nautitaan juuri nyt.
Oi voi, kun aika pysähtyisi tähän ja nyt!
 
(Olivian 6kk mitat oli 71cm ja 7920g. Seuraava neuvola on 8kk.)
 
 

15 kommenttia:

  1. Kuinka ihana ja toimelias tyttönen siellä onkaan. Ihan tulee tippa linssiin, kun on nää raskaushormonit itsellä jylläilemässä.. kohta meilläkin taas ihmetellään ensimmäistä liikkeelle lähtemistä. Meidän touhukas 1,5 -vuotias onkin liikkeessä sitten ihan koko ajan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tuttu fiilis nuo raskaushormoonit. Nautihan nyt odotuksesta, sekin aika menee hurjan nopsaan! :)

      Poista
  2. Voi, mulla tuli kyyneleet silmiin, kun luin tuota kuvastasi isoimmasta pojastasi. Omat lapset ovat 10 ja 12, pikkuhiljaa tunnistan tuon saman. Katson 12-vuotiasta poikaa ja muistan miten hän syntyi ja oli ainokaisemme, miten ihanaa, ihmeellistä kaikki oli. Nyt tuo ihana poika on pitkä nuorimies, vielä toki pieni, mutta välillä niin iso. Miten aika meneekin niin nopeasti? Miten välillä toivoisin saavani takaisin sen ajan, että lapset olivat pieniä. (Vaikka ihania ovat nytkin)
    ROse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vaan on, että vaikka joka hetkessä noiden lasten kanssa on ihanaa, niin silti välillä iskee kaipaus johonkin tiettyyn aikaan. :) Siis minä en vaan tajua miten tuo aika menee oikeesti niin nopeasti!
      Ootappa vaan kun teilläkin on rippijuhlat, niissä se kyynel vasta vieriikin. Hih, yksi kokenut täällä. ;)

      Poista
  3. Ihana postaus, ihana vauva teillä <3 Mulla kans tuli kyyneleet silmiin kuvauksesta isoimmasta pojastasi. Meillä kans vanhin poika päättää peruskoulunsa tänä keväänä. Ja ihan samanlaiset tuntemukset on mulla ajankulusta, miten mun ensimmäinen vauva voi olla jo noin iso <3 Tyttö päättää peruskoulunsa kahden vuoden kuluttua. Sitten on tuo kolmasluokkalainen alakoululainen pojanvesseli. Onneksi tuo 3-vuotias kuopus on vielä äitin pieni poika <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! ♥ Sinulla siis ihan sama tilanne, miten ne nuo pienet kasvaakaan.. Nyt siis rutistelet sitä pienintä äidin kultaa ja väliin vanhempiakin mussukoita. Minähän aina sanon pojille että ne on minun vauvoja aina. :)

      Poista
  4. Moi!
    Musta kans tuntuu että tuo esikoiseni, nykyinen teinipoika oli ihan hetki sitten ihana kiharatukkainen taapero. Joskus on niiiiin ikävä sitä pehmeää pulleroista taaperoa ja sitä uuden äidin fiilistä ja kai myös vähän sitä omaa nuoruutta... Toisaalta teinissäkin on omat ihanuutensa verrattuna taaperoon. Keskustelujen nykyinen taso ainakin ilahduttaa äitiä suuresti :)

    Pitkään olen sun blogia lukenut ja vähän muistelin ja palasin vanhohin kirjoituuksiisi. 28.4.2009 olet kirjoittanut :" Haaveilen omasta prinsessasta ja isosta omakotitalosta.."
    Nyt sulla taitaa olla molemmat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa että kävit vanhempiakin juttuja kurkkaamassa! ♥ Niin totta! Nyt minulla on kaikki mistä ikinä olen haaveillut. :)
      Eikö muuten oo jännä miten välillä tuntuu haikealta kaivata sitä pientä palleroista, vaikka siinähän se edelleen on, nyt vaan isompana teininä. ;) Ja on ne teinitkin ihania!

      Poista
  5. Suloinen neiti! Haikeaahan se on, kun lapset kasvaa, vaikka samalla jokaisessa ikävuodessa on ne omat parhaat puolensa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja ihan totta, joka ikäkausi on ihanaa kaikkinensa. Nämä vuodet on niitä ihan parhaita kun saa kasvattaa omia lapsia. ♥

      Poista
  6. Just tottunut et on sitä omaa aikaa, niin kesällä meille syntyy nelonen ;) että heippa vaan oma aika taas muutamaksi vuodeksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, mutta onnea! :) Sama se meillä oli, juuri elämä oli "helpottunut" hieman, kun nuorin oli jo 6v. ja sitten syntyi tämä prinsessa. Mutta usko pois, äkkiä siihen rytmiin taas tottuu. ;)

      Poista
    2. joo.. mä olin jo hädissäni esim että meillä on vaan tyttöjen vaatteita, kun ultrassa näki 100% varmuudella sukupuolen monesti :D. oon ratsannut jemmakaappeja, ja ostoslistalla on tyyliin 56cm 2 kietaisubodyä, 56cm 2 lyhythihaista bodyä +sukkia ja harsoja ja turvakaukalo :D onni että esim lindexin velourhousut ei ole mennyt miksikään 2-3 vauvan jälkeen, samoin yksiväriset bodyt.. ei tarvitse ihan kaikkea haalia alusta saakka.

      Poista
  7. Kiitos ihanasta kirjoituksestasi ja suloisen tyttösen suloisista kuvista!
    Meilläkin esikoinen päättää tänä keväänä peruskoulun ja juuri samanlaisia tuntemuksia minulla ja kaipuuta siitä hänen vauva-ja pikkulapsiajastaan... Meillä keskimmäinen siirtyy syksyllä yläasteelle ja meidän "pikkuinen",iltatähtösemmekin aloittaa jo esikoulun. Onhan tämä sillä lailla ihanaa aikaa kun lapset alkavat jo olla itsenäisiä,ihan joka asiaan ei tarvita äitiä tai isää, MUTTA myös niin haikeaa,kun huomaa lapsien kasvun ja paluuta pikkulapsiaikaan ei enää ole...
    Ihanaa keväänodotusta teille!
    T:uskollinen lukijasi Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi! ♥ Niin se todellakin on, samalla haikeaa ja samalla mukavaa. Siksi pitää aina muistaa nauttia hetkistä. :)

      Poista

Kivaa että kommentoit, Kiitos! =)