tiistai 12. lokakuuta 2010

Ihanin aika vuodesta



Minusta nyt on juuri se ihanin aika vuodesta, SYKSY.
Luonto on uskomattoman värikäs ja niin kaunis.
Ilma on raikas ja aurinkoisina syysaamuina onkin pakko vetäistä ovensuusta ensimmäisenä happea aamupalaksi.
Kotona sisällä saa käpertyä sohvannurkkaan viltin alle lapsi kainalossa ja kuunnella sateenropinaa kynttilän valossa.
Ihan paras vuodenaika!



Meillä menee nyt arkiaamupäivät kovin hiljaisissa merkeissä Emilin kanssa kaksin.
Heräilemme kahdeksan aikaan, että ehdimme hoputtaa ensimmäisen koululaisen pyörän selkään ja toisen linja-autoa odottamaan. Yhdeksäksi viemme Oliverin esikouluun ja sen jälkeen napataan hetki happea kotipihassa.
Sisällä puuhaillaan niitä näitä ja kotitöitä.. Aikaa on ihan kaksin. Aikaa ihmetellä vaikka mitä pieni ihan kohta kolmevuotias toivoo synttärilahjaksi ja milloin se joulupukki tulee.




Yhdeksi me taas suunnataan päiväkotia kohti hakemaan eskarilaista. Iloinen esikoululainen kertoo suureen ääneen eskaripäivän tapahtumia ja miettii mitäs me tänään syötiin.
Emil kysyy joka päivä veikalta "oliko Oveli kiva päivä?" :)
Se ihana isoveikka kun sattuu olemaan helpommin sanottuna Oveli.



Kaarretaan yhtäaikaa taksin kanssa pihaan ja ensimmäinen koululainen kotiutuu. Ohjelmassa välipalaa ja läksyjä, Oliver usein piirtää.
Emil käy pienille päiväunille tässä vaiheessa.
Nyt tuntuu että välillä ne päiväunet on liikaa, mutta sitten taas ihan ilman ei jaksa. Jos on yhtään aikomus laittaa poika ennen kymmentä yöunille, niin päiväunet ei voi olla 30min. pidemmät nokkikset. Jos jätetään pois, niin takuuvarmasti on Pikku kakkosen aikaan yksi sohvalla nuokkuja ja sitten ne yöunet vasta kärsiikin..
Eli ne pienet torkut on paras vaihtoehto juuri nyt.

Kolmen jälkeen (joskus jo yhden) saapuu vanhin veljes, joka yleensä vaan pyörähtää kotona (välipala & läksyt) ja lähtee kaverille. Illat viimeistään kahdeksalta ollaan taas koko perhe koossa. Iltapalaa, pesuja, pusuja, jutustelua ja nukkumaan.
ihan arkisia asioita, joista nautin hurjasti.



Vielä hetki tätä tavallisen arkista kotiäidin elämää.
Pian (reilun 2vkon päästä) kutsuu ainakin hetkeksi koulupenkki ja sen jälkeen suuremmat suunnitelmat.
Arkinen elämä muuttuu, se muuttuu ekaan kertaan näin paljon 12 vuoteen. Jännittää ja kutkuttaa. Jotain ihan uutta, jotain odotettua ja erilaista..
Todella haikeaa lopua tästä kotiäidin roolista, joka on kasvanut minuun. Johon tunnen olevani luotu. Mutta niinhän se menee että aikansa kutakin, avoimin mielin uutta kohti.

Mutta nyt nautin tästä kauneimmasta vuodenajasta ja ihan arkisesta elämästä vielä pienen hetken. :)



28 kommenttia:

  1. Sulla on tosiaan jännä elämän muutos edessä! Itselläni sama juttu, tosin vain neljän kotiäitivuoden jälkeen.

    Tsemppiä ja olkoon uudet tuulet sinulle suotuisia.

    VastaaPoista
  2. Mitä lähdet opiskelemaan?

    Onhan se varmaan tosi suuri muutos 12 kotivuoden jälkeen lähteä koulun penkille/töihin.

    Mä jäin kuukausi sitten vuodeksi virkavapaalle mun vakiduunista. Hieman sellainen olosuhteiden sanelema pakko, mutta voinhan ainakin nyt paremmin pyörittää Iloista Kirahvia.

    VastaaPoista
  3. Mulla meni ihan kylmät väreet kun luin tekstiäsi. Olen hyvin erilaisessa elämäntilanteessa; yksi alle vuoden vanha lapsi jonka kanssa olen kotona. Silti aistin sen tunnelman kun lapset kasvavat ja elämä menee vauhdilla eteenpäin... Kotipäivät muuttuvat päiväkoti-, koulu- ja työpäiviksi. Ihania viimeisiä kotiviikkoja sinulle!

    Olen aivan ihastunut blogiisi. Luen mielelläni lastenvaatteisiin liittyviä juttuja, mutta nyt tämän kirjoituksen luettuani on pakko todeta, että tavallisesta arjesta kirjoitetut jutut kiinnostavat myös!

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia, niin hehkuvat värit! Värit ovatkin yksi syy, miksi syksy on minunkin lemppari.

    Kivasti kirjoitettu tarina, ihan lukijanakin tuntee sen haikeuden, kun tuttu arki teillä pian muuttuu.

    Rohkeutta muutoksiin!

    VastaaPoista
  5. Olipa ihana postaus!

    Minä itse en pidä syksystä ollenkaan koska se tietää talven tuloa.

    T.Patrikin äiti

    VastaaPoista
  6. Onnea uudelle suunnalle, onhan se varmasti totuttelemista 12v kotivuoden jälkeen.

    VastaaPoista
  7. On se haikeeta kun lapset kasvaa... itsellänikin tuollaisia tunteita jo vaikka nuorempi tulee vasta vuoden ja vanhempi on Emilin ikäinen. Aika menee niin nopeasti. Ihan samalla kaavalla menee meilläkin päiväunet, paitsi päiväunille meneminen on hyvin vaikeaa ja herääminen niistä vielä vaikeampaa. Syksy on minunkin suosikki vuodenaika, rakastan viileneviä ilmoja ja pimeneviä, sateisia tai kuulaita päiviä :)

    VastaaPoista
  8. Ihana kuvaus! Syksy on tosiaan ihanaa aikaa. Oikein paljon tsemppiä teille kaikille uusien juttujen kanssa! Odotan innolla tuonkin elämänvaiheen kertomuksiasi, toivottavasti jaksat bloggailla jatkossakin! Jostain syystä saan jutuistasi ihmeellisesti tsemppiä ja inspiraatiota itsellenkin mitä arkisempiin asioihin! :)

    VastaaPoista
  9. Ihana, iso elämänmuutos sulla edessä! Onnea uuteen! =)

    VastaaPoista
  10. Voi, mitä muutoksia teillä on edessä!

    Oletko kenties jotakin yrittämiseen liittyvää lähdössä lukemaan?;)

    Minäkin pidän syksystä. Tämä syksy on ollut jotenkin erityisen ihana.:)

    VastaaPoista
  11. Hassua katsoa noita sun kuvia, sillä meillä oli tänä aamuna maa valkoinen!
    Ja tuosta Ovelista tuli mieleen eräs hoitolapsi, joka sanoi oravaa oveliksi :)

    12 vuotta kotiäitinä on kyllä hurjan pitkä aika, joten sen ajan päättäminen ja uuden sivun kääntäminen on varmasti jännittävää, haikeaa ja muutenkin myllertävää. Onnea "uuden elämän" ja opintien aloittamiseen :)

    VastaaPoista
  12. Ihana kirjoitus, se haikeus jättää kotiäitiys paistoi sieltä niin aidosti. Tsemppiä muutokseen! :)

    Olisi mukava lukea postaus, mitä 12 vuoden kotiäitiys on pitänyt sisällään. Millaista se on ollut, miten muut ovat suhtautuneet kotiäitiyteen ja onko koskaan tuntunut, että "nyt mä lähden töihin"?

    Toi kotiäitiys on varmaan sellanen asia, jota kaikki eivät pysty toteuttamaan vaikka haluaisivatkin. Olisi ihanaa lukea, millaisia ne sinun 12 vuotta ovat olleet näin jälkikäteen ajateltuna :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos teille ihanaiset! ♥
    Tässä oikeesti tunteet myllertää, kun vaikka järki sanoo ettei ikusesti voi olla kotona, niin haikeus on ihan kamalaa. Meinaa itku tulla! ;)

    Saana ja Helmi; Yrittäjyyttä lähden lukemaan, ihan vaan pariksi kuukaudeksi ja sitten jos keväällä olisi jo oma putiikki pystyssä. Toivottavasti kaikki vaan sujuu niin kuin on suunnitelmat. :)

    Jonna; Voisin todellakin kirjoittaa hiukan kotiäitiydestäni, lupaan tehdä sen heti kun ehdin. :)

    VastaaPoista
  14. Iso elämänmuutos edessä, paljon onnea ja voimia tulevaan.

    Itse voin kyllä kannustaa yrittäjäksi. Vaikka paljon on töitä, riskejä ja välillä unettomia öitäkin, niin kuitenkin ihan mahtavaa tehdä töitä omalla unelma-alalla :)

    VastaaPoista
  15. Tosi kaunis kirjoitus, ihan tässä tuli lukijallekin tippa linssiin. Ajattele niin, että olet todella onnekas kun olet saanut olla noin kauan kotona. Isommat poikasi muistavat sen että äiti oli aina kotona kun olivat pieniä; ja se on niin arvokas uhraus lastensa puolesta ettei sitä voi rahassa mitata. Mutta nyt on aika uuden tuulten ja suunnitelmasi kuulostavat todella hyviltä, isot tsempit ja halit!

    VastaaPoista
  16. Onnea opinnoille! Oma putiikki sopii varmasti sinulle kun nenä päähän:)
    Ihana tuo kotiäidin päivän kuvaus. Itse olen jo kerran luopunut kotiäitiydestä, kokenut sitä haikeutta että lapset on jo aika isoja..Nyt olen taas uuden pienen kanssa kotona ja niin se vaan tämäkin lapsonen kasvaa vauhdilla. Oikein hirvittää. Kyllä ne itsellä ainakin, oli ja on, parhaita vuosia, ne kotiäitivuodet ja muistoissa niihin varmasti monta kertaa palaa. -elly-

    VastaaPoista
  17. Ihana postaus ja upposi minuun... Palaan työelämään viikon päästä 6 kotiäitivuoden jälkeen. Tunnen aivan samoin "Todella haikeaa lopua tästä kotiäidin roolista, joka on kasvanut minuun" Osasitpas sen kuvata niin osuvasti!

    Toivottavasti perustat lastenvaateputiikin. Olisipahan varma paikka mistä saa sävy sävyyn sopivaa. Ihana tietää etten ole ainoa värien metsästäjä.
    Löysin blogiisi reilu kuukausi sitten ja olen täältä saanut todella paljon hyviä vinkkejä. Kiitos niistä! Esimerkiksi Villervalla rantautui meidän vaatekaappiin täysin sinun ansiostasi. Sun pitäisi saada kyllä jotkut provikat :-)

    Nautinnollisia viimeisiä kotiäitiyshetkiä. Vaikka se etuliite koti siitä häviää, niin onneksi äitiys ei katoa minnekään.

    T: Talvikukkapuu

    VastaaPoista
  18. Niin kauniita syksyisiä kuvia!
    Tsemit elämänmuutokseen, 12v on pitkä aika kotiäitinä :)

    VastaaPoista
  19. Hei Mia!

    Onnea ja menestystä uuteen elämän vaiheeseen!
    Minuakin kovasti kiinnostaa miten olet jaksanut ollla kotiäitinä 12v.Itse olen ollut "vasta" n.6v.tosin siinä välissä reilun vuoden töissä.Minua on eniten kotiäitiydessä harmittanut se ettei sille tunnu saavan arvostusta ollenkaan.Muutama pv sitten viimeksi eräs tuttavamme kysyi teetkö mitään muuta kuin "vain" olet kotona?!Selvästi rivien välistä luki ettei arvosta sitä ja ajatteli että kotona vain laiskottelen.
    Taitaa olla niin että ainostaan mieheni on tukenut tässä kotiäitiydessä minua ja arvostaa että jaksan hoitaa lapset ja kodin.
    Ehdin kuitenkin palata vielä työelämään uurastamaan ainakin 30 vuodeksi eteenpäin.;)

    VastaaPoista
  20. Ihanaa! Mä olen niin onnellinen sun puolesta, kun uskallat toteuttaa unelmasi!♥

    VastaaPoista
  21. Voi miten kolahti tännekin. Tosin kotona on oltu vasta 7 vuotta mutta töihin lähtö on edessä vuonna 2011. Henkisesti en ole vielä valmis, mutta kai siihen saa itsensä tsempattua.
    Uskon kyllä sun onnistuvan :)

    VastaaPoista
  22. Voi kiitos taas viimeisille! Ootte kyllä ihania kun tsemppaatte ja kirjoitatte niin kauniisti. :o)

    Vauhtivekaroiden äiti; Ihan taatusti työtä riittää, mutta minusta myös kuitenkin tärkeintä on se että saa toteuttaa sitä unelmaansa. :)

    VastaaPoista
  23. On kyllä erittäin kunnioitettava taival kotiäitinä sulla takana, ei voi kuin hattua nostaa! Varmasti jännittää tuleva elämänmuutos, tsemppiä siihen <3

    Ihanasti kirjoitit ja todella kauniita kuviakin oli esillä. Itse pidän myös todella paljon syksystä, nimenomaan sellainen kuulas, aurinkoisen kirpeä syyspäivä on ihan parhautta <3

    VastaaPoista
  24. Ihania kuvia!! <3 Minäkin pidän nykyään syksystä...ennen inhosin, mutta nyt alkaa jo tuntua että kesän jelkään oikein odotan syksyä. Toisaalta on kyllä ihanaa kun meillä on täällä suomessa 4 vuoden aikaa!! :)

    Onnea opiskeluun!! Nautihan nyt vielä "rauhallisesta" kotiarjesta!! :)

    VastaaPoista
  25. Ihana kirjoitus ja ihanat kuvat! Yrittäjyys-ajatusta olen itsekin pyöritellyt mielessä oikeastaan koko vuoden. Vielä tarvittaisiin se viimeinen päätös ja uskallus. Tai toisaalta sen ajatuksen hylkääminen..

    VastaaPoista
  26. Täällä keski-suomessa on 5 cm lunta.. :D Kyllä lapset tykkää.. Huomiseksi luvattu lisää (mahtavaa 17cm lumikerrosta luvattiin) Vaikka tykkäänkin syksystä, niin kyllä eilinen valkea maa sai mielen piristymään tässä flunssan keskellä..

    Onnea unelmien toteutukselle.. :D
    Olet sen ansainnut!

    VastaaPoista
  27. Kiitos taas kovasti kaikille! :)

    VastaaPoista

Kivaa että kommentoit, Kiitos! =)