Minun äitini ei ole säästänyt juurikaan mitään minun vanhoja vaatteita tai leluja.Nämä kaksi kuitenkin kaappien kätköistä löytyi, ovat vuodelta 1976.
Punainen soiva nalle on ensimmäinen leluni. Mekon/tunikan on taas äitini itse ommellut ja se on ollut minulla ensimmäisenä jouluna päällä (5kk). <3
Lisäksi meillä on iso keinuheppa, jonka sain joulupukilta 3-vuotiaana.
Vanhoja valokuvia katsellessa harmittaa, kun niin monta ihanuutta on jäänyt äidiltä säilömättä. Ehkä eniten kaipaan rakasta risaista ja moneen kertaan paikattua apinaani Möttöturpaa. Joo uskaa tai älkää se oli sen nimi. :D
Äitini oli sen salassa vienyt roskiin siinä vaiheessa kun en enää ihan niin jatkuvasti sitä kannellut mukanani ja täytteet olivat pursunneet useammasta kohtaa ulos. Saatikka sitten että se oli likainen, koska eihän sitä saanut pestä ikinä. Heh.
Ehkä tästä oppineena säilön itse muistoja.
Pojille on jo säilötty sairaalasta kotiutumisvaatteet, ekat haalarit, jokaisen tutti, äitiyspakkauksen makuupussit+haalarit ja kasa muita rakkaita vaatteita. Joitakin jokaisen leluja aion myös laittaa säilöön nyt sitä mukaa, kun niille ei enää ole leikkijää. Ajattelin tehdä jokaiselle yhden oman äitiyspakkauslaatikollisen muistoja lapsuudesta. :)
Miehelle on säilötty tämä superimies paita, vuosimallia en tiedä mutta mies on syntynyt v.1972 ja tämän paidan koko on 90cm. Merkkinä Rob Roy.Lisäksi miehen lapsuudesta on iso kasa pieniä sotilaita, inkkareita ja länkkäreitä.
Ne on nyt meillä poikien leikeissä.
Tämä tänään päällä ollut omppusetti menee Emilin muistojen laatikkoon kun jää pojalle pieneksi, on nimittäin ihan lemppari kotiasu. ;)Alkoi muuten huvittaa, kun huomasin että taas Emilillä on kuvassa kädessään tuo autoradan osa (eilisessä kuvassa kanssa). Se muuten kantelee sitä ihan joka päivä mukanaan, se on tärkeä juttu yhteen tiettyyn puuhaan..
Koitan saada tässä joku päivä pojan siitä puuhasta kiinni videokuvaamalla, lisään pätkän sitten myös tänne jotta näette sen tärkeän merkityksen. ;D
Muistakaahan kaikki osallistua arvontaani!!
Tänään on viimeinen mahdollisuus ja huomenna arvotaan voittajat.
Voi ei, minä kuulun juuri noihin äiteihin, jotka laittavat kaiken menemän...
VastaaPoistaJotain olen sentään muistojen laatikkoon säilönyt, mutta hieman hirvittää, että joskus sitten harmittaa, että enemmänkin olisin voinut säästää...
Tilaa kun vain aina tuntuu olevan liian vähän.
Tän postauksen jälkeen tunnen pienen piston sydämessäni siitä, että kävin Tuusiksella lasten muistojen laatikot melko rankalla kädellä läpi, Tuusiksen niellessä vieressä kyyneleitä :D
VastaaPoistaHei! Blogiasi on kiva seurata =) Kiitokset siitä! Jonathan vaatteista olisi kysyttävää, ymmärtääkseni sinulla niistä kokemusta/tietoa... Pojallemme, ikä nyt 3,5kk, talvihaalari pähkäilyt päällä. Ja vaikeaa on, kun ei mieluista tunnu löytyvän. Jonathanin mallistosta mietin tuota tähti haalaria oranssina, tai city malliston ruskeaa vauvahaalaria. Lopputalvesta kuitenkin tod.näk. jo kävelee tai ainakin möyrii maassa, niin mietin miten paljon hylkii kosteutta tuo city malli. Tai onko tuo tähti mallin haalari vauvalle liian jäykkää? Entä sitten koko, olisko 74cm kuitenkin paras? Vauva marraskuun lopussa 6kk ja maaliskuun lopussa 10kk.. Kiitos, jos jaksat vastailla!
VastaaPoistaViivu; Niinhän se on että säilytystilat tulee vastaan, pääasia että jotain edes säästää kun ne on niin ihania muistoja! :o)
VastaaPoista-J-; Voin kuvitella sinut Tuusiksen laatikoilla ja toisen kyynel silmissä vieressä. voi..
Mutta eiköhän Tuusikselle jää silti säilöön kaikenlaista! ;)
Anonyymi; Kiitos! :)
Hmm.. Minä varmaan sinuna ostaisin kaksi haalaria, toisen tuollaisen pehmeän ja edullisemman ja lopputalveksi vedenpitävän.
Cityhaalari pitää vähän kosteutta, varmasti maassa istuminen kestää, mutta loskassa möyriessä saattaa jo päästää veden saumoistaan läpi.
Tähtihaalari on minusta ollut ihan pehmeä, ei yhtään jäykkä.
Meillä oli viimetalvena päälle 1v Emilillä se ja tykkäsin kovasti.
Kokoasia onkin hankala.. Minkä pituinen poikasi on nyt?
Voi eih.. Möttöturpa parka :( Minunkin rakkain nallukka on heitetty pois joskus ala-aste aikaan. Ihan väärin! Tiedän tunteen. Ihana säilöt kaikkea teidän pojille. Tai ainakin itselle kiikkustuoliin jos pojat ei välitä niin mamma porailee muistoissaan sitten eläkkeellä ;)
VastaaPoistaMikän juttu tuohon autoradanpalaan liittyy?! Hmmm.. Jään odottamaan!!
Kiva, kun vastailit tuhon haalariasiaan =) Poika oli 3kk mittauksessa 62cm, samankokoinen kuin sisaruksensa aikanaan. Sisarukset olivat 6kk n. 68cm ja 10kk n. 76cm, joten vauvan olettaisin kasvavan suht samoissa... Olisikohan koko 68cm sittenkin parempi. Meillä on jo pari vaunuttelu, kauppareissu yms. haalaria, joten ehkä sittenkin se tähti mallinen tarvittais.
VastaaPoistaSokrutin; Aivan! :D
VastaaPoistaSain kuvattua Emilin tuossa puuhassaan autoradan osan kanssa, mutta en nyt osaa lisätä videoo tänne. Yritin jo tuota bloggerin omaa, mut ei se tule. Se vaan lataa ja lataa, mut ei saa valmiiks.. Vinkkejä?
Anonyymi; Uskoisin että 68cm tähti haalari menee vielä vaikka vauva olisi yli 68cm, koska ne on reiluja.
Meillä 86cm haalari mahtui juuri vielä nyt Emilille joka on siis n.88,5-89cm. Jos haalari on noin pienellä liian iso, niin hankalahan siinä on liikkua.
Eli varmaankin ostaisin sinuna sen 68cm tähti mallista, vaikka hankalahan se on sitä kasvua ennustaa varmaksi. :)
Anonyymille, meillä lapsi täytti jokunen vuosi sitten puoli vuotta joulukuun alkupuolella ja selvisimme täällä etelä-suomessa hyvin ei kosteussuojatulla puvulla (74 cm). Keväällä, kun enemmän liikkui oli yksittäistapauksessa mahdollista laittaa kurahousut tai sitten uusi kosteussuojatu vk-haalari kunnon välikerroksilla (keväällä ei enää sellaisia paukkupakkasia kuin alkuvuodesta).
VastaaPoistaTuo tavaroiden säilyttäminen on tosiaan haasteellinen juttu. Itselleni on säästetty rakas nalle ja puuleluja ml keinuhevonen sekä joitain kirjoja. Mielestäniihan riittävästi, valokuvien ja ylöskirjattujen tarinoiden lisäksi. Samaa linjaa (ja ehkä muutaman vauvavaatteen) ajattelin jatkaa...
Miulta ei kanssa ole lapsuudesta juuri yhtään mitään tallella, sieltä 70-luvulta myöskin :) Mutta vahingosta viisastuneena jokaisella lapsella on varastossa äitiyspakkauslaatikkonsa, mihin laitan kaikki pakkauksien vaatte, vaikka eivät niin ihania olekaan, mutta kertovat aikakaudesta. Lisäksi, hmm... , aika isot kasat ihanuuksia. Ja lähes kaikki Marimekot, ikivihreitä kun ovat. Leluista en raaski luopua just yhtään, siis niistä vauva-ajan, mutta ne meneekin vintille. On sitten vaikka lastelapsille (jos niitä vaan suodaan) ilona. Sitä en tiiä osaavatko lapset aikanaan arvostaa, toivon niin :)
VastaaPoista