Odottavan aika

Moikka!

Olen Emil. Vähän päälle 4v.

Äiti väittää että oon sen vauva, no en kyllä tasan oo. Tai no ehkä sillon, kun oon ihan väsy tai muuten vaan tehnyt jotain ihan tuhmaa josta tiedän äidin suuttuvan. Niin kun tänään, kun äiti oli laittamassa pyykkejä ja huomasin että se oli laittanut raakapakastepullia pellille.. Huusin kyllä ja kysyin että saanko äiti haistella pullia ja se lupas, mutta tiedättehän ku vähänkö teki jo mieli maistaa. Oli se aika vihanen kun kolmesta pullasta olin sitten haukannut palasen ja nakannut pellille takas. Sillon oli paras liueta takavasemmalle, ettei se pääse ainakaan minua syyttämään. Minähän VAAN haistelin!

Ai niin äiti käski sanoo, että tuo otsikko ei viittaa mitenkään siihen että se muka odottas vauvaa. Vaikka sillä onkin muuten vaan iso maha, muistan aina ajoittain muistuttaa sitä siitä isosta mahasta ja pyllystä, mutta jostain kumman syystä se ei kamalasti tykkää että mainitsen asiasta. Höh.

Se mitä odotetaan on veikkaa koulusta, se on muuten ekalla.

Tiiättekö, se menee sinne ihan joka päivä ja on hiiiiiirmu pitkään. Yhteen asti, voitteko kuvitella! Tietenkään minä en osaa sillä aikaa tehdä mitään järkevää, kun vaan kuljeksia ympäri taloa kysellen veikan perään ja kurkkia ikkunoista joko se näkyy.

Äiti tekee kyllä parhaansa että viihtyisin. Yritti viedä tänäänkin ulos, mutta itkin ja narisin koko puolituntisen. Siellähän ei ole mitään tekemistä yksin ilman veljiä. Piste.

Älysi jopa sitten luovuttaa ja tultiin sisälle.

Se oli TAAS ostanut itselleen peltipurkkeja ja halusi esitellä niitä.

Höh, mitä kummaa noissa nyt on, joka paikka on jo jos jonkinlaista purnukkaa täys.

Äidin sisustaessa purnukoilla karkasin isoveljen huoneeseen leikkimään. Sen kohta 11v:n.

Se on lempihuoneeni, mutta jostain kumman syystä sinne ei saa mennä sitten kun veikka on kotona. Se huutaa monesti että "Poooois!". Ajatelkaa nyt, ihan kun minusta jotain harmia olisi! Kiltisti leikin, enkä koskaan ikinä mitään levitä ja jätä siivoamatta.

Äiti sanoo, että veikan huone on vielä kesken. Mitä sekin nyt tarkottaa.. Paitsi sitä että verhot ainakin tippuu, kun niitä vähän kiskaisee. Laiska tuo äiti, kun muutettiin jo ajat sit ja vieläkään se ei ole ommellut verhoja valmiiksi.

 

Tässä muuten näkyy hyvin miten laiska ja mukavuudenhaluinen se on. Fleeceä päällä aamusta iltaan, tosi tyylikästä. Se väittää että sillä on kylmä, kun täällä kotona on lämpöä vaan +20 astetta, sanoo että se säästää sähkössä. Minua ei kyllä koskaan palele yhtään, mutta sepä se kun liikun ja leikin, äiti vaan nyhjöttää laiskana sohvalla. Kattokaa nyt, minä olen aina tosi tyylikäs, tänään päällä Moonkidsin raitapaita ja Meandin velourhousut.

Hohhoijaa..

Miten pitkä on tunti? Entä neljä?

Joko se veikka kohta tulee?

Äiti sanoo että kun laitettiin joulukuusi pois, niin tähän missä nyt just kurkin ikkunasta, jäi huonekalun mentävä aukko.

Se haluis kai jonkun kukkapöydän, mutta isi halusi nojatuolin, sellasen kamalan säädettävän sanoo äiti. Saa nähdä mihin ne päätyy.. Väärän väriset verhotkin siinä kuulemma on väliaikaisesti.

Kävin kurkkaamassa puolivälissä portaita, että uskaltaisko mennä vanhimman veljen huoneeseen. Sekin on koulussa, joten houkutus olisi suuri. Pst. tiedän että sillä on karkkilaatikko kirjoituspöydän laatikossa ja ne on tosi hyviä. Jooo, oon maistanut, mutta eihän siitäkään tietysti tykätty.

Alakertaan ei voi kuitenkaan mennä yksin, koska portaiden alla asuu mörkö. Ei sitä kukaan ole nähnyt, mutta asuu se!

Mutta hei, nyt se tulee! Jee!

Äiti on aina ihmettelee miten sillä voi mennä 2km koulumatkaan tunti ja vähän päällekin. Mutta minä tiedän, se tykkää nauttia matkasta. Tutkia joka kivet ja ojan pohjat. Ei se kyllä ojiin saisi mennä ja onneksi sillä on kännykkä mukana, että äiti voi soitella aina missä kohtaa se on tulossa.

No niin ja taas se äiti tuolla sisustaa. Se sanoo, että sillä on uudet laskosverhot keittiössä. Nuo ihanat, jossa perhosia ja lintuja. Kyllä minäkin noista tykkään.

Viimeinkin leikit taas maistuu.

Kiva on veli, tai kolme. ♥

Terkuin Emil

P.s. Ei kannata heittää sukkia vessanpönttöön ja yrittää vetää alas.

Sellasista ne äiti-ihmiset ei tykkää myöskään.

Äitikin halus allekirjoittaa;