maanantai 9. marraskuuta 2009

Mitä en omista ja miksi (ja isille terkkuja)


Aluksi, ennen haasteeseen tarttumista,
haluan vain sanoa että..
minulla on sinua kova ikävä isi! <3
Vilkutan sinulle sinne kultareunaiselle pilvenhattaralle ja tiedän että hymyilet, tiedän että tiedät minulla olevan kaikki hyvin.
Ikävä vaan joskus hiipii ja saa kyyneleet valumaan...


Kuvissa siis isi ja minä..
Jos joku miettii miksi tämä alempi kuva on paikoin keltainen, niin se johtuu siitä että pienenä tyttönä minusta tämä oli kovin väritön ja ajattelin piristää sitä pienellä määrällä keltaista tussia. ;)


Sitten haasteeseen.
Eli Sokerihelmi haastoi minut tälläisellä hauskalla "Mitä en omista ja miksi"-haasteella. Olen mukana tottakai, kiitos!

-En omista suksia.
En vaan pysty hiihtämään, en niiden peruskoluaikaisten "pakko hiihtää" liikuntatuntien jälkeen.

-En omista kiharrinta.
Laitan todella harvoin hiuksiani, otsikseen vaan hiukan lakkaa ja menoks. Hiusten kuivaajaakaan en ole käyttänyt vuosiin!
Hiukseni on siis suorat ja pitkät.

-En omista mekkoja.
Minulla ei todellakaan ole yhtäkään mekkoa, hameitakin vain kaksi.
En osaa niitä pitää ja lisäksi omistan rumat pattipolvet. ;)

-En omista korkokenkiä.
Pitkänä ihmisenä muutenkin, koen itseni liian pitkäksi korkokengillä.

-En omista kuivausrumpua.
Kuivaa ne vaatteet muutenkin ja kutistumatta. ;D
-En omista lenkkareita.
Inhoan kävelemistä ja juoksemista.

-En omista ompelukonetta.
Sellaisen oikein hienon kyllä haluaisin, no onneksi kohta omistan saumurin. Jee!

Mukaan haastan Shaolin ja -J-:n.


11 kommenttia:

  1. Ainahan keltainen piristää ;)

    Hurraa, joku muukin ilman suksia oleva ja vielä täysin samasta syystä. Nyt olen vähän alkanut pehmetä ajatukselle, josko sukset hommaisi. Pitäisi nimittäin lasten kanssa hiihdellä...

    VastaaPoista
  2. Hih, tulee piiiiiiiitkä lista, mähän en omista mitään :)

    Voi, sun isäsi on ollut ihana. Voit olla onnellinen, että sulla on ollut sellainen, monella kun ei ole ollut, isää tai ihanaa isää.

    VastaaPoista
  3. Ihan kyynel tuli silmään,todella kauniisti kirjoitit.
    Kuten Shaoli sanoi, on hienoa että sinulla on kuitenkin rakkaat muistot jäljellä. Halaus.

    Tosi hauska haaste!

    VastaaPoista
  4. Voi vitsi, mä voisin lahjottaa sulle muutamat mekot ja hameet - on yli tarpeen..mutta taitaisivat olla sulle hieman liian lyhysiä!!! :D

    Ihania muistoja isästä!!! ♥

    VastaaPoista
  5. Ihanat isäkuvat sulla. Ne voi aina kaivaa esiin ja pienet itkutkin tirauttaa. Kun ikävä ja onni siitä, että on omistanut isän.

    VastaaPoista
  6. Voi että nuo isikuvat oli ihania *liikuttuu* . Minäkin haluaisin tuon ompelukoneen =) .

    VastaaPoista
  7. Tiina; Oot kyllä ihan oikeessa, lasten takia pitäis ehkä olla. Mutta toisaalta meillä on isinä liikunnan ammattilainen, niin hoitaa aika pitkälle poikien liikuntapuolen. ;)

    Shaoli; Totta. Olen erittäin onnellinen että minulla oli ihana isä, joka välitti. Surullista vain että isä ei ehtinyt nähdä poikia, kun olin 19v kun hän kuoli syöpään.. Niisk.
    Muistot on kyllä todella kauniit. :)

    Ida-Antonia; Kiitos. :) halaus tuli tarpeeseen, näin syksyisin se haikeus iskee. Kun isän kuolinpäivä ja isäpäivä sattuu lähekkäin..

    Pieni Lintu; :D Siis näillä polvilla ei edes viitti, vaikka ei ne kai kuulemani mukaan niin kamalat ole, mutta silti.. heh.

    Tyttötiimi; Todellakin. :)

    SuurellaSydämellä; Ei kun vaan hankkimaan oma kone. :)

    VastaaPoista
  8. Ihania postauksia sinulla taaso llut. En ole kerennyt aiemmin kommentoimaan vaikka kuulumiset olenkin käynyt kurkkaamassa. :)

    Tuohon haalari asiaan... Meillä on 5-v esikoisella 2kpl haalareita ja lisäksi yksi takki-housut asu. (housut vaan on vielä etsinnässä...) Haalareita en ole ostanut tälle talvelle kuin yhden mutta viime vuotinen mahtuu vielä joten se on ollut mainio rymyämis leikkeihin näillä ilmoilla!! Meillä esikoinen käyttää pihaleikiessä mielellään haalaria mutta kaupoille, kylään ja kerhoon haluaa aina takin ja housut. Meillä ulkoillaan todella paljon niin kakasi haalaria on ollut kyllä ihan ehdoton, muuten ei iltapäivisin päästäis enään ulos kun puku on jo niin märkä aamun ulkoilujen jälkeen.

    Kuopuksella on myös kaksi haalaria ja takki (housut häneltäkin vielä puuttuu kun ei mieluisia ole tullut vastaan) ja näillä aiotaan pärjätä.

    Ihania herkkurohmuja!! Meilläkin kyllä varmasti karkit katoais parempiin suihin jos sattuisin ne unohtamaan pöydälle. Nyt olen ollut reilun pari viikkoa karkkilakossa ja yritän ollakkin ainakin jouluun saakka!! Pojat kyllä saavat omat karkkipäivä karkkinsa/sipsinsä... meillä usein syödään mielummin sipsejä karkkipäivänä.

    Minäkään en omista omia suksia juuri tuosta samasta syystä, mutta mummolassa on monet sukset joita voi lainata ja nyt kahtena talvena olenkin hiihtänyt esikoisen kanssa useamman kerran...se on yllättävän kivaa kun ei kukaan pakota!! ;)

    Hameiden käyttäjänäkin olin ennen samanlainen kuin sinä ja inhosin just polviani, mutta jostain syystä olen siitäkin päässyt eroon ja nyt rakastan pitää hameita!!

    Ihana kirjoitus isästäsi!! :)

    Johan tuli taas kirjoitettua romaani tänne kommenttilootaasi...

    Mukavaa alkanutta viikkoa teille!!

    VastaaPoista
  9. Mullekin tuli kyynel silmäkulmaan; ihania kuvia sinusta ja isästäsi.
    Meillä on se yhteistä että oma isäni kuoli myös syöpään kuusi vuotta sitten..hänkään ei ehtinyt tutustua lapsenlapsiinsa.
    Onneksi isän paikka on aina sydämessä, ja kulkee siellä mukana.
    Hali sinne!!

    VastaaPoista
  10. Sifia; Romaanin saa kirjoittaa!, kivaa kun kommentoit pitkästi. :)
    Haalari on edelleen auki, en ole uskaltanut tilata 122cm, pitäisi tarkastaa mitat ensin..
    Mutta kyllä kaksi minustakin on hyvä olla.
    Ehkä minäkin joskus niihin hameisiin innostun. ;)
    Onnea karkkilakkoon!, minä en ikinä pystyis samaan. Hih.

    Aamunkukka; *Halit* myös sinne! <3

    VastaaPoista
  11. Toi sun värittämäsi valokuva on kuin taideteos!! ;) Se näyttää ihan siltä että sen kuuluukin olla väritetty ja joku ammattilainen on tehnyt sen valokuvausliikkeessä...

    VastaaPoista

Kivaa että kommentoit, Kiitos! =)