tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kaipaus

 
Emil 1v4kk
 
Tänään se iski, niin kun nykyisin aina silloin tällöin tuppaa käymään. Haikeus.
Haikeus siitä ettei minulla ole enää ihan pientä ja kaipaus siihen mitä elämä joskus oli. Huoletonta, kotiäidin rikasta elämää. Sai keskittyä siihen mikä oli elämässä oleellisinta, perhe. Ei sillä etteikö nuo isotkin olisi aivan ihania ja elämäni tässä ja nyt on kotona edelleen, mutta hiukan eri syystä..
 
Elämä on aikalailla muuttunut. Tässä ja nyt elämässä on liikaa raskaita asioita. Ei onneksi mitään kuoleman vakavaa, mutta lievästi raskasta. Se yksi suurin on oma terveys, josta kerroinkin taannoin. Välillä on niitä päiviä, että yes kyllä tämä tästä ja toiseen väliin niitä kun tekis mieli vaan maata peiton alla koko päivä. Tänään taas tupsahdin elämän raakaan todellisuuteen, ihan kun se ei olisi riittänyt että kipujen kanssa saa elää päivittäin..
 
Postilaatikkoon kolahti kirje rakkaalta Kelalta, jossa todettiin minun olevan työkykyinen ja sairaspäivärahahakemukseni olevan hylätty. Ai? En muista kyllä käyneeni kelalla näyttäytymässä ja kertomassa mikä terveydentilani nyt on, mutta eihän siinä mitään kyllähän ne kelalla tietää näkemättäkin! Mitä siitä vaikka lääkäri on minut tutkinut moneen otteeseen viimeisten kuukausien aikana ja todennut minun olevan työkyvytön sairaslomatodistuksessa. Kela on kuitenkin sitä mieltä että sairastelu loppuu just nyt ja kesken lääkärin määräämän sairasloman olen täysin työkykyinen. No joo, eihän siinä mitä.
 
Pikkusen vaan hämmästytti perustelut päätökselle tai ylipäätänsä se että kuinka lääkärinlausunnot on voitukaan tulkita niin väärin, tai tässä tapauksessa huomasin jopa lääkärin kirjoittaneen lausuntoihin täysin perättömiä asioita joiden pohjalta nämä tulkinnat oli tehty!
Eräästä lausunnosta kela on tulkinnut näin; "aiemmasta lausunnosta ilmenee, että te ette aio palata enää nykyiseen työhönne". Siis täh, en ole koskaan kuunaan sanonut noin! Kyllä, mietin lääkärille viime marraskuussa kipujen ollessa pahimmillaan, että kannattaisiko minun irtisanoutua työstäni ja etsiä sellaista työtä jota pystyisin tekemään kipeälläkin selällä (mikä nyt ei tietenkään ollut edes mahdollista tuolloin, koska tuon käynnin jälkeen minulta löydettiin se välilevynpullistuma). Lääkäri oli sitten kirjoittanut lausuntoon, että aikoo irtisanoutua työstään. :D En tuota tuolloin ajatellut muuna kun lääkärin virheenä ja ettei se nyt mihinkään vaikuttaisi, olihan se samainen lääkäri kirjoittanut lausuntoon mieheni ammatiksi täysin jotain muuta kun se on (arvatkaa naurettiinko tuolle). Toinen kummallinen lause kelan lausunnossa oli "kliiniset löydökset ovat niukat" HÄH? Ilmeisesti skolioosi, madaltumat ja päälle kookas välilevynpullistuma, joka painaa hermojuurta ei ole mitään kovin suurta. Hyi minä, kehtaankin olla saikulla!
 
Pistää vaan miettimään että todellakin kaikissa kivuissa, pari yötä viikossa niiden takia valvoessa, minun siis kelan mielestä täytyisi parin tunnin yöunien jälkeen ottaa vastaan hoitolapsia klo.5.30. Siis ottaa vastuu vieraista pienistä ihmisistä yksin, vähillä yöunilla, kivuissa ja niin etten pystyisi heitä edes nostelemaan. Mitäs sitten kun selkä/hermosärky kesken päivän äityisi niin pahaksi, että minun olisi pakko levätä? Sanonko lapsille että täti lepää nyt, menkääs leikkimään itsekseen ja heittäytyisin päiväunille.
Aika hurjaa sanon minä.
 
Uskokaa tai älkää, en ihan hyväksynyt tätä näin. Yksi ärtynyt ja vihainen potilas soitteli pariin suuntaan tänään ja odottaa nyt yhteydenottoja.
Tästä tuli vähän tälläinen enemmän kun piti postaus, ei ollut tarkoitus, mutta toisaalta halusin vain kertoa että näinkin voi käydä. Olkaahan tarkkoina mitä sanotte ja missä sanotte ja lukekaa kaikki lausunnot tarkkaan vaatien niihin heti oikaisua, jos jokin ei mene oikein. Tämän postauksen otsikko ois paremminkin voinut olla p**ka päivä, mutta jotenkin tuo kaipaus kuullosti paremmalta. Kun tämä kaikki mitä elämä on tuonut tullessaan, on todellakin saanut kaipaamaan aikaa jolloin kaikki oli hyvin..
 
 

50 kommenttia:

  1. Onpa kurja ja ärsyttävä tilanne :( Kelan kanssa asioidessa en tosin yhtään ihmettele, sen verran paljon olen saanut niiden kanssa joka asiasta vääntää.. En tosin noin vakavasta asiasta. Toivottavasti asia selviää pian parhain päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä on uutta, en ole siis joutunut aiemmin vääntämään mistään. Tosin aika vähän olen kelan kanssa ollut tekimissäkään, paitsi ne kodinhoidontuet. Tosi kurjaa kyllä, kun joutuu jatkossa olemaan todella tarkka sanomisistaan. Yhtään ei tiedä miten ne ymmärretään, vaikka mielestäni ihan selvää suomea puhun! :/
      Kiitos sinulle kommentistasi!

      Poista
  2. No ei hel... millaista menoa Kelalla!! Toivottavasti asiat nyt oikenee, eihän tuossa ole mitään järkeä!!

    Itekin vähän haikailen nyt, kun kotihoidontuki loppuu huhtikuun alkuun... en oikein vielä tiedä mitä edes haluaisin sitten yrittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo! Arvaa vetäsinkö herneet nenää ja oikein palkojen kanssa! :D Pakko välillä nauraa, ei se itkukaan auta. Tänään taas saatu asia vähän selvemmäksi ja huomenna toivottavasti lääkäri ymmärtää oikaista lausuntonsa.

      Sinulla on siis isot asiat käsillä, muistan saman tilanteen itselläni pari vuotta sitten, en yhtään tiennyt mihin suunnata. Toisaalta en taida olla viisaampi nytkään, kun kaikki menee varmaan uusiksi näiden selkävaivojen takia.

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta tuo Kelan lausunto. Ei omalta kohdaltani vaan lähipiiristä. Mutta hei, ei kannata lamaantua tuosta paperista. Pistä vastaan, tee valitus. Kannattaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti pistän vastaan, en todellakaan hyväksy tuota päätöstä.
      Kiitos tsempeistä!

      Poista
  4. Halirutistus ja jaksamista <3

    VastaaPoista
  5. Voi, miten harmillista ja niin kovin tuttua. Neljä vuotta valkuutusyhtiön kanssa tapeltuani olen muuttunut aika kyyniseksi näitä laitoksia kohtaan. Suomessa on valitettavasti pinnan alla paljon kähmintää ja korruptiota. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on! Ilmeisesti kelallakin on paineet näissä, että ettei rahaa tarvitsisi jakaa sairaille. Huh huh.. Harmi sinänsä ettei asioihin voida paneutua tarkemmin ja soittaa vaikka potilaalle ja kysyä asioiden oikean laidan. Toisaalta ei niitä varmaan kiinnosta, jokaiseen sanaan tartutaan ja väännetään vaikka sellaiseksi, että se on heidän eduksi.
      Kiitos tsempeistä ja samoin tsemppiä sinulle taisteluihin!

      Poista
  6. Voi ei! En muuta sano... Kenen tahansa järki sanoo, että lasten nostelu ei onnistu vähemmänkään kipeällä selällä. Mutta joo, byrokratia on todella tuollaista. Sen kun vain tietäisi etukäteen, niin osaisi varoa jokaista sanaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, opin minäkin sen nyt kantapään kautta. Ääneen ei kannata asioita miettiä, ei vaikka ajattelisi myös työnantajan etua!
      Luulisi tosiaan että kelan hakemuksista päättävilläkin järki sanoisi että jos en edes kotitöistä selviydy ilman apua, koska en tosiaan pysty kantamaan esim. pyykkikoreja, niin ehkei perhepäivähoitaja voi hoitaa pieniä lapsia niin kuten kuuluu.

      Poista
  7. Surullista, ihan itku tuli puolestasi! VOIMIA =) Kitta

    VastaaPoista
  8. Toi Kelan touhu on tosiaan hyvin kummallista. Itsekään en luota Kelaan tai päätöksiin ennen kuin nään paperilla ...ne kun osaa vääntää asiat päälaelleen. Ihan perustukiakin saa jännittää et maksaako ja minkä suuruisina.
    Inhottavaa. Tsemppiä ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se tuntuu olevan, kyllä tästä opin minäkin.
      Kiitos sinullekin tsempeistä!

      Poista
  9. Voin vain kuvitella.. Noi on todella raskaita asioita, kun terveys takkuaa, siitä puhumattakaan että virallinen puoli tekee siitä entistä hankalampaa! Oon jo kohta 5v seurannu ystävän tuskailua, kun hänellä myös selkä rikki ja paskaa tulee joka "viranomais"taholta.. :/

    Tsemppiä sulle, toivottavasti asiat selviää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin jänä, olen nyt kuullut monesta suunnasta että etenkin selkäkipujen kanssa saa todella taistella että saa oikeutta. Harmillista. :/
      Toivotaan että asiat tosiaan kääntyy kuten niiden kuuluu, kiitos sinulle!

      Poista
  10. Paljon jaksamisia, Kelan kanssa on ihmetelty täälläkin, sekä oman reuman, että lapsen allergioden kanssa. Aina on onneksi toisella tai kolmannella yrittämällä menneet läpi... Mutta se stressi ennen sitä!!:/

    Ja ne lääkäreiden kommentit, mullakin oli kerran lääkärillä tilanne, etten pystynyt kävelemään, kun polvi oli siinä kunnossa, konkkasin kepeillä sisään. Kelaan menneessä paperissa luki silti, että "tutkittaessa liikkuminen vaivatonta" ;D ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo todellista! :O Lääkäritkin kirjoittaa lausuntoihin välillä ihan mitä sattuu. Kuten myös minulla nyt huomasin ja kuulin että tämä "ei aio palata työhönsä" lausahdus oli lääkärin kirjoittama B-lausuntoon! Ja kun en ole taatusti näin sanonut!
      Stressi tässä onkin pahinta, kipujen päälle. :/

      Poista
  11. Voimia!
    Varmasti arki jo itsessään raskasta kipujen kanssa. Neljä lastakin siinä sinulla vaikkei pojat enää kanneltavassa iässä olekkaan niin hommaa kuitenkin varmasti riittää edelleen.

    Eikä varmaan hoitolasten vanhemmistakaan tuntuisi hyvältä ajatukselta että kipeä ihminen hoitaa lapsia. Kaikki pukemiset ja ulkona perässä juoksemiset, mahdolliset pyllynpesut ja vaipatukset jos pieniä hoitolapsia. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
    Toivottavasti asia ratkeaa kuitenkin parhain päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei täällä oikein lepäämään pääse! Toki jaetaan kotityöt nykyisin enemmän kaikkien kesken ja etenkin isot pojat tekee myös paljon.
      Sitä minäkin ajattelin, etten itse ainakaan olisi valmis viemään lapsiani ihmiselle joka ei pysty hoitaan lapsia täysillä. En usko että lasten vanhemmat olisi kovin tyytyväisiä hoitajaan joka esim. syöttää valmisruokia, kun ei pysty ruokia alusta loppuun valmistamaan tai ei pysty nostamaan itkevää lasta syliin taikka leikkimään lasten kanssa (nostaa keinuun, antaa vauhtia, istumaan lattialla leikkimässä jne.).
      Kyllä minulla ainakin on myös se pelko, että väsyneenä en osaa reakoida asioihin niin kun kuuluu tai että unohdan jotain jne.

      Poista
  12. Kurjaa! Jos taistelumieltä vielä riittää, niin sulla on oikeus vaatia lääkärintodistukset ja lausunnot oikaistuksi, ja ilman kustannuksia. Kela on semmonen laitos joka tarttuu jopa pilkkuun väärässä paikassa.

    Mulle työterveyslääkäri totesi että voin ihan hyvin tehdä töitä kolmiolääkkeiden vaikutuksen alaisena, tekeehän muutkin, ei saikkua. Mitähän olisi vanhemmat tykänneet kun olisi hoitaja ollut vähän pillereissään! Jätin ne pillerit sitten ottamatta.

    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä riittää, tämä on taistelu jossa en luovuta! Huomenna vaadin lääkäriä oikaisemaan lausuntonsa. Itse olin vielä tyhmänä niin luottavainen, että annoin lääkärin lähettää lausunnot suoraan kelaan ja nyt sitten vasta jälkeenpäin saan ne luettavaksi. Luotin siis todella, että siellä lukee mitä pitää. :/
      Voi hyvä ihme tuota sinunkin juttua, kuinka kukaan voi olettaa että yksin ottaisit vastuun kolmiolääkkeiden alaisena pienistä VIERAISTA ihmisen aluista!

      Poista
  13. Oot rohkea ja sisukas nainen, voimia edelleen ja kaikkea hyvää elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Voimia koetellaan, onneksi minulla on hyvät tukijoukot. <3

      Poista
  14. Voihan Kela! Nyt vaan sitkeästi oikaisuja asioihin!

    Tuo elämän huolettomuus on muuten asia, jota oppii arvostamaan kunnolla vasta sitten kun sen tavalla tai toisella menettää. :/ Toivottavasti selkävaivoihisi olisi jotain helpotusta luvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin vaadin.
      Tosiaan sitä välillä oli tosi väsynyt neljän pojan kotiäitinä, mutta nyt ymmärrän miten huoletonta se oli..
      Kiitos sinullekin sanoistasi!

      Poista
  15. Tsemppiä! Toivottavasti asia ratkeaa parhain päin.

    VastaaPoista
  16. Voimia sinulle!!! <3 Olet ajatuksissani todella usein ja toivon että pääset kivuista vielä eroon..!! Kela osaa kyllä olla niin ärsyttävä!! Toivon että saat niihinkin asioihin oikaisun!

    Onneksi sinulla on ihana perhe tukenasi!! Neljä upeaa poikaa ja varmasti ihana mieskin! :)

    Voi ei....tuo pikku Emil!!! I-H-A-N-A!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kaunis Sifia! <3
      Miehestä en voi valittaa, täytyy sanoa että parempaa en olisi voinut saada! ;)
      Pojat on myös ihania tottakai, yhteen hiileen puhalletaan, että arjesta selvitään. Kotityöt on jaettava, koska minä en voi tehdä kaikkea, mihin terveenä pystyin.

      Poista
  17. Voimia taisteluusi, on tosi raskasta lähteä omia oikeuksiaan vaatimaan sairaana ja kipujen kanssa. Kelan päätökset on välillä aivan käsittämättömiä, omakohtaisesti olen tämän kokenut.

    Mulla oli kanssa 1,5v sitten välilevynpullistuma ja olin silloin lasten kanssa kotona kotihoidontuella. Tilanne oli sen verran hankala, että lääkäri kirjoitti mulle sairaslomaa ja mies jäi kotiin hoitamaan lapsia, koska en itse voinut heitä nostaa enkä kantaa selän vuoksi. Kelasta tuli kuitenkin hylkäävä päätös sairauspäivärahasta, koska heidän mielestään en ollut KOKONAAN kykenemätön lapsia hoitamaan. Olisinhan toki voinut sohvalta helposti huudella 3vuotiaalle, että vaihdappa vaipat ja pese 10kk vauvan peppu. Kelan mukaan pieniä lapsia voi siis ilmeisesti hoitaa jotenkin "osittain", vaikka heitä ei voisi nostaa, kantaa eikä ottaa syliin. Valitin asiasta ja odotettuani päätöstä n. vuoden, se oli edelleen hylkäävä. Olin henkisesti niin rikki asiasta, että en enää jaksanut tehdä uutta valitusta. Onneksi oma selkäni tuli muutamassa kuukaudessa kuntoon ja mies pääsi takaisin töihinsä, mutta en yhä vieläkään pysty käsittämään, miten tällaista voi tapahtua :(

    Kaikki sympatia ja tsempit siis sinulle, toivottavasti saat itsellesi oikeutta ja oikeudenmukaisen päätöksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hurja sinunkin tarina, kun omat on olleet vielä noin pieniä. :/ Minulla on se onni että nuorin on jo 5v. ja isoista paljon apua.
      Tuota ne minullekin sanoi kelalta, että kyllähän minä olen osittain työkykyinen. No joo, mutta mites sen toteutat perhepäivähoitajana? Sanot vanhemille että sitten hakemaan kun soitan että nyt ei enää selkä tälle päivälle kestä ja tosiaan käskytän lapsia auttamaan toisiaan. :D Eli kela tosiaan luulee että lastenhoitoa voi tehdä osittain!
      Kauhulla odotan jatkoa, että eletäänkö tässä millä jatkossa..

      Onneksi sinulla kävi onni ja selkä parani siinä ajassa missä monet välilevynpullistumat paranee. Minulla tämä on sitkeämpää laatua, joten paraneminen kestää.
      Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  18. Tsemppiä oikaisuun! Mielellään lukee välillä tätä kääntöpuoltakin, vaikka se on sinulle ja perheellenne raskasta.

    Ihana kuva tuo Kaipaus. Minullekin tulee mieleen samantyylinen kuva esikoisesta (nyt 11 v.), joka oli samassa n. 1,5 v. iässä tyhjentänyt pajusta punotun lelukorinsa lattialle ja kiivennyt itse sisään :). Ylpeänä virnuili sieltä. Todella tulee niitä kotiäitiaikoja ja lasten vauva- & taaperoaikaa välillä ikävä, vaikka silloin ei olisi juurikaan uskonut ;). Onneksi sain kuitenkin 7 v. olla kotona.
    - Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän kirjoittaa aika vähän näistä nurjapuolista tänne, vaikka kipu onkin suuri osa elämääni. Blogissa haluan kuitenkin unohtaa sen ja olla pinnallinen. ;)
      Välillä ne puskee kuitenkin läpi, niin kun nyt, kun asioista tulee niin suuria. Kiva kuulla että täällä voi välillä kertoa kurjiakin ajatuksia ja niitä moni tykkää lukea.

      Oih, eikös olekin ihana muisto? Noita sitä vaalii elämän varrella ja vaikka kuinka raskasta olisikin niin voi muistaa niitä hyviä hetkiä. :)

      Poista
  19. Voi, todella paljon tsemppiä ja myötätuntoni! Uskon todellakin, että selkäkivut voivat olla todella rajoittavia. Itselläni on kerran ollut iskiasvaiva ja se oli todella inhottava, vaikka paranikin.. Tosin se vaivasi aika pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkäkivut on tosiaan yksi pahimmista kivunoireista minustakin ja juuri sen rajoittavuuden takia myöskin. Onneksi sinä pääsit iskiasvaivasta eroon!
      Kiitos kovasti myötätunnosta! <3

      Poista
  20. Kuulostaa niin kovin tutulta tuo Kelan toiminta! Meidän perhe on taistellut jo vuosikaudet Kelan kanssa ja nimenomaan näiden terveysasioiden kanssa. Esim. minun äitini astma parani Kelan mielestä, vaikka äidilläni on lapsuudesta asti ollut vaikein astmamuoto mitä löytyy, ja hän ei todellakaan tule siitä sairaudesta koskaan paranemaan. Häneltä otettiin pois esim. vammaistuki, jolla hän pystyi maksamaan osan monen sadan euron kuukausittaisista lääkekuluistaan ja joutuu nyt maksamaan kaiken itse. Ja tämä on vain yksi esimerkki meidän taisteluistamme. Aivan käsittämätöntä toimintaa. Ja tiedän monen todella sairaan ihmisen hyväksyneen vain kohtalonsa, koska eivät ole jaksaneet taistella Kelaa vastaan ja pitää oikeuksistaan kiinni, oman sairautensa rankkuuden vuoksi. Se on todella harmi. :/
    Toivottavasti sulla kuitenkin asiat selviää parhain päin! Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, kyllä on äitiäsikin koeteltu ja kurjaa että perheesi on joutunut kelan kanssa taistelemaan. :(
      Tämä on hurjaa koska tosiaan sairaana ei jaksaisi kipujen keskellä enää taistella omista oikeuksistaan, vaan luulisi niiden olevan selviö.
      Taistelin tänään lääkärin kanssa hänen lausunnostaan, jossa oli siis täysin väärää tietoa, jota en ollut sanonut. Lääkäri väitti kivenkovaan, että näin on ja sillä selvä. Ei suostu oikaisemaan tekstiä. :(

      Kiitos ja jaksamista myös sinun koko perheellesi!

      Poista
  21. Voi ei Mia, kaikki tsempit ja voimat sinulle sinne kipeän selän ja kelan kanssa taisteluun! Minulla oli joitakin vuosian sitten myös todettu selässä madaltumia ja pullistuma 5 välissä joka säteili aivan järkyttävää hermosärkyä alaselästä pakaraan- reiteen- pohkeeseen ja sieltä vielä nilkaan aivan kuin tehden kiristävän pannan joka painaa koko päivän. Pahin kipujakso kesti vuoden jonka aikana lähes makasin vain, en pystynyt kävelemään enkä istumaan autossakaan kuin pienen hetken. Ravasin spesialistilta toiselle ja sain varmaan 100 eri diagnoosia. Sitten vihdoin sain käsiini ihanan lääkärin joka laittoi minut hoitoon helsinkiin varmasti suomen parhaalle omt fysioterapeutille ja sitä kautta pääsin loppupeleissä samaiseen paikkaan (Orton) myös selkäkuntoutukseen mistä sain ihan valtavasti apua. ja minulle kävi samoin että vastoin muiden lääkärien määräyksiä kelan erikoislääkäri totesi minut työkykyiseksi ja jouduin soittamaan kaikki aiemmat lääkärit läpi jotta sain heiltä pitkän selvityksen miksi en pysty tekemään työtäni (päiväkodissa). Tuolloin tuntui että tuon tuntemattoman lääkärin lausunto joka ei minua ollut koskaan tavannut oli isku vasten kasvoja. Kun itse elät siinä kipuhelvetissä joka päivä ja joku toinen voi tulla ja pyyhkäistä sen kaiken pois ihan noin vain. Ei sitä voi käsittää. Taistele oikeuksiesi puolesta, kukaan muu ei tiedä sinun kipuja kuin sinä itse. Lämpöinen halaus kipujen kanssa jaksamiseen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kiva kuulla kokemuksesi, vaikka tuskaahan se varmasti oli. Tuntuu välillä että on niin yksin tämän kanssa. Kuntoutusta varmasti minullakin on tulossa jossain vaiheessa, mutta lääkärin mukaan ei vielä voi. Tosin nyt vaihdan lääkäriä, kun en voi luottaa enää tuohon joka oli. Lausunnot oli niin vähäsanaiset ja juurikin tuo perätön "ei aio palata työhön" lause oli hänen lausunnostaan lähtösin. Yritin hänen kanssa keskustella ja vaadin oikaisua, mutta ei suostunut sitä tekemään! :( Väittää vaan kivenkovaan, että niin minä muka olen sanonut, vaikka taatusti en ole. Tuntuu tosiaan että matto on pyyhkäisty jalkojen alta, millä todistan kivut.
      Minusta on jännä, että kelan mielestä kipu ei voi kestää näin kauan (minulla 7,5kk), vaan kyllähän nyt jo pitää olla terve.
      Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  22. Ihana Emil pesuvadissa! Voi että, ihanaa kun lapset kasvaa mutta mutta...ei niin nopsaan!

    Voi kurjuus kun sinua on noin kohdeltu! Ei muuta kuin äitikarhun taistelutahtoa sinulle! Kevät ja kesä, aurinkoa ja lämpöä kohta tulossa. Mieli virkistyy ja keho voimistuu, toivotaan niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoa odotellessa! :) Kyllä se tosiaan antaa voimia ja valoa tulevaan. Toivottavasti tämä nyt kääntyisi parempaan..

      Poista
  23. Voi ei :( Tsemppiä hirmuisesti ja JAKSAMISTA byrokratiaviidakkoonn! Tuntuu kohtuuttomalta, että sairaana olevaa vielä "kiusataan" tuollaisella. Ja jos yhtään lohduttaa (ei kyllä varmaan..) niin tuntuu olevan varsin yleistä tuo Kelan kanssa tappelu. Voimia ja valoa kevääseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen kuullut minäkin. :( Kela on vielä tiukentanut otettaan nykyisin ja tuntuu että siellä oikein tarkoituksella yritetään saada vaikeaksi nämä asiat. Moni sairas joutuu ihan syyttä taistelemaan oikeuksistaan.
      Kiitos sinullekin!

      Poista
  24. Voimia sinulle!!
    Kela lukee vain ja ainoastaan faktoja niistä lääkärinlausunnoista. Niillä ei ole mitään muuta kuin ne lääkäreiden kiireessä tekemät paperit joita he laativat huterien muistiinpanojensa perusteella. Harvoin lääkäri koostaa lausuntoa siinä potilaan läsnäollessa keskustellen hänen kanssaan samalla, kun täyttää lomaketta ( toki niitäkin lääkäreitä on, jotka näin tekevät ) Usein lääkärit kirjoittavat lausunnot niiden muistiinpanojensa perusteella, mitä kirjoittavat jonkun lehtiön nurkkaan vastaanotolla ja sitten ottavat loput tiedot aiemmista sairaskertomuksista. Parhaansa varmaan yrittävät ja lääkärin vastuulla on tehdä asialliset ja totuuden mukaiset lausunnot, mutta viboja sattuu silti...

    Olin itse viime talven liikuntakyvytön välilevyn vuoksi. Selkäni onneksi leikattiin, useiden fysioterapiakokeilujen jälkeen, kesällä.
    Mutta sen tästä byrokratiasta opin, että jos mitenkään vaan voin, toimitan kaikki todistukset omin pikku kätösin Kelalle! Saan siis todistukset luettavaksi ennen sinne lähettämistä ja tarvittaessa oikaisutan lausunnon sellaiseksi kuin sen pitääkin olla. Useinhan hoitolaitokset toimittavat todistuksia ( etenkin b-lausunnot ) suoraan Kelalle.
    Kipeänä ja väsyynä ei aina jaksa olla fiksu ja filmaattinen tälläisten asioiden hoidossa, mutta omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että edes pieni ajatuksen häivähdys siitä, että Suomessa on vielä hyvä terveydenhoito ja viranomaiset pääsääntöisesti pyrkivät toimimaan asiakkaan/potilaan parhaaksi, helpotti...

    Tsemppiä sulle!

    t. uusi lukijasi

    VastaaPoista

Kivaa että kommentoit, Kiitos! =)