Tätä tämä pari päivää on taas ollut...
Sitä kun on tottunut olemaan vaan kotona ja hoitamaan lasten ohessa (vain) kodin, niin sitten kun yks kaks pukkaa päälle työtä työn perään, niin väsyyhän siinä ja tuntuu että aika ei todellakaan riitä kaikkeen.Onneksi tätä kestää enää tämä viikko ja vähän toista, sitten helpottaa. Toisaalta onhan tämä kivaa vaihtelua, kun ei ole edes jatkuvaa..
Tulee vaan mieleen että entäs jos olisin töissä tai opiskelemassa (kuten Jarna jo postailikin omasta ajastaan), niin eihän minusta olisi iltaisin jäljellä kuin märkä rätti sohvan nurkassa.
Eli siis juu, huomaan että en ole vielä valmis työelämään kokopäiväisesti. Onneksi on vielä vuosi aikaa vaan olla..
Eniten tässä nyt harmittaa tietenkin se että en ehdi koneelle; blogia päivittämään tai muutenkaan kommentoimaan toisten postauksia.
Kotiarkeen ihanaa rentoutumista on siis jäänyt liikaa pois.
Tykkään päivittää blogini päivittäin ja saan tunnontuskia sekä harmitusta kun en vaan ehdi. Toisten blogeista on aina ihanaa lueskella pienien pirpanoiden elämästä, äidin vaatepohdinnoista ja shoppailuista. Olen myös kova kommentoimaan, minusta se vaan kuuluu asiaan kun luen jonkun blogia. En viittis kurkkia päivittäin toisten elämää jättämättä puumerkkiäni ja kun vielä tiedän miten kivaa on saada kommentteja. Onhan se nyt kivaa jutustella toisten kanssa ja jättää kommentti jos toinenkin on blogiini jättänyt merkkinsä, eikä vaan ihan yksinpuheluita yhteen suuntaan. ;)
Kulutan siis yleensä blogien parissa aikaa, joskus vähän liikaakin (jos mieheltä kysytään ;D).
Nyt on pakko rauhottua ja antaa aikaa muullekin. Muistakaa että vaikka en ole joka postausta kommentoimassa, niin luen kuitenkin kaikki jututtunne. Se on varma!
Niin siis ei, en ole kadonnut minnekkään. Olen vaan täystyöllistetty, vielä hetken.Tilaan, vastaan s-posteihin, naputtelen, puran isoja laatikoita, pakkaan, kirjotan, postitan ja esittelen. ;)
Ps. Laatikkoa testaava pieni juuri päiväunilta herännyt poikanen, on Lindexin bodyssa ja Moonkidsin froteehousuissa.
Hei,
VastaaPoistaen muista olenko sinun blogiasi aiemmin kommentoinut, lukenut olen jo tovin :D.
Tuo Jonathanien myynti taitaakin olla hieman "leppoisampaa" kun ovat varmaan pitkälti kausituotteita. Kerralla kiire ja sitten saa hengähtää :D.
Itse myin erästä sisävaatemerkkiä vuoden verran. Oli mukavaa, mutta kovin tuntuivat pitkältä myyntikaudet. Kokoajan tuli uutta ja myyntiä olisi ollut hyvä olla melkeimpä ympäri vuoden..
Meilläkin pojat on aina laatikoissa, kun pakkailen lähteviä lähetyksiä. Ja myös kirjekuorien täytössä autetaan kovastikin; joku asiakas onkin voinut saada poikien "kirjoittamat" terveiset kaupan päälle :)
VastaaPoistaMusta tuntui ihan samalle vaikka minun "työ" ei ollut kokopäivätyö, en ehkä ihan hetkeen ole menossa työelämään.... Sitten ei ehtisi tehdä mitään kotona eikä ikinä näkisi lapsista kuin vilahduksen päiväkodin ovella.... Ei kiitos :)
VastaaPoistaHaluan oikeasti muistaa lasteni lapsuudesta jotain muuta kuin sen että olin aina töissä.
Laatikot on parhaita leluja;) Mulla on viikossa 2-3 työpäivää ja tuntuu, että siinäkin on muutama liikaa. Saa nähdä miten vuoden päästä sitten sopeutuu takaisin kokopäivätyöhön.
VastaaPoistaKirjoituksesi oli taas ihanan elämänmakuinen, aito. :) Minusta tuo pino lastenvaatteita näyttää ihan mukavalta työltä, siis jos jotain täytyy tehdä niin eikö se ole ihanaa että se on lastenvaatteisiin liittyvää? Itse ainakin nautin siitä että arjessa on vaihteluita, ts. välillä kiirettä ja siten taas helpottaa ja pääsee taas esim.lukemaan blogit jne tauon jälkeen. Olet kyllä oikeassa tuosta että jos lukee toisten elämästä lähes päivittäin, niin se olisi ihan kohteliasta jättää jokin kommentti. Itse jätän tosi usein kommentoimatta kun tuntuu ettei ole mitään järkevää sanottavaa, siis sellaista mitä muut eivät jo olisi kommentoineet. Mutta tosiaan, niin kuin annoit ymmärtää blogistina, että kommentteja on kiva saada, niin ehkei niiden kommenttien nyt oikeastaan tarvikkaan aina olla mitenkään "järkeviä". :)
VastaaPoistaEi muuta kuin tsemppiä kiireisiin!
Tulppaanisipuli (joka on hukannut salasanan eikä taaskaan osannut kirjautua)
Työniloa sinne! =)
VastaaPoistaMä tykkään kovasti sun kommenteista ja mielelläni myös jätän tänne kommenttia! Omaa aikaa ei tulevaisuudessa tule mullakaan olemaan kovin paljoa joten voi kommentointi jäädä vähäsen mutta lukemaan pyrin!
Jaksuja työhommiin =) Ihana unenpörröinen Emil!
VastaaPoistaMunkin miehen mielestä oon liikaa koneella :) Nyt pitää kans vähän rajoittaa kun aloitan työt ja päivät menee siinä. Illat yritän pyhittää perheelle. Ite oon sellanen, että luen kyllä kaikki postaukset, mutta oon melko laiska kommentoimaan, ellei oo jotain "tärkeää". Vaikka tiedänkin kuinka kivaa se on kun joku kommentoi omaa postausta. Pitäisi ryhdistäytyä hieman sillä saralla.
VastaaPoistaTuota olen jo mielessäni pyöritellyt, että miten saisin ajan riittämään, jos työelämään menisin. Todennäköisesti se olisi ns. oma aika, josta joutuisi tinkiä. Jos lasten kanssa olisi aikaa olla vain ilta, harrastukset taitaisivat jäädä.
VastaaPoistaAuts, nyt osuit arkaan kohtaan... käyn lukemassa sun blogias päivittäin, mutta enpä ole merkkiä itsestäni jättänyt. Mukava blogi ja innolla luen aina sun ostopostaukset!
VastaaPoistaTerkuin toinen neljän äiti
Mutta eikös tuo ole kuitenkin kivaa puuhaa.;)
VastaaPoistaKiva että sulla löytyy apureita :)
VastaaPoistakivan näköistä pakkaamista. Itse olen viitenä päivänä viikossa töissä ja välillä jatkan sitten iltaisin kotoa käsin, mutta kaikkeen tottuu. Toki koti ei pysy ihan tip toppina, mutta aika paljon jo sitä antaa itselleen anteeksi, kun kaikkea ei vaan ehdi. Itsekin harmittelen, kun käyn lukemassa muiden blogeja mutta aina en ehdi kommentoida. Tai sitten kommentoin, mutta homma jää kesken eli lähden koneelta pois ennen sanavahvistuksia:)
VastaaPoistaMeilläkin laatikot pääsevät ahkeraan käyttöön.
Kuulostaa aikas tutulta varsinkin tuo että miehen mielestä oon liikaa koneella ;) . Valitettavasti minunkin täytyy sanoa, että ajan kanssa täytyy täälläkin painiskella. Olis niin mukamas miljoona asiaa mitä pitäs tehdä ja varsinkin nyt kun ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan (meenkö töihin vai kouluun vai miten, ja vaikken niin hommaa riittää silti) . Ja yks asia mistä en halua luopua on toi liikuntaharrastus (ja se onkin lähestulkoon ainoa oma harrastukseni) ja olen siinäkin pyrkinyt joustamaan. Tykkään blogissasi käydä, jaksamista! Kirjottelehan kun taas ehdit ja jaksat!
VastaaPoistaKiitoksia kommenteista! ;D
VastaaPoistaOn siis tosiaan ihan kivaa hommaa, mutta huomaan ettei kiire ja jatkuva touhuaminen ole minun juttu. Toisaalta tosiaan vaihtelua, mutta tässä tulee sopivasti huomattua, että työelämään paluu ei ole nyt ajankohtaista.
Reettamon; Kivaa kun jätit merkkiä käynnistäsi. :)
Tosiaan tämä ulkovaatemyynti on vain n.6kk välein ja rykäyksellä sitten kaikki. Sitten saa hengähtää taas tovin.
Laura; Minulle on myös aina ollut itsestään selvää, että olen kotona joka lapsen kanssa siihen 3v saakka. Muuta vaihtoehtoa en ole edes harkinnut.
Haluan antaa lapselle sen lyhyen ajan kun äiti on se tärkein ihminen ja mukavia muistoja kiireettömästä arjesta.
Oma äitini on ollut kotona kun olin pieni ja muistan aina miten ihanaa se oli, tulla vielä koulustakin kun äiti oli kotona. :)
Mutta en siis arvostele työelämään lähteviä, jokainen varmasti tekee ne parhaat ratkaisut omaa perhettä koskien.
Tulppaanisipuli; Kiitos! :)
On tosiaan se ihana etu, että nämä puuhat keskittyy lastenvaatteisiin.
Minusta on aina kivaa saada kommentti, vaikka lukisi vaan että "ompas kivat vaatteet" yms. Ei siis kummosta tarvita. ;)
Enkä tosiaan oleta että ihan joka postaukseen kommentoidaan, vaan kiva että lukija silloin tällöin jättää merkkinsä.
MrsAgatha; Kuin myös! ;)
Mukavaa puuhaa ja maailman paras apulainen mukana! Kyllä sen heti huomaa arjessa jos jotain "ylimääräistä" tulee kuvioihin. Jaksamista!
VastaaPoistaMoi vaan..ja niimpä se on että kommentteja on mukava saada..itsekin niitä tykkään kyllä laittaa jos mieleen jotain sanomista vaan tulee, joten kiitos Mia kommenteista ja kyllä mäkin nää aina lukemassa käyn vaikken aina kommentoikkaan...ja mikäpä sen tylsempi postaus onkaan kun se mihin ei itelle tuu ainuttakaan kommenttia...
VastaaPoistaHei Mia!
VastaaPoistaOlen vasta löytänyt blogisi ja tutustunut sinuun vaatekauppojen yhteydessä.;0)
Muutenkin tämä blogistien maailma on vielä "uusi" minulle.Ihailtavaa kun jaksat lähes päivittäin kirjoittaa tänne (paitsi nyt ilmeisesti viime aikoina ;0))ja vielä kuvien kera.Hauskoja "pikku veijareita" teillä asustaa.=0)
Tsemppiä vaate puuhastelujen parissa,odottelen itsekkin sinulta kivaa postia.....=0)
Kommentoinpa minäkin tätä huippublogia, omaa suosikkiani, jonka päivityksiä odotan aina malttamattomana. :D Ihanaa muuten, kun olet kotiäitinä vähintään siihen asti, kun Emilkin on 3v. Itsellänikin on sama toiveissa Noelin kohdalla, toivottavasti toteutuu. On vaan niin ihanaa tämä kiireetön arki ja rauhalliset aamut. :) Pala nousee kurkkuun jo pelkästä ajatukseta, että pitäisi laittaa Noel hoitoon, sehän on mun pieni vauva! Vaikka taaperoksi se kai nykyään jo luokitellaankin. Tosin ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haluavat lähteä töihin, niin minäkin meinasin tehdä heti kun vain mahdollista. Siis silloin alkuaikoina, kun meidän elämä oli pelkkää itkua ja valvomista.
VastaaPoistaTäällä yksi joka harvemmin kommentoi mutta luen kyllä aina.
VastaaPoistaTöissä käydessä yleensä vain pikaisesti kerkeän lukea joten kommentointi jää..
Piti jo aikaisempaan bloggaukseen kirjoittaa että kiitos villakypärämyssy vinkistä. Pakko tilata meillekin many monthsin pinkki hattu. ;)
Luen montaa muutakin blogia joka päivä mutta en sinnekään kerkee kommentoida enkä ole edes liittynyt niiden lukijaksikaan.
Mistähän siihenkin saisi aikaa..
Terkuin flussainen ja ihan tukkoinen Sadie, joka pohtii edelleen mistä löytäisi lapsille talvikenkiä ja talvivaatteita; kohta niitä tarvitsisi..
p.s. Ihanaa lindexiin tulee v.punaisia velourtakkeja ja velourhousuja; juuri meidän väreissä joten pakko ostaa isompaakin kokoa jo valmiiksi. :)
Voi, älä toki "huonoa" omaatuntoa kanna asiasta. Tuo Jonathanin myynti on sulle kuin tehty (tai siis näin kuvittelisin). Sinä, jos kuka osaat ton homman. Mäkin tykkäisin ostaa luotettavalta myyjältä; joten olkoon tuo sinulle tuottoisa ja mieluisa homma! Saat hyvin yhdistettyä kotiäitiyden ja työn.
VastaaPoistaps. oliko niin ettei Jonathanilta ole villahaalaria täksi talveksi?
Peukkuja talven myynteihin! Ihana matkustaja Emil. Täällä suorastaan tapellaan pahvilaatikoista;)
VastaaPoistaOnhan se ihanaa, kun voi olla kotona. Itse olen nyt alkanut tehdä kymmentä tuntia viikossa ja onpa se jotenkin ihan erilaista! Kauhea kiire, ei tunnu ehtivän mitään vaikka en edes ole kokonaan töissä! Ehkä se johtuu siitä, että työt ajoittuu iltaan ja viikonloppuun ja tämä tyhmä äiti tekee hieman enemmän tunteja, kun ei osaa sanoa ei!
VastaaPoistaPiti kysymän, onko nuo edellisen postauksen Lindexin paidat jotain uutta? Tosi kivoja ja en muista niitä viime vuonna olleen? Eilen ei ainakaan ollut paikallisessa Lindexissä meillä...
Voi kun ootte ihanuuksia! ;o)
VastaaPoistaMukavat sanat antaa puhtia tähän kotiäitiin ja jaksaa taas painaa.
3xmami; ;D Tulossa on.
Henna; Arvaa onko minulla jo tippa linssissä valmiiks, kun vuoden päästä olisi aloitettava se työelämä reilun 10v kotiäitiyden jälkeen. Hui kamalaa, ei ajatella niitä aikoja vielä! ;)
Sadie; :) Tilasitko jo?, pitäiskö tilata kimppaan niin säästettäis postareissa..
Minun pitikin tänään viestittää just noista Lindexin veloureista, että just varmasti sinun kaipaamat värit. ;)
Aamunkukka; <3
On Jonathanilta myös villahaalari, tässä linkki;
http://www.jesperjunior.fi/jonathanasusteet
Eli ihan alimpana tuossa ja 100% villaa ovat. :)
Myrmeli; On nuo paidat vuoden takaisia, siis alku syksystä 2008 ostin ne meidän pojille. Huutiksesta niitä saattais löytää, mutta en ole kyllä selaillut aikoihin.
Aivan ihanat minustakin! :)
Kiitos myös Katja, Pikkuriikki ja Marika* ;)
Nyt osui tännekin.. Olen seurannut jo pitkään blogiasi, mutta kommentoinnit tahtoo aina jäädä. Blogisi on aivan ihana päivän piriste, olen jäänyt ihan koukkuun. Kirjoitat kivasti lapsiperheen arjesta, ja täältä saa aina parhaat vinkit lastenvaateuutuuksista:) Ihailen myös tyyliäsi pukea pienet pojat värikkäästi ja iloisesti kuten itsekin pyrin tekemään.
VastaaPoistaTurhaan kyllä podet huonoa omatuntoa, jos blogi jää päivittämättä- bloggaat sitten kun kiireet hellittää.
Tsemppiä kotiäidin arkeen ja kiitokset blogistasi:)
t Kahden pojan äiti Oulusta
Taitaa olla meidänkin juna ja tähtipaita tuossa pinossa. Olen blogisi ahkera lukija ja löytänyt blogimaailman vasta hiljattain. Yritän parantaa tapojani ja ruveta kommentoimaan ahkerammin.
VastaaPoistaSinun blogisi on tosiaankin minun mieleeni. Upeita ostoksia söpöjen poikiesi päällä.
Tuo paketointi on kyllä ilman lapsiakin täyttä työtä, puhumattakaan vaatteiden listauksesta huutikseen....
Kiitos kahden pojan äiti Oulusta ja SannaMaria! :o)
VastaaPoistaMinäkin täällä lueskelemassa ihanaa blogiasi päivittäin. :) Jostain syystä kommentointi jää usein kun tuntuu että kaikki sanottava on jo sanottu puolestani... :P
VastaaPoista