Tää mamma on tän viikkoo selkäkuntoutuksessa. ;)
Jokunen ainakin varmaan muistaa, että olen ollutkin jo tovin sairaslomalla selkäkipujen takia (kirjoittelin asiasta täällä). Kivut on jatkuneet edelleen, tosin hermopinne näyttäisi alkavan helpottaa ja pääsen viimein jopa liikkumaan. Ah, mikä ihanuus! Voitte kuvitella kun vuoteen ei ole suunnilleen pystynyt tehdä yhtään mitään ilman kipuja, siinä on liikkuminen jäänyt lähes nollaan, koska n.400m kävelykin sai aikaan koko illan (tai jopa yön) selkäsäryn. Sairastelun alettua n.1,5v. sitten olen kerännyt painoakin reilut 10kg, että ei paljon naurata.. Olen siis tunnesyöppö ja koska vuosi on ollut äärimmäisen raskas, niin se joku mistä se lohtu on tullut haettua on herkut.
Mennyt vuosi on ollut ehkä rankin elämässäni ikinä. Monta kertaa olen meinannut purkaa tänne sydäntäni, mutta olen kuitenkin halunnut pitää blogin mahdollisiman kevyenä. Minulle tämä on kuitenkin ollut pakopaikka siitä karusta arjesta sairaana. Iso kiitos teille lukijani, että olette kommentoineet tätä vaatehömppää ja pitäneet myös siten mielialaani yllä!
Koska aurinko paistaa viimein risukasaankin, jaksan toivoa että alan toipua. Tie tulee olemaan taatusti pitkä päästä kuntoon taas ja tehdä remontti omien elämäntapojen suhteen. Tahto on kuitenkin kova ja aika on nyt just paras. Syksyn tavoite on laihtua vähintään se 10kg ja liikkua mahdollisimman paljon, niin paljon kun selkä antaa luvan. Tämä Kelan järjestämä kuntoutus (joka on muuten ihan tuossa 6km päässä olevassa kuntoutuskeskuksessa) on oikea onnenpotku. Nyt pariin päivään olen saanut jo niin paljon. Oppinut ja kokeillut uusia tapoja liikkua, voittanut "uimahallipelkoni" ja nauttinut 10v. jälkeen uimisesta.
Tästä on hyvä jatkaa.
Ihan ilman kuvia en tätäkään postausta halunnut tehdä ja vaikka te monet upeat äidit olettekin jakaneet omia kuvia itsestänne blogeissa, niin minusta ei ole nyt vielä siihen. Nostan hattua teidän rohkeudelle ja koitan itse vielä räpistellä tästä valtavasta itseinhosta pois. Miten sitä oppisikaan olemaan itselle armollisempi, etenkin tässä tapauksessa, kun sairastamiselle ei mitään voi..
Keräsin kuitenkin oman kuvan sijasta tuohon kollaasin muutamia vaatekappaleita, joita olen nyt kuntoiluani varten tilannut ellokselta. Rentoa ja mukavaa päällä. Ja nuo kengät, ne on ihan parhaat jalassa! Ne on Merrelin Pace Glove 2 Barefootit. Iso kiitos vaan Oi Mutsi Mutsin blogin Elsalle hyvästä vinkistä! ;)
Kiinnostaako ketään lukea jatkossa ajoittain tästä kuntoutumisprosessistani tai lähinnä painonpudotuksesta?
Vertaistuki ois ainakin itselle tervetullutta, mikäli teitä löytyy muita samassa tilanteessa olevia.
Tsemppiä projektiin. pakko kehua noita merreleitä. Minulla on ollut ne käytössä nyt reilun puoli vuotta ja ovat parhaat kengät ikinä. Käytän niitä sekä salilla että kotona juoksumatolla. Käytän myös muussa menossa niin ohutpohjaisia kenkiä kuin löytyy, ne on minulle parhaat ja merrelit on juuri sitä. -mari-
VastaaPoistaKiitos Mari! :)
PoistaNuo on kyllä nyt parin viikon jälkeen vakuuttaneet minutkin, aivan ihanat edelleen jalassa. Ei paina, ei ole tullut rakkoja pitkien kävelylenkkienkään jäkeen ja mikäå parasta selkä ei ole kipeytynyt juuri ollenkaan. Hyvä kuulla että toimii pidemmänkin käytön kokemuksella.
olenkin aina välillä miettinyt, että mikähän tilanne on selkäsi kanssa - kiva kuulla, että pientä parannusta on asiaan tullut! :) Koita olla stressaamatta kiloista, isket niiden kimppuun sitten kun selkä sallii! Tsemppiä :)
VastaaPoistaSelän mukaan olen koittanut nyt liikkua, tosiaan liikaa ei saa rehkiä, vaan sen mukaan että kipuja ei tule. Kiitos tsempeistä! :)
PoistaTosi hieno juttu! Paljon tsemppiä <3
VastaaPoista-Jamina-
Kiitos Jamina! <3
PoistaIlman muuta haluan kuulla sinunkin kuulumisiasi! Kiva, että vointisi alkaa olla parempi. Hyvää kuntoutusviikkoa!
VastaaPoistaKiitos Annemari! :)
PoistaHienoa, että saat nyt apua! Minua kiinnostaa kovasti ja olisi kiinnostavaa lukea vakavimmistakin aiheista. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos! Lupaan laittaa juttua aina välillä. :)
PoistaKerro ihmeessä myös kuntoutumisesta ja laihdutusprojektista. Kaikki kiinnostaa.
VastaaPoistaTäälläkin tavoitteena hieman hoikistua ja ylipäänsä elämäntapojen muokkaamista parempaan suuntaan.
Treenivaatteita itsekin olen miettinyt, jos vaikka liikkumisintoa lisäis ;)
Tsemppiä kuntoutukseen!
Vaatteet on kyllä osa liikkumisintoa, vaikka eihän niillä toisaalta ole merkitystä itse projektiin. ;D Onhan se silti kivaa näyttää siistille liikkuessaan ja tuntea olonsa hyväksi vaatteissa.
PoistaSe on se minunkin tärkein tavoite, että elämäntavat muuttuu parempaan suuntaan, laihtuminen on sitten sen kautta toivottavasti tuleva etuus.
Tsemppiä sinullekin! :)
Tsemppiä!! Itsellä sama tavoite, 10kg pois. Eli kirjoittele vaan miten prosessi etenee :)
VastaaPoistaHyvä hyvä, tsemppiä myös sinulle! :) Ehdottomasti pitää kirjoitella ja haluan kuulla miten sinulla ja kaikilla muillakin laihdutusprojektia läpi käyvillä menee. :)
PoistaKiinnostaa, miulla olisi pienissä määrin aloitettava sama urakka, miun tunnesyömiset ei johdu sairauksista, mutta elämäntilanteesta kylläkin :) Joten luen innolla niin niistäkin kuin lastenvaatteista :)
VastaaPoistaKiva kuulla että kiinnostaa ja siinä saa sitten ihanasti vertaistukea. :)
PoistaElämäntilanne aiheuttaa myös minulla tuota tunnesyömistä, sairaus vain pahensi asiaa entisestään..
Hieno postaus. Minua ainakin kiinnostaa lukea toipumistarinasi. Kyllä blogiin mielestäni elämän varjopuolia ja haasteitakin mahtuu :)
VastaaPoistaHyvä, että olet päässyt kuntoutukseen ja tilanne on alkanut hieman helpottaa. Kovasti tsemppiä!
t. toinen lohtusyöppö Vahteristonemäntä
Mahtuuhan niitä ja ihanaa kuulla että lukijoitakin minun murheet kiinnostaa. :)
PoistaKiitoksia tsempeistä!
Tsemppiä tulevaan! Ehdottomasti kiinnostaa lukea mitä sinulle kuuluu ja miten kuntoudut.
VastaaPoistaKiitos Tuuli! :)
PoistaTsemppiä ja hyvää kuntoutusta! Ja kiinnostaa lukea, nimim. ainakin 15kg sais lähteä...
VastaaPoistaMinulta saisi kaikkiaan lähteä 20kg, niin sitten olisin tosi hoikka, mutta jos nyt siitä 10kg tavoitteesta lähtis liikkeelle. ;D
PoistaKiitos sinullekin Eltsu tsempeistä!
Täällä myös säännöllisesti blogiasi lukeva lukisi mielellään myös kuntoutus- ja laihdutuskuulumisia. Itsellänikin on tarkoitus pudottaa painoa lähemmäs 15kg, mutta miten se onkin niin vaikeaa.. Yhdessä tsempaten? Eli tsemppiä urakkaan myös täältä :)
VastaaPoista-J-
Vertaistuki on äärettömän tärkeää, eli isot tsempit sinne! :)
PoistaEhdottomasti otan tavotteeksi kirjoittaa parin viikon välein kuulumisia tänne.
Ihania vaatteita! Ja kiva kuulla tuosta kuntoutuksesta! Voimia ja tsemppiä liikkumiseen :) Itsekin olen aloittelemassa liikkumista taas pitkähkön tauon jälkeen ja samaten syömiset pitäis saada kuntoon (herkuttelukesän jälkeen) arjen alettua :) Kitta
VastaaPoistaKiitos Kitta! :) Tsemppiä myös sinulle projektiin!
PoistaEhdottomasti haluan kuulla miten sinulla sujuu painonpudotuksen ja kuntoutuksen kanssa!
VastaaPoistaItselläni on nyt vähän vajaa 9kg tiputettuna 4 kuukauden aikana. Takana kaksi rankkaa raskautta kolmen vuoden sisällä joista ensimmäisen synnytyksen jälkeen paha symfyysivamma vaikeutti liikkumista ja muutenkin rajoitti elämää kipuineen joka päivä ja yö. Nyt kuopus 7kk, syntyi sektiolla ja olen niin intoa täynnä pudottamassa loppujakin kiloja. Täytyy vain muistaa maltti. Välillä tulee vain junnaavia päiviä ja kivutkin pahempia, mutta niistä pääsee yli. Vielä kymmenisen kiloa itsellä jäljellä tavoitteeseen, paljon tsemppiä sinulle!
Vau, upeeta tuo sinun saavutus jo! :)
PoistaKehon vammat ja sairaudet ei kyllä helpota asiaa, kun pitäisi pitää paino kurissa ja ruokavalio kunnossa. Onneksi aina voi antaa itselle pahimpina aikoina anteeksi, että jaksaa/pystyy sitten jonkin ajan kuluttua ryhtyä liikkumaan ja syömään hyvin. Minuakin hiukan pelottaa miten tuo selkä reakoi, mutta sitten täytyy vaan pitää lepopäiviä, jos kipeytyy liikaa.
Tsemppiä sinullekin jatkoon!
Tsemppiä kuntoutukseen! Muistan kun kerroin viime syksynä oireistasi ja silloin kommentoinkin että itselläni selkä oireilee ja heijastuu jalkaan joka menee voimattomaksi. Tuolloin vielä luultiin syyn olevan selässä. Oireilleni löytyi sitten myöhemmin syykin ja joulukuussa 2012 sain MS-tauti diagnoosin :( No tällä mennään ja kuntoutuksessa käydään jotta arjessa pystyisin toimimaan itsenäisesti. Tällä hetkellä pärjään onneksi hyvin :)
VastaaPoistaVoi ei! :( Uskon että kuntoutus on sinulle todella hyväksi ja liikkuminen, että arki sujuu jatkossa mukavasti. Hurjasti voimia ja tsemppiä sinulle!
Poistahih,oma kuntotutus odottaa syyskuun alussa! Hauska kuulla sun kokemuksista siis:)
VastaaPoistaJa muutenkin siitä koko prosessista!
No mut hyvä juttu! :D Minä en voi kun kehua tuota kuntoutusta, sain todella paljon siitä irti. Se vertaistuki on siellä korvaamatonta ja kaikki ammattilaiset, jotka tietää mm.miten on paras liikkua. Onko sinullakin kolme 5pvän jaksoa vai erilainen systeemi? Minulla on siis tämän nyt olleen jälkeen vielä helmikuussa 2014 ja elokuussa 2014 kuntoutukset. Välitavoitteita nyt tässä välissä toteutellaan. :)
PoistaTsemppiä kuntoutukseen ja elämän muutokseen :)
VastaaPoistaJa tottakai kerrot täälläkin kaiken <3
Kiitos Jenni! :)
PoistaItsekin juuri aloitin laihdutuksen, ainakin -5kg tavoitteena joten ehdottomasti kiinnostaa tämä aihe. Toivottavasti kuntoutuksesta on apua selkääsi ja kirjoittele ihmeessä myös tämän asian edistymisestä. Välillä kiva lukea muutakin kuin vain vaatejuttuja. Tsemppiä! :)
VastaaPoistaKiva kuulla että kiinnostaa ja että laihdutusprojetki on sielläkin menossa. Tsemppiä kovasti! :)
PoistaKuulostipa niin tutulle :) Hermopinne on ihan arsesta, ei sellasta kipua edes tajua olevan olemassakaan ennenku kokee. Mä oon itse aloittamassa nyt physiopilatesta ja kiloja on mullekkin tullut entistä enemmän sairastaessa. Olinkin jo kesken postauksen kirjoittamassa, että hanki ihmeessä barefootit mutta nehän sä ooot jo hankkinutkin :) Toivataan kivuttomampia aikoja sinnekin päibn, mulla ei enää oo MITÄÄN kipuja mikä on aika hankala itsekin uskoa.
VastaaPoistaSanos muuta! Mutta siis upeeta että sinulla on jo kivut kaikonneet! :) Itsellä tuntuu olevan sitkeämpi vaiva, jo vuosi nyt meni kivuissa, mutta onneksi on nyt jo paljon parempi tuon hermokivun osalta. Skolioosille ja madaltumille ei sit voikaan mitään, joten taatusti tulee kipuja olemaan jatkossakin elämän eri vaiheissa.
PoistaNuo barefootit on ollut todella hyvät! Onneksi kirjoitit niistä, enhän minä muuten ois tajunnut. ;)
Voi kiitos kovasti kaikille tsempeistä ja otan aihetta siis ajoittain esille täällä, koska kiinnostusta on. :) Tsemppiä myös muille samassa tilanteessa oleville!
VastaaPoistaNyt olo on todella väsynyt näin puolessa välissä viikkoa, joten kipin kapin sänkyyn ja valmistautumaan uuteen kuntoutuspäivään. ;) Palaan vielä kommenteihinne viimeistään viikonloppuna!
Pitkään jatkunut kipu on ollut varmasti tosi raskasta! Hienoa että olet päässyt kuntoutukseen! Tsemppiä projektiin!
VastaaPoistaKiitos kovasti! :)
PoistaTsemppiä täältäkin! Itse olen saanut vähän tuntumaa selkävaivoihin, kun miehellä on välilevyrappeuma ja itselläni yliliikkuvan alaselän kanssa ongelmia. Omat ongelmani ovat kyllä pientä verrattuna esim. tuohon, mitä itse joudut läpikäymään, mutta sen verran omastakin kokemuksesta tiedän, että selkäkipu on hankala juttu. Luen mielelläni myös vakavammista jutuista, joten kirjoittele ihmeessä selkäkuulumisia tänne!
VastaaPoistaSelkäkipu on tosiaan ihan kamalaa pahimmillaan ja elämää rajoittava tekijä. Toivottavasti kuitenkin välillä on parempiakin kausia, vaikka minullekin povattiin useamman lääkärin suusta tämän jatkuvan läpi elämän jossain muodossa. Toivotaan että teillä ei miehesi kanssa mene kovin pahaksi kivut myöskään ja kiitos tsempeistä! :)
PoistaHei Mia ja kanssasiskot, täällä imetys- ja imetyksenlopetuskiloja taklaava mama vinkkaa parhaasta, hiljattain oppimastani painonhallintakeinosta, joka tuntuu toimivan ja mikä parasta, ilman nälkädieettiä. Rakastan hyvää ruokaa, olen satunnainen stressisyöppö enkä ehdi tai viitsi liikkua valtavia määriä. Olin pyöreä lapsi, anorektinen tai ortoreksinen kilpaurheileva teini, aikuisikäisenä bmi 25-26, mutta kuitenkin edelleen vyötärön omistava. Lasten jäljiltä tuohon on tullut päälle vielä neljä sitkeää ekstrakiloa, jotka nyt 35 + iässä tuntuvat jämähtäneen ikuisesti vyötärölle. Niin laihdutus, dieetit kuin jojoilu arkisyömiseen palatessa ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Tähän ja menetettyyn vyötäröön kyllästyneenä tein radikaalin päätöksen ja marssin ravitsemusterapeutille. Kerroin, että haluan hitaasti, mutta pysyvästi kääntää vaakalukemat normaalipainon puolelle, mikä tarkoittaa noin seitsemän kahdeksan kilon pudotusta. Kerroin, etten halua nähdä nälkää, palella, kikkailla ihmedieettejä tai mittailla ruoka-aineksia, vaan oppia syömään tavallista ruokaa niin, että tuo tavoite pikkuhiljaa toteutuu ja pysyn siinä jatkossakin ilman dieettejä tai maratonharjoittelun aloittamista. Haluan myös syödä kunnon annoksia enkä mitään puolikasta tomaattia. Sain tietoa, kannustusta ja vinkkejä niin ravitsemuksen kuin syömisen psyykkisenkin puolen osalta. Olen oppinut tunnistamaan syömiskäyttäytymistäni. Suurin oivallus oli kuitenkin konkreettisten esimerkkien kautta tajuta, että itse asiassa syön liian vähän hyviä ja tarpeellisia ravintoaineita kuten kasviksia, proteiineja, kuitua ja kalsiumia sisältäviä tuotteita. Toinen kulmakivi on riittävän ja koostumukseltaan oikeanlaisen lounaan syöminen ja proteiinipitoisen välipalan nappaaminen ennen töistä lähtöä. Käytännössä lounas tarkoittaa nyt niin paljon tuoreita kasviksia ja salaattia kuin jaksan syödä, piimälasillista, kasvis- tai eläinproteiinia jossain muodossa, usein myös kasvis - tai kalakeittoa sekä viipaletta kuitupitoista leipää plus reilu loraus öljyä, pähkinöitä salaattiin sekä levitettä leivälle. Lisäksi kaikki välipalat muutettiin proteiinipitoisemmiksi hiilarimättöjen sijaan. Määrällisesti syön varmaan reilusti enemmän kuin aikaisemmin. Puolessatoista kuukaudessa on lähtenyt kolmisen kiloa, täysin nälkää näkemättä ja olo on viisi kertaa reippaampi. Paras muutos on kuitenkin siinä, että ruoka on muuttunut ystäväksi. Kun ei ole nälkä, ei tule sorruttua herkkuihinkaan refleksinomaisesti. Ja on ihana, kun kroppaan ovat palanneet terveemmät reaktiot siihen, että kun on nälkä, syödään ja kuuluu syödä, kun väsyttää, nukutaan, kun harmittaa, niin sitten harmittaa, eikä siihen ole pakko mussuttaa lohtusokeria, suklaata tai juustoa, ainakaan hillittömästi. Ainoa suurempi karvaus on ollut tajuta, että vähän liikkuvan naisen ruokavalioon eivät juuri mahdu alkoholista tulevat ekstrakalorit. Senkin olen huomannut, että baari-illan jälkeen mikään muu kuin roskaruoka ei vie nälkää ;). No, baari-iltoja ei ole ongelmaksi asti. Suosittelen asiantuntijan konsultointia ja oikean ruuan syömistä lämpimästi. Tsemppiä Mia ja me kaikki!
VastaaPoistaUpea kirjoitus ja paljon asiaa, kiitos! :)
PoistaSitä jotenkin aina ajattelee että kun laihduttaa, niin pitää syödä vähemmän, mutta eihän se niin mene. On vaan tosiaan kiinnitettävä huomio siihen mitä syö ja siihen että se ruokailurytmi olisi säännöllinen. Itsellä se oli yksi tosi paha tapa, söin harvoin usean tunnin välein ja sitten kerralla aivan liikaa. Aamupalaa en ikinä. Nyt kaiken infon jälkeen jota tuollakin sain, olen viimein tajunnut miten pitää syödä. Kasvikset ja vihannekset jäi minullakin ihan liian vähälle, nyt olen saanut ne ujutettua lautaselle. ;)
Makean himo tosiaan häipyy, kun kroppa saa kaiken tarvitsemansa terveellisestä ruuasta. Silti itse pidän yhden herkkupäivän viikossa, mutta olen nyt tajunnut että sen saakin pitää, kun se on vain se yksi päivä. :)
Voimia kuntoutumiseen ja etenkin huonoihin päiviin! Eksyin blogiisi pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa on pakko myös kommentoida. Elämä voittaa toivottavasti pikkuhiljaa, vaikka takapakkiakin toisinaan tulisi. Minulla on selän kanssa samantyyppinen tarina ja nyt kolmen vuoden jälkeen tuntuu, että arki on muuttumassa normaaliksi. Jokainen kivuton päivä on jotain käsittämättömän ihanaa! Voimia!
VastaaPoistaVau, ihanaa kuulla että elämä voi muuttua normaaliksi vaikka vuosiakin kuluu. :) Itsellä kun suurin pelko on ettei tämä koskaan parane. Voin kuvitella että kivuttomuus tuntuu todella upealta, kun kivut on kestäneet vuosia. Kiitos kovasti tsempeistä ja samoin myös sinulle tsemppiä!
Poistaolen myös miettinyt mikä on selkäsi tilanne. todella mukava kuulla, että tilanne on parempaan päin ja tuo kuntoutus on varmasti tosi hyvä!
VastaaPoistaKiitos anna! Kiva kuulla että olen ollut ajatuksissa. :)
PoistaTsemppiä Mia kuntoprojektiin, kommentoin harvakseltaan, mutta tämä aihe liippaa niin läheltä että halusin kirjoittaa muutaman sanasen :)
VastaaPoistaOlen varma että tulet onnistumaan tavoitteessasi, mutta tätä vuotta on enää alle viisi kuukautta jäljellä, ja se on huomattavan lyhyt aika noin suureen painonpudotukseen, varsinkin kun lähtötilanteesi ei ole mikään merkittävän ylipainoinen. Oman laihdutusproggikseni aloitin vuodenvaihteessa, ja silloin annoin itselleni vuoden aikaa laihduttaa ne kymmenen kiloa. Liian nopea tahti ja aivan liian tiukat tavoitteet ovat kaataneet joka ikisen aiemman laihdutusyritykseni. Kun antaa itselleen aikaa, on myös mahdollista korjata ne mahdolliset takapakit, jotka sattuvat tielle. Omaa dieettiä on nyt takana liki kahdeksan kuukautta, ja alan olla jo hyvin lähellä sitä maagista kymppiä. Tärkeintä mitä tässä ajassa olen oppinut, on ollut se että olen oppinut kuuntelemaan omaa kroppaa ja olemaan itselleni armollinen, mutta myös juurruttamaan itseeni uudet elämäntavat ruokailu- ja liikuntatottumuksineen. Sitten KUN olen tavoitepainossani, haluan myös pysyä siinä, enkä pikkuhiljaa lipsua takaisin vanhoille pahoille teille. Toivottavasti tämä pieni sepostukseni auttaa sinua matkallasi takaisin terveellisempään ja liikunnallisempaan elämään. Mukavaa syksyn jatkoa! :--)
Kiitos kovasti kommentistasi! :) Olet aivan oikeassa ettei liian suuria tavotteita saa asettaa, en ole tuossa 10kg ehdoton, pääasia että paino tippuu vaikka vähän kerrallaan. Kirjoitin ehkä hassusti tuohon että syksyn aikana haluan 10kg pois, lähinnä tarkoitin että helmikuun alkuun mennessä olisi ihana saada se pois, mutta vähempäänkin olen tyytyväinen. Asetin kuntoutuksessa tavoitteeksi 6kg ensi helmikuuhun mennessä, joten sekin olisi hyvä. ;)
PoistaJotta olisin normaalipainoinen, minun tulisi laihtua 13kg. Mutta sanotaanko että jos olisin omasta mielestä sopiva, niin siihen olisi kaikkiaan laihdutettava 18kg.
Siis pääasia tosiaan on se että ylipäätään liikun tai pystyn liikkumaan, kun viimeinen vuosi on mennyt täysin liikkumatta. Lisäksi haluan saada ruokavalioni kuntoon, eli samat kun sinulla toivon pysyvää muutosta, joka ei ihan äkkiä tapahdu.
Etenkin liikkuminen on ollut minulle pakkopullaa melkein aina, joten nyt pyrin liikkuumaan aina niin kun se tuntuu hyvältä, en väkisin. Herkkupäivän pidän kerran viikkoon, koska tosiasia on se että pieni annos on minun sitäkin saatava.
Sinun elämänmuutos kuullostaa upealta ja juuri sellaiselta pysyvältä, mahtavaa ja onnea kovasti muutoksestasi! :)