Karu remontti todellisuus on iskenyt arkeen.
Välillä iskee todellinen epätoivon fiilis kun miettii mitä kaikkea on vielä tekemättä ja ihan kohta (vajaa 3vkon päästä) pitäisi olla muutettu. Etenkin iltaisin ja yön pimeinä tunteina kun yli työpäivän mittaisen remonttipäivän jälkeen teet vielä niitä kotitöitä jotka ei hoidu täällä remontista huolimatta itsekseen. Kello on nytkin 1.30 ja minulla pyörii pyykinpesukone..
Ihan joka päivä ilman lepopäiviä.
Aamulla herätys ja lapset kouluun. Emilin kanssa kimpsut ja kampsut mukaan ja talolle. Ukki jo siellä odottaa. Pieni niin kiltti että jaksaa leikkiä yhdessä huoneessa äidin ja ukin tehdessä remonttia. Väliin pieni ruokatauko, ekaluokkalaisen haku koulusta rempan keskelle ja taas jatkuu. Isi liittyy työpäivän jälkeen remppahommiin. Jossain välissä viedään pojat mummolle. Syömätauko saattaa olla jos ehtii, jos ei niin menee se nälkä ohi myslipatukallakin (siis minun nälkä). Jatketaan klo.20.00 saakka ja sitten pikaa poikien haku ja kotiin. Eikä auta vaikka olisi ihan poikki, niin pakko jaksaa.. Iltapalaa, iltapesuja, satuja, paljon kotitöitä ja päälle netissä roikkumista remonttivalintoja selatessa. Pään pääsee painamaan tyynyyn ehkä joskus.. Aamulla sama alusta ja mietin missä ihmeen välissä ehdin pakkaamaan muuttolaatikot?
Pakko myöntää että olen ihan rikki ja poikki.
Joka paikkaa kolottaa, hartiat on täysin jumissa tai suorastaan tulessa. Mikä kyllä johtuu jo useamman päivän maalaushommista. Tiesin kyllä että kuukaudesta tulee rankka, mutta että näin rankka..
Vaikka nyt valitinkin, niin en valita! ;)
Edelleen yritän pitää katseen päämäärässä, enää hetki ja ollaan ihan omassa kodissa.
Kyllä ne asiat järjestyy, vai mitä?
Kyllä ne asiat järjestyy, vai mitä?
Pakko sanoa, että nostan hattua kaikille oman kodin rakentajille. Ihan selvästi minusta ei olisi siihen, kun tämä remonttiurakkakin tekee niin tiukkaa.
Ollaan me yritetty imeä voimaa niistä pienistä (10min.) hetkistä.
Nautittu viimeisiä kertoja järvimaisemasta ja ihmetelty huurteisia lehtiä. Ollaan kaiveltu toppaa vähän päälle (enkä tosiaan ole ehtinyt pienten talvivaatteista kuvia teille ottaa), kun se talvi taitaa tulla sittenkin.
Sitä minä vaan, että koska tahti ei tässä remontissa helpota hetkeen, niin voi olla että blogissa on hiljaisempaa. Käyn kyllä aina kun ehdin. :)
Hirmuisen paljon remppastemppiä!!! Lopussa kiitos seisoo tai ehkä paremminkin pötköttää. Ainakin parit ekat päivät, kuhan pääsette uuteen kotiin =)
VastaaPoistaKuulostaa tutulle, tosi meillä tuota on kestänyt jo 7kk ajan. Huhtikuusta elokuulle olin neljän lapsen kanssa raksalla päivät, kerran päivässä kävimme kotona vaan syömässä ja mies teki ensin normaalin työpäivän ja sitten iltaan raksalla. Elokuussa vanhin sai "vapautuksen" kun lähti kouluun ja kakkonen kolmesti viikkoon kerhoon muutamaksi tunniksi, muilla tahti jatkui samana. Nyt kun tiistaina avasin oman kaupan niin minun tahti muuttui. Olen töissä viiteen jonka jälkeen haen lapset päiväkodista ja suuntaamme raksalle illaksi. Sitten iltapalalle kotiin ja nukkumaan. Nyt on jo raksalla helppo olla kun on lattiat valmiina ja lapset saa sisävaatteissa touhuta lämpimässä talossa, alkusyksy ahdisti kun oli märkää ja pimeää ja lapset ei voineet oikein tehdä muuta kuin ulkoilla tai olla ulkovaatteissa sisällä jossa oli vaan kylmä betoni. Ihana saada ensi kuussa koti valmiiksi ja päästä elämään normaalia elämää. Yllätys tämä ei ollut, ollaan rakennettu ennenkin mutta silloin lapsia oli yksi vähemmän ja yrityksiä kaksi vähemmän.
VastaaPoistaTsemppiä, lopussa kiitos seisoo eiks niin:)
-mari-
Tsemppiä hurjasti! Nyt kun jaksatte vielä tovin painaa, niin sitten on oma, upea koti palkintona. Voin vakuuttaa, että jonain päivänä muistelet tätä remppakuukautta hymyssä suin. :)
VastaaPoistaTee toinen blogi remonttia varten olisi ihana seurata männyn muutosta johonkin muuhun erittäin mielenkiintoinen projekti!!!
VastaaPoistateletappien voimahali! hyvää kannattaa aina odottaa ja se odotus palkitaan!
VastaaPoista-jokkis mamma-
Meillä oli vähän sama homma edessä viime syksynä. Muutettiin 3h+k omakotitaloon, mihin tehtiin sitten autotallista neljäs huone. Aikaa tähän oli varattu kaksi viikkoa, sitten piti olla edellinen koti tyhjä. Mun hienoissa suunnitelmissa ja unelmissa oltais vaan muutettu valmiiksi rempattuun kotiin. Toisin kävi.
VastaaPoistaAluksi rempan aloitus viivästyi, miehen isän työkiireiden takia. Hänen oli siis tarkoitus sitä tehdä, yhdessä miehen kanssa. Kun rempan kimppuun päästiin, huomattiin että helposta ja nopeasta hommasta tulisikin pidempi ja vaikea. Meillä jouduttiin myös keittiö repimään auki, että saatiin avattua aukko uuteen olkkariin. Kaikki kaapistot yhdeltä pitkältä seinältä jouduttiin siirtämään. Sähkötyöt uusiksi, liesituulettimen hormit uusiksi, laatoitukset, seinät, vesiputket ,jämähtäneet tapetit pois seiniltä.
Entisestä autotallista puuttui tehdasvalmisteisista ulkoseinistä villat! Samoin katosta kaikki eristeet. Eli seinät ja katto rakennettiin siellä myös uusiksi, lattia eristettiin myös. Sitten päästiin vasta rakentamaan huoneen sisäpintoja. Ja sinnehän piti laittaa seinälevyt, kattopaneelit, lattia, ikkunat...
Lopuksi mä pakkasin meidän rivarikolmion kamat yksin, vähän alle 1v kainalossa. Myös muutin kaikki kamat yksin, henkilöautolla ja peräkärryllä, edelleen sen pienen lapsen kanssa joka halusi olla sylissä jatkuvasti. Muutettiin kotiin jossa meillä oli käytössä vanhemman pojan huone, makuuhuone ja pesutilat. Keittiö ja olkkari siis rempan keskellä ja nuoremman pojan huone toimi varastona kolmen huoneen huonekaluille.
Tässä vaiheessa puhkesi tämän 1v:n infektioastma. Rakennuspöly ei juuri auttanut asiaa ja me vietettiin paljon aikaa sairaalassa. Kun oltiin kotona siellä oli kylmä, olkkariin oli tehty ikkunoille kolot, ikkunoiden tulo vaan viivästyi, olisiko ollut 6 viikkoa! Saatiin ikkunat sitten joskus marraskuun lopulla, kun oli jo lunta ja pakkastakin jo aika reippaasti.
Muuten remppa valmistui nuorimmaisen synttäreiksi, tarkalleen ottaen 01.54 edellisenä yönä. Aamulla piti sitten aloittaa huonekalujen roudaus, uusien Ikea-huonekalujen kokoaminen (mitä oli liian monta) ja sisustaminen. Olohuone ja Nopan huone piti siis laittaa kuntoon. Sen jälkeen aloittaa synttärivalmistelut, vieraat tulivat muistaakseni kahdelta.
Ei varmaan tarvitse myöskään erikseen mainita, että kaikki aika mikä jäi sairaan lapsen hoidolta, vietin pensseli, saha tai joku muu työkalu kädessä.
Tulipas pitkä tilitys! Halusin vaan sanoa että ymmärrän tuskaasi =) Remppaaminen ja muuttaminen on tosi rankkaa. Varsinkin jos aikataulut pukkaa päälle. Kaikki lihakset kramppaa ja selkä huutaa hoosiannaa. Kyllä mä nytkin täällä vähän remppaan, mutta vähän kerrallaan, ilman mitään kiirettä. Ja teen just niin paljon kun jaksan ja tuntuu mielekkäältä, olkoon se vaikka puoli tuntia kuussa =)
höh..mun kommentti hävis jonnekki..mut tsemppiä ja jaksuja sinne rempan keskelle!!
VastaaPoistaKyllä se ahkeruus sit palkitaan,ku on oma ihana vaalea koti :)
Ja oispa kyl kiva nähä välissä jotai remppakuvia, jos vaan mitenkää ehit joskus blogia päivittämään?
Ja ihana tuo Emilin villervallan asu!!
Tsemppiä, tsemppiä ja TSEMPPIÄ! Ja Voimia! Lopussa Kiitos seisoo! :)
VastaaPoistaMinttu; Kiitos! Niin se varmasti menee. ;D
VastaaPoistaMari; Näin on ajateltava ja tosiaan tsemppiä hurjasti sinne teidän remppaan! En kyllä yhtään ymmärrä miten ihmeessä jaksatte. ;D
Lilla Company; Joo toivotaan niin, kiitos! :)
Anonyymi; Minulla ei taida aika riittää, hyvä että ehdin tätä blogia päivittämään. Toisaalta valkoista maalia vaan männyn päälle, niin en tiedä onko sitten iloa kellekkään niitä kuvia katsella. :D
Mutta lupaan laittaa kuvia, kun ollaan saatu valmiiksi vähän. :)
jokkis mamma; Kiitän! :)
Vera; Voi elämä! Miten ihmeessä te jaksoitte! Mutta ei kai sitä auttanut kun jaksaa, kun tilanteelle ei muuta voi. Mutta nyt täytyy sanoa, että kyllä me sitten helpommalla päästään. ;)
Minulla on joku ihme tarve saada kaikki ennen muuttoa valmiiksi, joka on siis 30.11. Mies yrittää puhua, että kyllä me voidaan tehdä sittenkin kun siinä asutaan. ;)
Anskuli; Laitan toki! Heti kun edes joku huone alkaa olla lopullisesti valmis. :)
Nyt on moni huone niin, että jotain on tehty, mutta ei kokonaan.
Sanna; Kiitos! :)
Mulla oli myös toi sama tarve, ei vaan sitten toteutunut =) rempan keskellä on vaan tosi tylsää asua. Ja siis täällähän oli muuten ihan ok näköistä, ainoa oli toi extra huoneen valmistus, mikä sitten johti myös keittiöremppaan. Edelliset asukkaat asuivat täällä vaan 4 vuotta ja olivat sinä aikana laittaneet lähes kaikki paikat kuntoon katosta lattiaan. Eli nyt kun remppaan, niin se on vaan lähinnä että muokkaan pintoja vielä lähemmäs sitä mistä todella tykkään.
VastaaPoistaAinoa mitä täällä on jätetty edellisten asukkaiden toimesta remppaamatta on eteisen ja aulatilan katot, eli ovat mäntyä. Olivat jättäneet ne muistoksi vanhasta. Samoin ovet ovat mäntyä. Eteisen katon olenkin jo maalannut, aula pitäisi maalata. Oletteko te jo maalanneet ovet? Millä maalilla? Se on jotenkin mun mielestä niiiin nihkeä homma, sitä olen siirtänyt ja siirtänyt. Mieshän ei meillä suostu enää tekemään mitään remppaa, ei ymmärrä yhtään mitään pintojen uusimista ja maailailua. Tykkää puusta eikä suostu sitä maalilla peittämään. Ja kaikki tapettien vaihto tai seinän värin muuttaminen maalaamalla on sen mielestä ihan turhaa hössötystä, kun ei rikki ole mikään kuitenkaan =)
Ihanat kuvat ja oli kiva lukea tekstin sun omasta elämästä, paljon parempi kuin jatkuvat 'arvonnat'. Onko teillä jo toppatakki vai vieläkin välikausi(se tähtitakki)? Paljon voimia remppahommiin!
VastaaPoistaVera; Tuttu juttu. ;) Eli meilläkin mies oli alkuun sitä mieltä, että kyllä sinne voi suoraan muuttaa mäntyineen. Huoh..
VastaaPoistaKyllä se sitten tajusi, että en todellakaan aio siellä asua jos mäntyä ei ole peitetty. ;D
Eli hän ei hirveästi välitä myöskään millaiset pinnat on, mutta toisaalta tekee kuitenkin kun minä haluan. Nyt kyllä totesi tämän päivän jälkeen ettei tämän remppakuukauden jälkeen aio ottaa pensseliä käteen moneen vuoteen, eli taitaa sitten ne myöhemmät rempat jäädä minulle. ;)
Miehen isä on kanssa se jota tekee pahaa männyn peittäminen, mutta kyllä se maalaa, kun on remppa avuksi tullut. Hih.
Me ollaan nyt siis maalattu kaikkialta katot kahteen kertaan ja makuuhuoneista seinät myös kahdesti. Huomenna alkaa olohuone/keittiö/eteinen seinämaalaus urakka. Sitten olisi vielä tiiliseinä, johon mietin harmaan sävyä kaiken valkoisuuden keskelle.
Patterit jouduttiin myös maalaamaan patterimaalilla kahteen otteeseen.
Ikkunanpielet ollaan maalattu kanssa ja niissä käytettiin Tikkurilan Maalarin valkolakkaa (ovi- ja ikkunamaalia), kolmeen kertaan joutui maalaamaan ne. Se sama maali olisi siis niitä ovia varten, jotka on edelleen maalaamatta. Viimeiseksi on ne meilläkin siis jäämässä. ;)
En tykkää yhtään tuosta valkolakasta tuolla liukkaalla pinnalla..
Mut hei, hiljaa hyvä tulee vaikka välillä olisikin nihkeetä koko homma. Laitetaan me naiset kämpät kuntoon, jos miehistä ei siihen ole! ;D
Anonyymi; Kiitos! :)
VastaaPoistaTämä kuvissa oleva takki on viime vuotinen Villervallan toppatakki, ostin ystävältä käytettynä kun on niin ihanuus. :)
Täällä on nyt ollut sellaista +2 tai korkeintaan +4, joten nappasin Emilille jo tuon ohuen toppatakin ja housut käyttöön.