torstai 22. toukokuuta 2014

Hellettä ja raskautta

 


 
 Niin se vaan on rantakausi taas korkattu, toukokuussa!
Viime vuonna rantauduttiin ekan kerran kesäkuun alussa, mutta nyt nämä muutaman päivän helteet ajoi tämän porukan jo nyt varpaita kastelemaan. Lapset nauttii, äiti ei. ;)
Itse en ole mikään helle ihminen, en todellakaan. En normi kropassa, enkä varsinkaan nyt tämän pallomahan kanssa. Viime päivät ja yöt onkin olleet melko tuskaa minulle. Yöt menee hikoillessa ja heräillessä, päivät on ihan voimaton olo kokoajan. Tuntuu ettei happi kulje, ei sisällä eikä ulkona. Huoh.
Blogi onkin saanut olla tauolla, koska voimat on olleet niin pois ja kamera ei tunnu eksyvän käteen ollenkaan.. Ei siis sillä etteikö juttua olisi, mutta yksinkertaisesti ei vaan kykene!
 
Raskaudesta lupasin laittaa teille juttua enemmän. Tämä raskaus on ehdottomasti ollut minulla se rankin. Itseasiassa aiemmat neljä raskautta on olleet helppoja tähän verrattuna ja olen aina nauttinut niistä. Sanoinkin aina ennen että raskaana oleminen sopii minulle. Nyt en nauti. Ehkä niin onkin tarkoitus, oma kroppa sanoo että nyt riittää. Ikä ja rankat viime vuodet on tehneet jo tehtävänsä, eikä kroppa enää kestä mitä vaan..
 
Ihan ensin kärsin kovasta pahoinvoinnista aina raskausviikoille 18-19 asti, eli melkein puoleen väliin raskautta. Sitten kun pääsin siitä, niin alkoi tulehduskierre. Etenkin harmillinen strepto-B tuppaa vaivaamaan minua raskauksissa, aiheuttaen supisteluja ja vuotoja. Mutta nyt sen päälle sain parit muutkin tulehdukset. Seuravaksi sain rakenneultrassa tietää, että istukka on niin alhaalla, että se on osittain kohdunsuun päällä. Onneksi kaikeksi viime viikolla kontrollissa selvisi, että se on noussut juuri sen verran, että alatiesynnytys on mahdollinen. Mutta istukan reuna on edelleen niin siinä reunalla, että minua varoiteltiin kovasta fyysisestä rasituksesta tai siis suositeltiin välttämään sitä, ettei istukan reuna pääsisi repeämään. No mutta ok, yritetään lepäillä sitten loppuraskaus. Onhan minulla apupoikia monta. ;)
 
Jottei kuitenkaan liian helpolla pääsisi, niin jäin myös "kiinni" sokerirasitustestissä. Nyt olen muutaman viikon seuraillut sitten tiiviisti verensokeria kotimittarilla ja yrittänyt mahdollisimman paljon välttää sokereita ja hiilihydraatteja. Silti arvot ylittyy ihan aina noina mittauspäivinä, etenkin aamun paastoarvo on joka kerta yli sallitun rajan. Nyt sitten odottelen kutsua sairaalaan diabeteslääkärille, joka sitten päättää joudunko ihan insuliinille.
 
Olen siis tiiviimmässä seurannassa sekä neuvolassa, että äitiyspolilla (ultrat 3-4vkon välein). Vauvan painoa seuraillaan, mikä sinänsä on hyvä, koska se on hirvittänyt minua jo ilman tuota raskausdiabetestäkin. Meillä pojat (tai lähinnä kaksi nuorinta) on olleet ihan reilunkokoisia syntyessään ilman noita sokereitakin, joten kauhulla odotan miten isoksi "sokerivauva" kasvaa. Nyt viime viikolla rv 28+4 vauva vastasi painoarviossa onneksi raskausviikkoja, mutta toisalta tässä vaiheessa on meillä kaikki olleet vielä ihan normimitoissa. Viimeisillä viikoilla ne on ne kilot keränneet.. Oliver syntyi rv 39+6 ja painoi 4310g. Emilin synnytys käynnistettiin ja hän syntyi rv 40+4 ja painoi 4010g. Eihän siinä sinänsä mitään, jos synnytys sujuu silti hyvin ja vauva mahtuu syntymään. Mutta minulla pojat on olleet tiukassa. Oliverilta itseasiassa murtui synnytyksessä solisluu ja Emil oli myös "jumissa" eikä ihan niin helposti tullutkaan ulos. Harteikkaita kavereita, näin minulle tuumattiin. Sanomattakin on siis selvää, että tuleva synnytys nyt jännittää, ehkä jopa pelottaa..
Mutta yritän olla luottavaisin mielin, että nyt kun olen seurannassa, niin synnytys tarpeen mukaan käynnistetään ajoissa. Itse luulen että heinäkuussa jo synnytän..
 
Tämän kaiken päälle supistuksia on päivittäin. Onneksi kipeitä harvemmin, mutta kuitenkin. Yhtään jos on jaloilla muutamaa tuntia pidempää tai touhuaa liikaa, niin illan sitten supistelee. Verensokerin heittelyn, supistusten, hempparin (joka on kanssa ihan alarajalla) ja helteen takia olen siis aikas kuitti äiti.
Toivon vaan että kaikki menee loppuun saakka hyvin ja mitään uutta vaivaa ei ilmene. Yksi postiivinen seikka tulee tässä kaikessa mieleen, nimittäin selkä ei ole ollut juuri yhtään kipeä! Joku sitä kyselikin tuolla vauvantarvike postauksessa, eli selkävaivoista en sentään ole joutunut kärsimään nyt.
 
Olen kaikesta huolimatta erittäin onnellinen, että olen raskaana ja meille on tämä viides ihme "annettu". On jotenkin uskomatonta olla raskaana ja aivan ihanaa saada vielä yksi ihana pieni ihminen perheeseen. :)
Aika hurjaa, että tässä sitä ollaan jo raskausviikolla 30 menossa. Loppusuora on siis ihan nurkilla ja kesä kiitää varmasti hurjaa vauhtia sinne heinäkuulle! Salaa toivon, että ei olisi ihan mahdoton hellekesä. Kyllä sitä pienemmilläkin asteilla pärjää. ;)



21 kommenttia:

  1. Tsemppiä viime metreille! Olen monelta ihmiseltä kuullut, että raskaana ollessa muuta sairaudet hellittävät. Sama kokemus itselläkin, mulla on reaktiivinen niveltulehdus kiusana polvessa joka kevät. Se on ollut kaksi kertaa pois; raskaana ollessa. Hyvä siis, että selkä on siellä suunnalla kestänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hassua toisaalta, että sellaiset vaivat jää pois jotka normisti vaivaa, mutta sitten saa uusia tilalle. ;)
      Mutta onhan raskaus kropalle "väliaikainen tila", joten kaikkea kummaa tosiaan tapahtuu.
      Kiitos titti! :)

      Poista
  2. Tsemppiä ja voimia kovasti raskauden loppusuoralle :) On sulla ongelmaa kertynyt, yritä levätä aina kuin mahdollista vain on.

    Ymmärrän hyvin, että synnytys mietityttää. Itselläni kaksi hankalaa synnytystä, joiden jälkeen päätös oli selvä: meille ei kolmatta enää tule.
    Mutta hyvin se menee :) Hyvä, että olet hyvässä seurannassa!

    Rose

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rose! Näitä tuntuu nyt olevan, mutta tosiaan ehkä se on kropan tapa sanoa, että nyt on oltu tarpeeksi monta kertaa raskaana. ;)
      Hankalammat synnytykset jättää arpia ja pelkoja, joten ymmärrän hyvin että moni ei enää sitten uutta lasta halua. Itsellä onneksi pienistä hankaluuksista huolimatta synnytykset on olleet suht postiivisia kokemuksia (jos nyt niin voi kivuista sanoa). Nyt pelkään ehkä eniten tähän mennessä, kai se on niin että tieto lisää tuskaa.. Yritän olla silti positiivisin mielin ja olla miettimättä liikaa.

      Poista
  3. Oli ihan lukea raskausajan kuulumisia, mulla on niin ikävä jo mahaa ja raskautta vaikkakaan ei helteitä mahan kanssa.
    Toivottan että supistelut pysyis kurissa ja raskaus menisi muutenkin loppuun asti ongelmitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Eufemia! :) Minäkin uskon että kaikesta huolimatta tätä masua tulee ikävä sitten kun sitä ei enää ole. ;)

      Poista
  4. Minulla oli kans neljäs ja viimeinen raskaus rankin, sairaalassa olin kolme kertaa muutaman yön, oli vuotoja, tulehduksia ym. ja leikkaukseenkin jouduin kahdesti. Olin 37v kans...
    Mutta tsemppiä sulle loppuraskauteen! Ihanaa saada viides ihme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinua on sitten koeteltu! Onneksi itse olen vielä saanut kotona olla ja toivottavasti saisin loppuun saakka, mutta koskaanhan ei tiedä miten raskaus etenee..
      Kiitos sinulle tsempeistä! :)

      Poista
  5. Ei kuulosta helpolta, paljon tsemppiä sinne! Mä taas koen ekaa kertaa raskauden viime viikot kahden pienen lapsen ollessa kotihoidossa.. sekin on rankkaa ja varsinkin näillä kuumilla. Ekan äitiysloman aloitus oli ihan oma juttunsa viisi vuotta sitten kun sai oikeasti levätä sen viimeiset 6 viikkoa. Viime raskaudessa taas tämä vanhin oli osa-aikaisesti päivähoidossa, joten silloinkin sain lepäillä päivisin. Nyt niitä on kaksi vilperttiä, joista toisen perässä pitää oikeasti juosta (1,5 v. poika) joten kovin on erilaista nyt ja voimat vähissä päivän päätteeksi. Rv 37 menossa joten kohta tämä tästä helpottaa, ehkä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että sinulla siellä "työtä" riittää äitiyslomasta huolimatta, kun on pieniä vipeltäjiä pitämässä äidin kiireisenä. Toivottavasti saat kuitenkin välillä hiukan levätä! :)
      Minulla on tietty siitä helppoa, että kaikki pojat on jo niin isoja, että saan levätä suht usein tai melkein aina kun on tarvis. Siksi vähän tuntuukin helpoimmalta melkein nyt kun aiempien raskauksien aikaan, kun pojat oli pienempiä. Toisaalta taas pelkät kotityöt näin suurperheessä vie aikamoisen ajan päivästä.
      Pian on sinulla pikkuinen sylissä ja ehkä sitten jaksaa tosiaan paremmin. Tsemppiä viimeisiin viikkoihin! :)

      Poista
  6. Arvelinkin, että sulla on ollu raskasta, kun on ollut blogissa niin hiljaista. Vai että vielä sokeritkin, voi harmi!

    Onneksi teidän lapset ovat jo niin isoja, että osaavat (toivottavasti) antaa äidin nyt huilata. Ja onneksi ainakin selkä on nyt kiltisti. Helle ei tosiaan helli viimeisillään raskaana olevaa, muistan sen itsekin (pikkuveikka syntyi heinäkuussa). Ilmalämpöpumpun jäähdystystoiminto oli itselle pelastus jälkimmäisessä raskaudessa. Muu perhe hytisi kylmissään, kun mamma vähän jäähdytteli! ;)

    Voimia loppumetreille. Kerro hoitohenkilökunnalle rehellisesti peloistasi, ettet jää niiden kanssa yksin. Apua on saatavilla! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole edes sitä ilmalämpöpumppua! Näin kesäisin ja varsinkin nyt taas sitä kaipaa kyllä.. No ei auta kun käydä viileässä suihkussa vilvoittelemassa ja nauttia kylmää juomaa sekä mehujäitä. ;)
      Lapset tosiaan meillä onneksi antaa minun levätä ihan tarpeeksi, joten se on iso plussa. Se onni tässä onkin, että ovat jo niin isoja. :)

      Peloista olen puhunut jo neuvolassa melkein joka käynnillä ja on minulle tarjottu mahdollisuutta käydä puhumassa niistä äitiyspolilla. En ole vielä kuitenkaan kokenut ihan niin tarpeelliseksi lähteä puhumaan sinne, koska pelko liittyy eniten siihen vauvan kokoon ja uskon että se ei helpota muuten kun vaan seurannalla ja sillä että käynnistäävät sitten synnytyksen ajoissa jos näyttää siltä että vauva on suuri. Onneksi tosiaan nyt olen olen tarkassa seurannassa. :)

      Poista
  7. Te olette jo ehtineet varpaita kasteleen...Me ei ihan vielä olla. Sulla on kyllä raskaana olo ollut raskasta! Minullakin oli viimeisin (kolmas) raskaus hankalin ja raskain. Oli aluksi kovaa pahoinvointia rv 20 asti. Sen jälkeen kovaa turvotusta ja supistelua. Silloin oli kanssa kuuma kesä...Mutta kaikki meni kuitenkin hyvin ja lopussahan KIITOS seisoo! Tsemppiä loppuraskauteen ja onnea synnytykseen. Kohta teillä on viides ihanuus ihme kainalossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa olisi jos kaikki menisi loppujen lopuksi hyvin loppuun saakka, se olisi se ihanin asia ja sen vuoksi kestää mitä vaan. :)
      Kiitos sinulle tsempeistä! Nopsaan tämä aika tosiaan menee. ;)

      Poista
  8. Toivon onnea ja voimia ! Mitä tuo istukan repeämisvaara tarkoittaa? Itse olisin koko ajan melko kauhuissani, kun muutenkin raskauksissa voi sattua mitä vain, niin sitten vielä joku tuollainen repeämisjuttu :( Mikä on "kova rasitus" + Mistä tietää mikä on liikaa ja kuka ottaa mitään riskeä? Koita jaksaa ! Raskaus on raskata. 3 kertaa riittää mulle sitä fyysistä hankaluutta ja sitä jatkuvaa liikkeiden tarkkailua jne jne. Vauva-aika onkin sitten mitä ihaninta aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minulle sanottiin, että se istukan reuna saattaa irrota ja aiheuttaa vuotoa. Silloin tietysti täytyy mennä heti sairaalaan. Mutta käsittääkseni raskaus voi silti jatkua ihan normaalisti loppuun saakka, eli ei välttämättä aiheuta mitään toimenpiteitä. Ei nuo ainakaan tuntuneet olevan kovin huolissaan äitiyspolilla, joten yritän itsekin olla miettimättä asiaa sen enempää..
      Kovalla rasituksella tarkoitti liiallista itsensä rasittamista tai esim. painavien juttujen nostamista. Ei normi elämä muuten ole kiellettyä, mutta sellainen liika rasitus jonka itsekin melkein tietää olevan itselle liikaa. ;)
      Vauva-aikaa odotellessa! On se tosiaan mukavampaa, kun se lapsi on siinä sylissä.

      Poista
  9. Moi! Milaiseen autoon te mahdutte? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Meillä on seitsemän paikkainen Opel Zafira (kattoboksilla), joten siihen mahdutaan ihan hyvin. Istuimiahan ei enää ole kun Emilillä koroke, joten vauvan kaukalo mahtuu hyvin autoon. Vaunuja ei raahata mukana silloin kun koko perhe on liikenteessä, vaan sitten mukaan riittää jotkut kevyet ja pieneen tilaan menevät rattaat. Ne hankitaan vasta myöhemmin, koska koko perheellä liikutaan harvoin. Teinit tuppaa mieluiten jäämään kotiin, jos ei ole pakko lähteä mukaan. ;)

      Poista
  10. Voi ihanat uintikelit!mekin käytiin tytön kanssa jokahlailemassa ja seurauksena saatiin yskä :(. Rankalta kuulostaa sun raskaus! Vaikkei mulla ollutkaan raskausdiabetesta niin silti jännitin lapsen kokoa tosi paljon, joten tiedän tunteen.. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  11. Tsemppiä ja voimia raskauteen (varsinkin helteillä)! Helteet on kyllä yhtä tuskaa jo muutenkin, saati jos odottaa vauvaa... Mulla on ollu raskausdiabetes 2(/5), ja se on kyllä niin inhottavaa! Onneksi riitti ruokavalio ja liikunta, toivottavasti sullakin kääntyy parhain päin...

    Onko kevyet kävelylenkit kielletty? Jos ne onnistuisi, niin noin tuntia ennen ateriaa voisi kävellä ja verensokeri saattaisi pysyä liikunnan avulla tasaisempana. Ihanaa raskautta joka tapauksessa! (ei ole enää montaa viikkoa jäljellä :)

    VastaaPoista
  12. Huoh, ei kuulosta helpolta! Voimia sinulle loppuraskauteen! Itselläni loppuraskauteen ovat aina olleet viileään vuodenaikaan, mutta ymmärrän hyvin, että toivot helteetöntä kesää :) hyviä vointeja sinulle!

    VastaaPoista

Kivaa että kommentoit, Kiitos! =)