tiistai 11. helmikuuta 2014

Välipalalla

 

Tuotteet on saatu blogin kautta Valiolta
 
Emil on aika nirso tyyppi (äitiinsä tullut, pakko myöntää), me ollaankin käyty keskustelua paljon ruuista ja etenkin maistelusta. Itse muistan omasta lapsuudesta sellaisen lievän pakkosyömisen ja välillä se meni siihen pisteeseen ettei pöydästä saanut nousta ennen kun lautanen oli tyhjä. Ollessani teini, äitini pelotteli että joudun vielä sairaalaan kun olin todella laiha. Ei sillä, ymmärrän että äiti aidosti pelkäsi niin ja tiedän että hän ajatteli vain minun parasta. Silti uskon että monet omat ruokaan liittyvät ajatukset vielä tänä päivänäkin juontaa juurensa sieltä lapsuudesta.
 
Omien lasten kanssa yritän toimia toisin. Lautasta ei todellakaan tarvitse syödä tyhjäksi, tärkeintä on että kaikkea pyritään maistamaan. Toisaalta taas Emilille sekin on välillä hyvin vaikeaa. Hänellä esim. varmasti monen lapsen lempiruoka makaroni aiheuttaa välittömästi suuhun joutuessaan oksennusrefleksin. Samoin käy riisin ja spagetin kanssa. Urhoollisesti poika kuitenkin yrittää joka kerta maistaa, mutta jostain kumman syystä lukuisten maistelujen myötä tilanne ei ole muuttunut ollenkaan. Edelleen huomaan että vesi kiertää silmissä, jos jokin ruoka on täysin vastenmielistä. Päiväkodin myötä olen huomannut pientä edistymistä, kuten esim. ennen niin kamala keitetty peruna menee nyt jossain määrin alas kakomatta. Onneksi myös kana ja jauheliha, sekä vihannekset, kasvikset, marjat ja hedelmät menee hyvin tuoreeltaan (ei keitettynä).
 
Yksi mikä meillä joka pojalle on ollut vastenmielistä ovat perusjugurtit, joissa on marjoja tai hedelmää paloina.
Eli ylipäätään jugurtit joissa on ns. sattumia. ;)
En usko että tämä olisi opetettu tapa, vaikka itse en myöskään suostu syömään näitä "sattumilla" varustettuja jugurtteja, koska joka poika söi ihan pienenä kuitenkin niitä. Jugurtit täytyy siis olla sileitä.
 
Saimme tässä vähän aikaa sitten sopivasti Valiolta lähetyksen, jossa oli mukana Onni-lastenruokatuotteita. Nämä pienemmille suunnatut soseet ja jugurttivälipalat on tietenkin sileitä, joten uskoin niiden maistuvan jopa Emilille.
Nyt kun Emil on muutaman päivän ollut sairaana ja ruokahalu sitä myöten entistä huonompi, niin ollaankin maisteltu näitä uutuuksia joka päivä. Hyvin ovat uponneet isommankin pojan makuun ja näitä on nyt käsketty ostaa lisää, kun ovat niin herkkua. Mikäs siinä, ovat oikein oiva välipala. Jostain kumman syystä sitä vaan on tullut harvemmin tässä viime vuosien varrella siellä vauvojen soseosastolla vierailtua. Itse on annettava plussaa noista pakkauksista, paljon kivempiä kun ne lasipurkit, joita saa sitten niska vääränä kantaa lasinkeräykseen. Näitä siis meille sitten vuoden päästäkin, kun on pikkuinen ruokailun aloittelija kotona. :)
 
Olisi kiva kuulla onko siellä muitakin nirsoja lapsia ja ostetaanko teillä koskaan isommille näitä "vauvasoseita" välipalaksi?
 


34 kommenttia:

  1. Voi, kun kuullostaa niiiiin tutulta. Meillä kaksi vanhinta olleet ja ovat edelleen aikas valikoivia tapauksia ruoan suhteen. Kolmosen saatuani ihmettelin, että oikeasti on tällaisiakin lapsia, jotka todellakin syövät... Meillä isoimmatkin syövät monesti puuron kanssa vauvan "mössöjä"... Tuntuu, että tilanne helpottaa pikku hiljaa lasten kasvaessa, kun kaikkea pitää maistaa, mutta syömään ei pakoteta. Tsempit sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä miten samassa perheessä voikin olla niin erilaisia lapsia, sitä jaksan aina ihmetellä, vaikka omia persoonia tietenkin jokaisesta tulee. ;) Meillä oli kakkonen kaikkiruokainen vauvana ja kova syömään, eikä kakonut yhtään kokkareitakaan ruuassa 8kk iästä alkaen. Nyt tuo poika on perheen toisiksi nirsoin heti Emilin jälkeen. ;)
      Tosiaan lasten kasvaessa vähän yleensä helpottaa, ainakin meillä esikoinen (14v.) syö kuin aikuinen mies. Joten ehkä se Emilkin joskus sitten syö. :)

      Poista
  2. Aloin oikein miettiä meidän lasten syömisiä ja täytyy sanoa, että syövät kyllä aika monipuolisesti kaikkea. Hiukan saa välillä suostutella maistelemaan, mutta kun maistavat niin saavat makuelämyksiä ja sitä kautta uusia suosikkeja. Yhtenä voisin mainita peston. Aluksi kumpikaan ei sitä maistanut, mutta kun maistoivat, niin nyt on suurinta herkkua!

    Sitten on tietysti makumieltymykset, kuka tykkää minkäkin makuisesta jugurtista jne. Noita lasten soseita ostan joskus evääksi isommillekin lapsille ja tykkäävät kyllä :)

    Rose

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä että pienikin suostuttelu riittää maistamaan, niin sitä tosiaan voi löytyä joku herkku mistä ei arvannutkaan. :)
      Meillä tuo maistelukin on välillä työn ja tuskan takana, mutta siihen pyritään.

      Poista
  3. Meillä poika on oppinut maistelemaan koulun myötä. Kotonakin suostuu nykyään helposti maistamaan ja sanoo vasta sen jälkeen ei kiitos. Mango- ja päärynäsoseet ja mansikkakiisseli uppoaa hyvin. Jogurtteissa on nyt joku tökkimisvaihe päällä, mutta sileitä niidenkin olla pitää. Itse taas rakastan niitä sattumia :) Leivän päälle ei ota vieläkään muuta kun voita. Kurkkua syö kyllä erikseen, mutta sekoittaa ei saa. Meillä on varmaan kyllä taustalla jotain aistiherkkyyttä, mikä tietysti myös osaksi on vaikuttanut. Täytyykin testata noita, maistuu varmaan itsellekin :D

    -Jamina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti vois maistuakin. :D Heh, naurattaa nuo tietyt jutut mitä teilläkin on, meilläkin löytyy noita että tiettyjä juttuja ei saa laittaa sekaisin ja erikseen ne kumminkin menee.

      Poista
  4. Meillä on jo 11-vuotias aistiyliherkkyyksiä poteva poika ja myös meillä on hyvin tuttua tuo ruuan koostumuksien kanssa taistelu. Hän ei syö laatikkoruokia, koska koostumus on epämiellyttävä. Samoin on näitten möykkyjen suhteen muutoin sileässä ruuassa. Myöskin kovien palojen nieleminen (esim lääkkeet) ei onnistu kun kurkku on niin sihti. Nyt alkaa vähitellen tuo ruokarepertuaari laajenemaan, ikä tekee tehtävänsä ja tulee rohkeutta maistella erilaisia ruokia. Ja kun itse pääsee tekemään ruokaa niin onhan sitä mukavampi maistella kuin toisen tekemään :) Jopa pizzaa on uskaltautunut maistamaan vaikka inhoaa juustoja ja niitten hajujakin yli kaiken. Näitä vauvansoseita hän ei syö, mutta itse kylläkin. Lempparini on ehdottomasti ruusunmarja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä vauvaruuat on siitäkin hyviä, että lisäaineita ei ole ja ovat monesti melkein puhdasta hedelmää/marjaa. Terveellisiä siis meille aikuisillekin. ;) Pitäisi varmaan minunkin, koska olen melko huono syömään mm.marjoja muuten kun tuoreena.
      Tuota aistiherkkyyttä olen miettynyt olevan hiukan meilläkin, voisi sopia meillä 13v:lle, jolla on edelleen tiettyjen vaatteiden ja ruokien kanssa ongelmaa.. Emilillä tietty voi olla myös vähän siihen suuntaan taipuvaisuutta.

      Poista
  5. Moikka! Minulle tuli lapsena oksennusrefleksi kalan syömisestä. Onneksi minulla oli viisas äiti, joka teki minulle aina eri ruoan ja ilmoitti kouluun, että olen allerginen kalalle. Vähän alle kolmikymppisenä kiinnostuin itse kalan syömisestä ja nyt kala on yksi lempiruoistani. Jos minut olisi pakotettu syömään kalaa, tilanne ei välttämättä olisi nyt tällainen. Varsinkin kun sille oksennusrefleksille ei voinut mitään. Edelleenkin minulle tulee oksennusrefleksi kalanmaksaöljystä. Kuulin, että asiaa olisi nykyisin tutkittukin, ja oksennusrefleksi olisi jotenkin yhteydessä aivotoimintaan - eli ei mitään tahallista nirsoilua. Meidän 3,5-vuotiasta ei oikein voi pakottaa syömään mitään, ei välttämättä edes maistamaan. En usko tuputtamiseen enkä pakottamiseen, mutta tarjoan kaikkea ja yritän pitää huolta siitä, että lautasella olisi päivän mittaan riittävästi terveellistä syötävää. Poikamme on siitä kummallinen, että tykkää kovasti marjoista. Päiväkodissakin kuulemma tykkää syödä kiisselistä marjat, kun muut lapset tosiaan haluaisivat syödä sileää kiisseliä. Vauva-aikana jouduimme tosin käymään painokontrollissa, koska lapsen painokäyrä lähti laskemaan kuin lehmänhäntä. Silloin "pakkosyötimme" häntä leikin varjolla, kunnes paino nousi omalle käyrälleen. Poika on tosi hoikka, mutta kasvaa kuitenkin koko ajan omalla käyrällään. En näe siinä mitään ongelmaa. Soseita ei ole ollut enää pitkään aikaan välipalaksi, mutta joskus olen sekoittanut niitä jugurttiin banaanin ja marjojen kanssa ja tehnyt smoothiea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on tosiaan viisas äiti! Minä uskon että minulla on siksi niin moni ruoka edelleen syömättä ja esim. lihan kanssa olen erittäin valikoiva, koska niitä oli pakko syödä lapsena.
      Meillä ei ole poikia tarvinnut vielä painon takia kontrolloida neuvolassa, vaikka todella hoikkia ovat lähes kaikki aina olleet. Ovat silti kasvaneet omalla käyrällään tasaisesti ylöspäin, joten onneksi huolta ei kuitenkaan ole vielä ainakaan ollut.
      Smootien kanssa vauvasoseet onkin tosi käteviä. :)

      Poista
  6. Hih, juuri eilen sanoin isommille, että kun 6-kuinen vauva alkoi nyt maistelee soseita, niin en aio jokaiselle ostaa samanlaista purkkia kuin vauva saa :D Varmasti uppoaisi päärynäsosekin viidelle isommalle ;) -Piia

    VastaaPoista
  7. Meillä siis pojat 6v, 4v, ja kohta 6kk ja eilen isommat söivät sitten kaksi purkkia pikkuveikan päärynäsosetta kun oli vaan niin hyvää ;). Ja meillä tuo keskimmäinen on ihan mahdoton nirsoilija, ruoan koostumuksella ei niin väliä. Isompi taas syö melkein kaikkea, joten ei nyt ihan kotikasvatuksesta tms. voi olla kiinni. Niin ja mäkin kyllä tykkään esim.vauvojen mango-soseesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on varmasti vaan persoonasta ja makumieltymyksistä kiinni mikä maistuu. Meilläkin mahtuu hyvin erilaisia syöjiä makumieltymyksiltään taloon ja mikäs siinä. :) Pääasia että kaikkea tarjotaan. Päärynäsose on Emilinkin herkkua, se on varmaan sopivan neutraali maku. ;)

      Poista
  8. On vaikeaa syöminen, tai uusien maistelu paremminkin. Koulussa on välillä ollut konflikteja, kun siellä on eräs vanhan koulukunnan ope joka on "pakottanut" syömään. Kun muuten riittää että maistaa.
    Tätä opea on varoitettu ko. käytöksestä ja nyt onkin mennyt taas hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin täällä on pari opea ollut noilla isommilla pojilla, jotka aikoinaan vahti että lautaselta syötiin tarpeeksi ennen kun laski koulussa ruokalasta pois. :( Ymmärrän toki että varmasti monilla oppilailla se syöminen koulussa on tosi huonoa, mutta tuo menee jo yli. Hyvä että teilläkin on tilanne mennyt parempaan suuntaan!

      Poista
  9. Tutulta kuulostaa. Meillä isoveikka on aistiyliherkkä ja jugurtin sattumat todellakin jäävät lautaselle. Hän on kuitenkin ollut aina muuten suht hyvä syömään (päiväkodissa kylläkin syö kuulemma tosi vähän), kun taas pikkuveli on varsinainen sihtikurkku. Luulen, että pienempi on myös aistiherkkä - isommassa mittakaavassa kuin isoveikka, luultavasti. Esimerkki: lapsi löytää jopa sauvasekoittimella tehdystä smoothiesta mustikan paloja, jotka jäävät suuhun pyörimään, vaikka ne menevät sujuvasti juomapillistä läpi.

    Samoilla linjoilla olen, että maistaa pitää, mutta syömään ei saa pakottaa. Mulla on ikuinen trauma pinaattiruokiin, sillä ala-asteella opettaja pakotti syömään pinaattilettuja ja pinaattikeittoa, joita inhosin niin, että jalat vapisivat ja yökkäilin. Tulos: en voi tänä päivänäkään syödä pinaattiruokia.

    Vauvasoseet on oikein sopivia välipaloja ja jälkkäreitä isommillekin. Otan itsekin toisiaan kuningatarsoseen. Pikkuveli rakastaa Semperin luumu-päärynäsosetta ja isoveikka ottaa mieluiten Piltin kuningatarsoseen. Mutta ne lasipurkit ovat tosiaan hankalia hävittää, joten nuo kartonkipakkaukset ovat kyllä tervetullut juttu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kartonkipakkaukset on ihan huippuja. :) Minä en koskaan ole itse valmistanut pojille vauvana soseita, en vaan jaksanut panostaa kaiken muun ohessa siihen, joten lasipurkkeja oli aina huikeat määrät.
      En muuten syö minäkään pinaattiruokia. ;)

      Se on muuten jännä miten joku pienikin pala voi jäädä lapsella suuhun pyörimään. :D

      Poista
  10. mulle tulee edelleen jugurtista yök, samoin maidosta ja monista tuntemattomista ruuista/mauista. oon siis äärimmäisen nirso, mutta ollut koko elämäni. onneksi sentään lapset syövät kalaa, fetaa, leikkeleitä, juustoja jne :)
    paljastuksena eilen, syötin kuopukselle iltapalaksi vielä ruusunmarjavadelmasosetta. Ekan lusikallisen jälkeen kuului "mitä tää on, tosi hyvää" ja maistoinpa sitten itsekin Ensimmäistä kertaa sitä-vaikka vanhin lapsi tulee 8v niin en ole lastenruokia maistellut.. siis edes noita hedelmäjuttuja. ei se kyllä ollut hyvää :) mutta hyvä jos lapsi tykkää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en ole minäkään itse uskaltanut koskaan maistaa noita soseita. Nirso mikä nirso. ;D
      Se on hyvä että lapset tykkää eri mauista, vaikka äiti ei itse söisikään. Meilläkin on niin monen maun kanssa, että minä jätän väliin.

      Poista
  11. Nuo on kyllä hyviä, meidän alle 1v söisi niitä vaikka kuinka. Mutta kalliita ne ovat myös :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta että pidemmän päälle tulee kalliiksi. Sillon tällöin jos ostaa, niin pääsee helpommalla. ;)

      Poista
  12. Nirsoilija löytyy myös täältä. Meidän neljävuotias on ollut nirso ihan vauvaiästä saakka ja myös pieniruokainen. Meillä ei onneksi mikään ruoka aiheuta oksennusrefleksiä, mutta silti aika paljon on saanut miettiä mitä sitä ruoaksi laittaisi, että lapsikin suostuisi muutakin kuin maistamaan. Jogurteista puheen ollen, meillä ollaan viety tämä jogurttihomma astetta pidemmälle - ei saa olla kökköjä mutta sileistäkin jogurteista kelpaa ainoastaan Rainbown herkkumonsteri jogurtit ;) Aikamoisia myyntipuheita sitten kotona pidetään jos ko. jogurtit on sattunut kaupasta loppumaan ja tilalle on otettu jotain vastaavaa. Noin muuten meillä tuntuu tuo ruoan menekki riippuvan myös onko kasvukausi meneillään. Viime talvena ei herralle juuri pituutta tullut ja ei maistunut myöskään ruoka, ei sitten yhtään. Keväällä rupesi ruoka maistumaan paremmin (maistuu edelleen) ja pituuttakin kasvaa ihan silmissä. Jostain syystä ei kyllä ole tullut mieleenkään tarjota vauvan soseita, mutta taidanpa kokeilla! :) Kiisseleitä ei syö paria lusikallista enempää, joten näinhän saisi talvellakin marjoja menemään - jos siis suostuu syömään. Meillä nyt pienempi lapsi on 8kk ikäinen ja toistaiseksi kaikki ruoka on maistunut mitä tarjotaan, niin itse tehdyt ruoat kuin kaupan soseetkin. On ollut suuri helpotus että tämä toinen ei ole samanlainen nirsoilija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, herkkumonsteri jugurtteja ei olla meillä vielä maisteltukaan. Uskaltaisikohan ostaa. ;)
      Sitä itsekin ajattelin, että noilla saisi vaihtelua jos vaikka silloin tällöin ostaisi. Tulisi tosiaan marjat siinä mukavasti ja terveellisesti soseena. ;)

      Poista
  13. Meillä 3,5v. on todella huono syömään. Ihan vauvana söi mahtavalla ruokahalulla, mutta liekö allergioilla merkitystä ruokahalun pienenemiseen. Nyt vauvalle ostetut soseet onkin menneet isomman lapsen suuhun kun vauvallepa ne eivät kelpaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että noinkin päin voi käydä. :)

      Poista
  14. Meidän eskarilainen on pääosin oikein hyvä syömään ns. peruskotiruokaa, vaikka joskus uusia makuja arasteleekin. Jogurttia ja rahkaa hän ei kuitenkaan tykkää syödä oikeastaan ollenkaan. Hän tykkää puolukkapuurosta, erityisesti mummon tekemästä ruispuolukkapuurosta, ja kun äiti ei kuulemma osaa tehdä oikeanlaista, niin on turvauduttu vauvanruokahyllyn puolukkapuuroihin. Yhtä mielellään hän kyllä syö kaurapuuroakin, johon on sotkettu puolukkasosetta. Hän ei ole myöskään mikään kokolihan ystävä, vaikka sitä jonkin verran syökin. Meillä syödään yleensä sitä mitä on tarjolla, vaikkei se omaa herkkuruokaa olisikaan. Kovin maustetut ruoat eskarilaiselle ei vielä uppoa. Oma "inhokkini" kesäkeitto, tosin nimellä aurinkokeitto, oli hänestä suurta herkkua ensimmäisenä eskaripäivänä (ja kai sitä on eskarissa senkin jälkeen ollut). Tuskin meidän nuorempi poitsumme kuitenkaan on yhtä hyvä syömään ja rohkea kokeilemaan uusia ruokatuttavuuksia kuin isoveljensä, joka jo alle kymmenvuotiaana tilasi suomalaisessa italialaisravintolassa sinisimpukkapastaa. Toistaiseksi jää vielä herkkusienetkin syömättä, puhumattakaan simpukoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompas tosiaan rohkea maistelija isompi teillä. :) Ja tosi hyvä että eskarilaiselle teillä kotiruuat uppoo. Itse tuntuu välillä niin toivottomalta, kun Emilille ei mene riisi, spagetti, pasta, makaroni eikä oikein se perunakaan. Muusia syö, jos ei ole yhtään kokkareita ja peruna tietty muodossa ranskalaiset. Huoh.

      Poista
  15. Meillä on tapeltu syömisen kanssa jo varmaan 1, 5 vuotta ja poika on vasta 2vee. Ajattelin että päiväkodissa viimestään alkais syömään kun kaveritkin syö, no eipä oo viä sielläkään juuri koskaan mitään syöny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta jospa sitten isompana maistuu paremmin. Meillähän kakkonen oli vauvana ja vielä n.2-3v asti hyvä syömään, mutta siitä saakka sitten nykypäivään todella huono. Jos siis teillä kävisi toisinpäin. Toivotaan niin!

      Poista
  16. Hei vaan, meillä kuopus ei ole koskaan välittänyt puuroista. Eskarissa onkin aina puuropäivän jälkeen vihainen lapsi odottamassa. Pikkulapsena hän ei myöskään pystynyt syömään muusia tai kiisseleitä. Ne aiheuttivat oksennusreaktion. Nyt isompana hän syö kyllä eskarin muusia mutta ei kotona tehtyä muusia. Muutoin hän on kyllä erittäin hyvä syömään, paitsi aamuuisin jolloin ei maistu mikään.

    VastaaPoista
  17. Meillä 6-vuotias ei syö marjoja muualta kuin mehukeitossa tai Kuningatar-hillona Pilttipurkista ;) Ei syö muita hedelmiä kuin omenaa ja banskua. Muita sitten Piltissä. Ottaa evääksi juurikin vauvansosetta, kuten minäkin. Ovat hyviä, ja säilyvät hyvin, vaikka ei ehdi/jaksa syödäkään sinä päivänä kun otti mukaan. Muuta ruokaa kyllä syödään hyvin. Ja ihan vauvasta asti on tarjottu marjoja suoraan metsästä, sormiruokailussa, päiväkodissa. Ei, niin ei. Pienenmpi 1v5kk syö senkin edestä jos sille päälle sattuu ;)

    VastaaPoista
  18. Onneksi tässä nykymaailmassa löytyy jokaiselle jotakin syötävää. Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun kuin mantrana hoettiin, että lapsi tarvitsee vähintään 5 maistelu kertaa, ennenkuin voi milläänlailla sanoa onko joku ruoka pahaa tai epämiellyttävää muuten.Sellaiset stressintuoja ajatukset voi tänä päivänä heittää romukoppaan, kaikkea ei tarvitse maistaa, kaikkea ei koskaan edes tarvitse oppia syömään, sillä vaihtoehtoja löytyy kyllä. Suomalaisessa kulttuurissa tämä ruuan "arvostaminen" on vähän kuin jäänne niiltä ajoilta, jolloin todellakin piti syödä se mikä eteen laitettiin jotta selvisi hengissä.
    Lapsia on niin erilaisia. Olen tehnyt työtä lapsen kanssa, joka monien asioiden yhteissummana ei ollut 3-vuotiaana syönyt mitään muuta kuin kaupan vellejä. Ensimmäiset kuukaudet sen jälkeen hän vain katseli tavallista ruokaa, sitten oppi tuoksuttelemaan esim. mandariinia, siitä sitten ajan saatossa saattoi kielellä jotakin hiukan maistaa. Vuoden päästä tästä tilanteesta hän söi jo omalla tavallaan normaalia ruokaa. Ei toki ollut aivan kaikkiruokainen, mutta alkoi pärjätä siellä omassa yhteisössään niin ettei erottunut joukosta ollenkaan. Myöhemmin kun vielä tavattiin, sanoi, että olisipa joku hänelle jo aiemmin sanonut kuinka ihana tuoksu siinä mandariinissa onkaan!
    No. Suutarin lapsilla ei ole myöskään kenkiä. Omani söi 3-vuotiaaksi kaikkea, vauvana jo ihmetytti ihmisiä kun maistui fetasalaatistakin kaikki, oliiveja ja sipuleita myöten. Hän on nyt 10v. pieni ruokainen ja mielestäni huono syömään, jos yleistä mittaria käytän. Syö kyllä perusruokaa, mutta esim. lasten herkut; kiisselit, pullat , vanukkaat ja jugurtit ei mene ollenkaan. Meillä syödään näkkileipää.
    Niin ja hedelmäsose kysymykseen. En ole niitä hänelle koskaan ostanut, itselleni kyllä. Enkä ymmärrä miksi niitä ei voisi ostaa ihan kenelle vain.

    VastaaPoista
  19. Oletko ikinä ajatellut refluksin mahdollisuutta? Meillä on monialleginen poika jolla on refluksi ja isommalla veljellä oli pienenä paha refluksi, hän syö nykyisin ihan normaalisti, mutta eskariin saakka aamuisin syötiin Muksu-puuroa, tetrasta :D Luumu-omena-ohrapuuro oli suosikki (ei taida enää olla olemassa) ja se oli iltapala ja aamupala ja poitsu oli niin vähäruokainen, että aamu- ja iltapalaksi ei monestikaan mennyt mitään muuta kuin se "vauvapuuro"! Myös välipaloina syötiin n.6v saakka reissussa ja joskus kotonakin noita sosepurkkeja, tosin tälle isommale pojalle maistui kyllä ihan tavalliset jogurtitkin hyvin :)

    Pienempi pojista onkin sitten eri tarina, hänellä kun allergiat määrää mitä syödään. Refluksi on hänellä (5v) helpottanut jo reilusti, mutta koska 4 ekaa vuotta meni ihan vaan muutamalla ruoka-aineelle niin nyt kun selkeesti jotkut uudeet ainekset sopis niin eihän hän suostu aukaisemaan suutaan...

    VastaaPoista

Kivaa että kommentoit, Kiitos! =)