maanantai 22. marraskuuta 2010

Pihalla



Meillekin tuli yhdessä yössä viime viikolla lumi. Todella kaunista!
Pojat on viihtynyt pihalla, mutta äiti on ollut pihalla vähän muuten..

Minun on pitänyt bloggailla teille monestakin asiasta.
On ollut tarkoitus esitellä talvivaatteita, on ollut tarkoitus laittaa päivän vaatetusta, on pitänyt laittaa ostospostauksia, on pitänyt olla aktiivisempi..
Minua on pyydetty kirjoittamaan meidän pyykinpesu/kuivaus jutuista, kirjoittamaan isojen poikien vaatetuksesta ja etenkin kotiäitiydestä enemmän.
On pitänyt juu..



En oikein tiedä itsekään missä nyt mennään..
En yleensä halua käydä läpi ja kirjoittaa blogissani kovin negatiivisia juttuja. En jaksa puida täällä rankkaa päivää, vaan haluan heittäytyä siihen rentouttavampaan puoleen. Nollata huono päivä tai hyvänkin päivän jälkeen vaan rentoutua kunnolla.
Yleensähän se on sitä vaatejuttua ja muuta pientä hömppää.
Ei ne ei siis todellakaan täytä päiviäni. Olen äiti ja kuten moni tervejärkinen ymmärtää niin päivän täyttää aika paljon muut asiat kuin vaatejutut ja netissä pyöriminen. Täällä ei siis ole esillä koko elämäni, kuten joskus on joillain palstoilla luultu..



Mutta nyt koin tarpeen vaan kertoa teille, että ei aina äitikään jaksa.
Varmasti olettekin jo huomanneet että bloggailuni ja kommentit muiden blogeihin on hiukan vähentyneet.
Olen ollut pari kuukautta vähän "pihalla".
En tiedä johtuuko se siitä että on tapahtunut niin paljon.. Ainakin se johtuu siitä että melkein 12 vuotta kestänyt kotiäidin urani päättyi lokakuussa.
Ei, en ole kuitenkaan vielä töissä. Olen aloittanut kevyesti opiskelemalla eli pari iltaa viikossa.
Kuitenkin sen olen tässä huomannut, että haluaisin ehdottomasti olla edelleen kotiäiti. En kaipaa töihin, töitä riittää kotonakin.
Kuitenkin kuten jokainen tietää, niin se ei ole enää mahdollista kun nuorin täyttää kolme. Ellei sitten ole älyttömän hyvätuloista miestä tai muuten vaan lottovoittaja.
On siis siitäkin huolimatta vaikka ei halua pakko muuttaa arki.

On kai se sitten normaalia, että tuleva jopa hiukan ahdistaa.
Eikä kyse ole siitä että olisin se joka haluaa vaan olla yhteiskunnan elätti. Ei kyllä minä töitä teen mielelläni, kun on vaan työ josta edes hiukan pidän. Nykyisestä ammatistani en enää pidä pätkääkään ja ajatus siitä että joutuisin sitä tekemään on kamala.
Jos saisin valita niin valitsisin ammatikseni kotiäitiyden, harmi vaan kun kyseistä ammattia ja varsinkaan palkkaa siitä ei tunneta. ;)

Olen siis hiukan hakusissa että mitäs nyt..
Yksi päämäärä on tavoitteena, mutta saa nyt nähdä miten ajatukset menee kun koulutus loppuu. Kuitenkin tämä himpun vajaa 12v. on ollut juuri sitä mistä nautin ja nyt tuntuu siltä että ykskaks pitää olla valmis vaikka mihin muuhun. Jotenkin erittäin sekava olo.
Olen ollut todella väsynyt. Yleensähän minulle riittä 6h unta vuorokauteen ja nyt ei millään. Viime yönä nukuin 11h yöunet ja päälle päivällä 2h päiväunet. Just. Muutenkin voimat on ihan vähissä. Tuntuu että kun on henkisesti väsynyt, niin on fyysisesti vielä väsyneempi..
Yritän kyllä olla positiivisin mielin, mutta silti olo on vaan juuri nyt kaikkea muuta. Ei kuitenkaan kamala, mutta väsynyt, sekava ja haikea. Sellanen outo.
Ehkä se tästä, kohtahan on jo joulukin ja jos uusi vuosi toisi iloa tullessaan.

En siis aio jatkossa olla täälläkään negatiivisin mielin, mutta ajattelin tuoda nyt teille julki että miksi olen hiljaisempi.
Jatkan kyllä vaatejutulla aina kun vaan jaksan, mutta jos en niin tiiviisti jaksa, niin muistakaa että jaksaa se taas kohta. ;)



Ettei ihan menisi synkistelyksi, niin vähän vaatejuttua loppuun.
Meillä on jo kaikki topat käytössä, ajattelin nyt vaan esitellä niitä näissä ulkoilukuvissa. Oliverille ei tullut täksi talveksi haalaria ollenkaan, ei sitten itse enää halunnut ja ei kyllä sitä kivaa/hyvää löytynytkään mistään.
Yhdet setit pojilla on nämä Lindexin.
Emilin hattu kuvissa H&M ja Oliverin Maximo.

Niin ja muuten, odottelen edelleen meidän jo melkein 6vkoa sitten tilattuja Tepsuja. Kyselinkin jo väliin tilannetta ja viime viikolla piti tulla, mutta eipä ole näkynyt.. Harmittaa.
Siis minusta olisi edes asiallista ilmoittaa sieltä päästä toimituksen venymisestä, eikä niin että itse saa kysellä missä mennään.
Toivottavasti ne nyt tällä viikolla tulee, kun pakkasia on luvattu. Olisi tosissaan tarvetta!


32 kommenttia:

  1. tuttua on tuo ettei aina vaan jaksa ja ymmärrän tunteesi kotiäitiydestä..sitä mäkin haluisin "tehdä"..kyllä mä ihan täällä töissäkin viihdyn mutta haikeena muistelen aikaa kun oli vielä aikaa...

    VastaaPoista
  2. Toivotaan että tää koulutus missä oot nyt ni toisi mieleisiä töitä sinulle :)

    VastaaPoista
  3. Kohta kymmenen vuotta kotiäitinä putkeen täynnä täälläkin. Vuoden parin sisällä siirryn työelämään, ajatus, josta jo nyt olen ihan pihalla.

    Mutta blogiini en suin surminkaan tällaisia kirjoittelisi. Blogini on harrastus, jotain kivaa. Ei kai kotinsa sisustusta harrastavakaan sotke kotiaan vain siksi, että se on oikeaa lapsiperheen arkea.

    Blogini on itselleni rauhan satama. Se on oma valintani. Kunnioitan ja ymmärrän sinun!

    VastaaPoista
  4. Moikka Mia!
    Ei se ole ihme, että on sekava, haikea ja outo olo 12 vuoden jälkeen. Itse tunsin samoin, vaikka olin kotona 2 ensimmäisen lapsen kanssa "vain" 5 vuotta(2kk töissä siinä välissä). Ihanaa olis ollut jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ei aika tullut pitkäksi, vaan hommia riitti. Olen myös ollut ikuinen opiskelija, viimeisen tutkinnon suoritin 2006 ja sen jälkeen aika ei ole antanut periksi. Ensi vuoden alusta perheemme tilanne muuttuu taas, sillä määräaikainen työni päättyy enkä tiedä missä olen tammikuussa. Ahdistaa...Taas uusi työnhakurumba edessä, nyt jo muutama haastattelu takana. Unelmissa edelleen, että yrittäminen toisi leivän pöytään....eikä auta yhtään tämä 7 vkoa kestänyt flunssa, poskiontelotulehdus, kuume-nuha sairastelu.

    VastaaPoista
  5. Tiedän fiiliksen. Itsestäni tuntui yhtä nihkeältä kun piti lopettaa kotiäitiys ja tiedän useamman muunkin. Sinulla vielä on sekin, kun niin pitkään olit kotiäiti, niin varmasti on noin pitkän tauon jälkeen vaikea ryhtyä yhtäkkiä muuhun. Uskon, että eiköhän se siitä. Alku on oudoksesta nihkeää, mutta kunhan totut niin se alkaa rullata omalla painollaan. Voi olla, että kotiäitivuodet jää muistoihin elämän parhaina vuosina, mutta varmasti elämällä on vielä paljon muutakin annettavaa. Työelämä ja sen mahdollisuudetkin usein jossain vaiheessa imaisee ihan kivasti mukaansa. Ehkä löydät työn jossa voit hyödyntä niitä asioita joista kotiaikoinakin paljon tykkäsit? :)

    Tsemppiä! Onneksi tulee joulu ja muuta mukavaa!

    Ps. Oliverilla ihanan värinen ulkoasu!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä arkeen ja uuden pohdintaan! Kirjoituksesi oli taas niin ihanan arkinen ja inhimillinen. Toivon todella sulle voimia ja lähettelen täältä ilon-säteitä! :) Aivan ihanan värikkäitä poikia, kauniissa lumisissa maisemissa!

    VastaaPoista
  7. On varmasti aikalailla monella tapaa mieltä myllertävä ja väsyttäväkin se tilanne olla ns. uuden kynnyksellä!! 12 vuotta kotiäitinä on pitkä aika siitä toisenlaiseen arkeen hyppääminen vaikkakin pikku hiljaakin, tuntuisi itsestä ainakin hämmentävältä. Stressaavassa tilanteessa sitä sitten vielä tuppaa olemaan usein myös väsynytkin, eikä tämä pimeä aika varmaan ainakaan helpota sitä! Koitan itse popsia vitamiineja, käydä vesijuoksemassa ja siten saada vähän edes ylimääräistä virtaa. Olen itse vielä kotona poikien kanssa, toivon mukaan ainakin ensi syksyyn, mutta silti jo ajatus työhön paluusta tuntuu pelottavalta.

    Mutta ei tämä blogimaailma täältä mihinkään katoa, vaikka pitäisi paussia niin omassa bloggailussa kuin muiden blogeissa vierailuilla. Ota oma aikasi, lepää ja kerää voimia tuleviin arjen haasteisiin! Onneksi kohta on joulu, se tuo yleensä valoa elämään!

    VastaaPoista
  8. ymmärrän täysin. suuret muutokset elämässä vaatii sopeutumista, ne ottaa aikansa. itsellä on viime vuosina ollut monta tilannetta, missä on pitänyt oppia uusi "rytmi" eikä ole ollut aikaa niihin sopeutua. nyt kun tavallaan on ollut aikaa sopeutua, on se ottanutkin yllättävän kauan aikaa.

    VastaaPoista
  9. Paljon tsemppiä uuteen arkeen! Muutokset ottavat aina koville, en osaa edes kuvitella kuinka koville ottaa jos ei edes muutosta halua (itsehän halusin palata töihin koska kotiäitiys ei ollut oma juttu). Palailet blogiin pariin sitten kun jaksat! Kyllä me lukijat odotellaan! =)

    VastaaPoista
  10. Voi tiedän niin miltä susta tuntuu, sillä itse painiskelen samojen ongelmien kanssa. Kuopukseni täytti kesäkuussa 3v. ja samoihin aikoihin palasin töihin viiden vuoden kotiäitiyden jälkeen. Raskasta on ollut niin henkisesti kuin fyysisestikin. En viihdy työssäni ja työssäkäynti ahdistaa. Myös minulle kotiäitiys olisi SE juttu. Se on ”ammatti”, josta olen aina haaveillut. Olisi niin ihanaa olla päivät lasten kanssa kotona. Mieluusti tekisin töitäkin vaikka parina, kolmena päivänä viikossa – jotain mielekästä, en tätä mitä nyt teen. Kokopäiväinen työ ei kiinnosta tällä hetkellä, kun lapset ovat vielä pieniä. Kotona riittäisi töitä vaikka kuinka. Työpäivän jälkeen illat ovat kovin lyhyitä ja olo väsynyt. Tuntuu, ettei tämä ole elämää ollenkaan! Tietysti asiat olisivat varmaankin toisin, jos työni olisi sellaista, jonne olisi aina mukava mennä. Siltikin aikaa lapsille olisi aivan liian vähän! Sitä harmittelen päivittäin!

    Tsemppiä tulevaan! Toivottavasti pääset tavoittelemaasi päämäärään : ). Onneksi tulee pian joulu ja sen mukana kaikkea mukavaa mieltä piristävää!

    VastaaPoista
  11. Ymmärrän hyvin sinua!! Ja tuo on ongelmallista,kun rahaa tarvii ja vaikka mistä tinkisi niin yhteiskunta ei tunne ilmeisesti ihmisiä jotka haluaisivat panostaa omien lastensa kasvatukseen... Minulla on 7v jonka kanssa pystyin olemaan kotona ensimmäiset 5v,mutta se olikin ihme ja kumma,sain työn jonka työajat olivat 04-11 ja oman äitini tulemaan meille klo.4... onneksi asuu 50m päässä ja siirtyi meille yöpuku päällä ;D;D Tätä kesti n.vuoden. Sitten olin missä tahansa osa-aika töissä jotta pystyin olemaan kotona kun poikakin on,eli kävin töissä eskarin ajan ja sitten illalla kun poika oli iskän kanssa. Nyt olen kotona toisen lapsen kanssa,ikää on nyt 2v ja pelkään jo vuoden päästä tapahtuvaa muutosta,samalla kuitenkin koitan nauttia tästä,että saan olla kotona!!
    Varsinaiseen ammattiini johon olen valmistunut en tule koskaan palaamaan,se ei ole mahdollista ihan terveys syistäkään. Joten mitäs sitten...? Jotain on vuodessa keksittävä!!!

    nunju

    ps. ja siis,kyllä me lukijat ymmärrämme,minusta tuntuu,että sinullakin on jo niin paljon vakilukijoita,jotka vain toivovat sinun jaksavan aina välillä edes :D Sinun blogisi on niitä joihin jää koukkuun! Kiitos siitä :)

    VastaaPoista
  12. Hei Mia,

    oletko miettinyt haluaisitko ryhtyä perhepäivähoitajaksi? :) Saisit edelleen olla kotona Emilin kanssa ja hoitaisit muutamaa muuta lasta siinä ohessa? Monella paikkakunnalla on perhepäivähoitajista pulaa.

    Tämä vaan oli tällainen yksi "uraehdotus", jos työnteko kodin ulkopuolella ei maistu. ;) Tsemppiä uuteen arkeen!

    Jojo

    VastaaPoista
  13. Ihan varmasti on sekava ja haikea olo!

    Ota oma aikasi, lepää ja kerää voimia uusiin haasteisiin. Vaikka kotiäitiys kohdallasi onkin se paras vaihtoehto, niin kyllä se toiseksiparaskin varmasti tuo iloa elämääsi! Kyllähän se voi hetken viedä ennenkuin se vaihtoehto selviää, mutta kaikki ajallaan.

    Niin totta tuo, että jos mieli on hämmentynyt niin kroppakin väsyy!

    Teillä on niin kaunista, ihania talvikuvia!

    Iloista joulunodotusta sinulle perheinesi ♥

    VastaaPoista
  14. Olenkin miettinyt onko jotain sattunut...

    Tuttuja ajatuksia, vaikka mulla onkin yhtäjaksoista kotiäitiyttä takana vasta 1v7kk. Esikoisen jälkeen tuntui itsestään selvältä, että kotiäidiksi minusta ei ole, mutta nyt tuntuu, että haluaisin olla kotona, kunnes vauva on 3v.

    meilläkin on ollut raskas syksy monenlaisten asioiden vuoksi, mm. rakennusprojekti on vienyt niin paljon energiaa, ettei millään ois voinut uskoa...

    Tsemppiä sinulle Mia! Toivottavasti tulevaisuus selkeytyy. (vai olisiko aika sen iltatähden?;))

    VastaaPoista
  15. Paljon tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  16. Hmm...mietin vaan, että jos olette pärjänneet tähän meneessä miehen palkalla ja sun kodinhoidontuella, niin miten ette pärjäisi miehen tuloilla + sun työttömyystuella? Työttömyystuki on suurempi kuin kodinhoidontuki, saisit siis enemmän rahaa.

    Lisäksi työttömille järjestetään koulutuksia ja kursseja. Voisit siis olla työtön"kotiäiti".

    Rivien välistä olen lukenut, että aiot perustaa oman yrityksen...käyt ilmeisesti jotain yrityskurssia?! Siinäkin aluksi kannattaa olla työtön jotta saa rahaa ja pitää yrityksen sivutoimisena, kunnes se tuottaa enempi kuin tuet.

    VastaaPoista
  17. Kiva ja niin ihanan arkinen "tilannepäivitys".

    Kyllä elämä kantaa ja sinullekkin varmasti löytyy se "uusi" kiva työ. Niin se vaan on että kaikella on aikansa ;)

    Itse olen aloitellut osa- aika työtä iltaisin ja viikonloppuisin. Ja kestän tätä potta- ja ruokarumbaa huomattavasti paremmin;)

    Tsemppistä

    VastaaPoista
  18. Itse olen ollut kotona vain vuoden molempien lasten kanssa. Ensimmäisestä äitiyslomasta en osannut oikein nauttia kun tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että jään ammatillisesti jälkeen. Olinhan vasta valmistunut ja vain vähän työkokemusta alla. Töihinpaluu oli kamala ja yritin sompailla työn ja kodin välillä parhaani mukaan.

    Toisella kertaa kotiäitiys upouudessa omakotitalossa oli parasta ikinä. Töihin paluu koitti kuitenkin taas vuoden jälkeen ja koko kesä meni pilalle kun mietin vain sitä. Motivaatio oli täysin nolla. Mutta kuinkas kävikään: töissähän onkin ihan kivaa ja lapset viihtyvät superhyvin päiväkodissa sen 2-4 päivää viikossa kun siellä ovat.

    Tahtoo siis sanoa, että älä maalaile piruja seinille vaan ota avoimesti vastaan se mitä tulee. Se voi osoittautua ihan kivaksikin :)

    VastaaPoista
  19. Hei Mia!

    Halusin vain sanoa sinulle että blogisi on todella kiva, olen saanut paljon kivoja vinkkejä omien poikieni vaatteisiin. Olen lukenut blogiasi vasta muutaman kuukauden ajan ja odotan aina uusia päivityksiä :)

    T. Lastenvaatefriikki äiti minäkin :)

    VastaaPoista
  20. Hei! Ja kiitos ihanasta blogistasi. Ihan ymmärrettäviä on nuo ajatukset. Itse olen opettaja ammatiltani ja nautin todella työstäni, mutta töihin meno äitiysloman jälkeen on tuntunut aina vaikealta, vaikka tykkään työstäni ja en ehkä kuitenkaan jaksaisi sitten montaa vuotta olla kotonakaan. Mutta kyllähän se työ tahtoo ne parhaat mehut viedä ja varsinkin kun joskus on sattunut sellainen raskaampi työpaikka, tavalla tai toisella. Tsemppiä sinulle! Voisikos olla mahdollista työskennellä kotoa käsin? Ja kiitos vielä tästä ihanasta blogista, jota fanitan ihan täysillä. =)

    -M-

    VastaaPoista
  21. Suuri elämänmuutos aiheuttaa stressiä ja väsymystä. Ja kun on noin pitkään rutinoitunut johonkin hommaan, niin sitä suurempi muutos on =)

    Mietin kanssa ihan samaa kuin joku edellä, että ehkä joku työ lasten parissa olisi sopivainen sulle?

    Itse olen kanssa pohdiskellut, että ehkä ala-asteikäiset olisivat kivoja... Tai tuollaiset mun lasten ikäiset... ;D

    VastaaPoista
  22. Voi tsemppiä :) Se on niin kurjaa kun ei voi olla kotona lasten kanssa vaikka haluaisi. Toivottavasti löytyy joku kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

    VastaaPoista
  23. Voi tsemppiä :) Se on niin kurjaa kun ei voi olla kotona lasten kanssa vaikka haluaisi. Toivottavasti löytyy joku kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

    VastaaPoista
  24. Kiitos teille kaikille kauniista kommenteistanne! ♥
    Teitä on niin monta tsemppaaja ja samassa tilanteessa olijaa, että voimia saan kommenteistanne hurjasti. :)

    Tottahan se on että tämä on varmaan vaan tälläinen vaihe, joka tuntuu raskaalta. Täytyy vaan koittaa saada nyt elämä siihen suuntaan, että tykkää siitä mitä työkseen tekee.

    Onaha; Siihen tässä koitan kouluttautua, että saisin työn siitä mistä pidän. ;)
    Mutta monet asiat vielä mietityttää..

    Jojo; Tuota asiaa olen mielessäni pyöritellyt monet kerrat, ammattinikin kun siihen sopisi.
    Eli tuo on hyvin vahva vaihtoehto, jos vaan saisin edes täältä meidän kunnasta töitä perhepäivähoitajana.

    Helmi; En usko.. ;) Mies on ehdottomasti sitä mieltä että meidän lapset on tässä ja itse haaveilen, mutta ymmärrän myös sen että neljä on jo aika monta.

    Anonyymi; Ihan oikeaan osuit ja käyn juuri nyt nimenomaan sellaista työkkärin kautta olevaa yrittäjäkoulutusta. ;)
    Olisinkin todella mielelläni vaikka työtön seuraavan vuoden ainakin, mutta kun siinä on se mutta että jos kieltäydyn työstä niin saan karenssin.
    Täällä kun on jo nyt kyselty minua erääseen paikkaan ja tiedän että toisessakin olisi tarvetta. Nämä molemmat vastaa ammattiani, joten minulla ei ole pätevää syytä kieltäytyä jos niihin minua pyydetään. Karenssi tulisi siis taatusti. :(
    Enkä siis halua tehdä ammattiani enää päivääkään, ainakaan missään poissa kotoa.
    Kyllä me tosiaan pärjättäisiin hyvin miehen tuloilla ja minun työttömyyspäivärahalla, se kun tosiaan on suurempi kuin kodinhoidontuki. Harmi vaan kun ei taida sekään onnistua..
    Työkkärin toiminta muutenkin sanonko mistä! ;) Ei taatusti saa rauhassa katsella ja miettiä mitä tekisi. Tai etsiä mieleistään paikkaa muutamaa kuukautta, ennen kun sitten on pakko tyytyä mitä on.
    Ei, heti on vaan otettava kun jotain löytyy tykkäsit tai et. :/

    -M-; Juuri nyt sellainen kotoa tehty työ tuntuisi ainoalta vaihtoehdolta, yritän selvitellä vuoden alkuun, miten saisin sellaista järjestettyä. :)

    Mari A.; Lasten parissa voisin työskennellä kotona, juuri vaikka perhepäivähoitajana. Muuten ei nyt innosta. ;)

    Niin ja tsemppejä teille kaikille muillekin jotka painii työn ja kodin välillä kaivaten kotiäitiyttä!

    VastaaPoista
  25. Tsemppiä kovasti sinne! Tiedän kyllä, kun monta uutta (ahdistavaa) asiaa pyörii mielessä, niin ei tunnu uni riittävän, vaikka kuinka monta tuntia tahansa nukkuisikin...
    Bloggailet, kun ehdit. Mä ainakin käyn aina lukemassa, kun teillä asuu niin ihanan värikkäitä poikia :o)

    VastaaPoista
  26. Tsempit muutokseen! On varmasti stressaavaa kun mieleinen "työ" pitää lopettaa ja aloittaa jotain muuta, vaikka ei niin kauheasti haluttais.

    Sitten kun tämä vuodenaika on vielä niin synkkää ja väsyttävää muutenkin. Itselläni on ainakin aivan uupunut ja voimaton olo, eikä se johdu pelkästään flunssasta.

    Jaksamista!

    VastaaPoista
  27. Miun piti kirjoittaa jo heti silloin kun luin siun postauksen, mutta en sitten saanut kirjoitettua mitään järkevää. Heh, ei tästäkään sitä varmasti tule...

    Mutta ajatukset on täälläkin hyvin tuttuja. Mie olin lasten kanssa 8 vuotta kotona. Ja kun nyt Onni täytti 3v niin pääsin heti mieleiseen kouluun, vai koulutukseen? Mutta siis ihan ammattitutkintoa olen nyt suorittamassa ja iso osa oppimisesta tapahtuu työpaikalla ja näyttökokeilla. Eli kotiäidin lapset sai tottua yhtäkkiä päiviin mitkä alkaa kotoa lähdöllä klo 7.10 ja ollaan kotona 16.40. Ihan älyttämän pitkät päivät. Olen kyllä niin onnellinen, että näin pitkään sai lapset olla kotona :) Mutta nyt on aika tehdä jotain muuta. Alkuun pelotti, sitten tuli innostus ja nyt tuntuu, että puskee päälle väsymys. Tää on ollut niin suuri muutos. Mutta eiköhän tähän kohta ala tottua. Veikkaan, että se suurin tottumisen vaikeus onkin meillä aikuisilla, ei lapsilla.

    Meillä on ollut myös haaveena, että tilanne olisi semmoinen, että olisi voinut lapset hoitaa kotona niin, että nuorin olisi kouluikäinen. Mutta ei onnistunut. Ja toisaalta, olen niin innostunut tästä uudesta ammatista, että senkin puoleen positiivisin mielin olen liikenteessä :)

    Kuten tekstistä voi huomata, sekavat on ajatukset täälläkin, mutta pointti lienee se, että miulla ainakin oli alkuun hirveä paniikki ja pelko tilanteen muutosta kohtaan. Sitten kun tilanne lähti rullaamaan, se vastahanka ja pelkokin vaihtui innostukseksi :)

    VastaaPoista
  28. Voimia sinulle Mia!
    Olen monta vuotta blogiasi seurannut ja nyt varsinkin tätä miten siirryt työelämään, kun minullakin nuorimmainen kolmevuotias. Tein itse sen ratkaisun, että menin töihin jo hänen ollessaan kaksi ja voisin sanoa, että elämäni rankin vuosi on nyt takana. Päiväkodissa ei aina ole niin helppoa ja kun olen myös luonteeltani koti-ihminen niin ei ole sitten hyvä omatunto ikinä töissä. Nythän en voi edes enää kotiin jäädä kun ei tulisi kotihoidontukeakaan.
    Tsemppiä sinne ja hyvä kun olit näin pitkään kotona!

    VastaaPoista
  29. Ymmärrän sua tosi hyvin, vaikka meidän pojat onkin vasta vajaat 2,5-vuotias ja 5kk:n ikäinen. Mua ahdistaa jo nyt ajatus, että joskus pitäisi lähteä töihin! Ei, ei, ei! Mä haluaisin olla vaan kotiäitinä. Toivottavasti meidän lapset ei oo tässä, niin jospa saisin tätä kotiäitiyttäni vielä jatkaakin. :) Haaveissa on, että saisin olla kotona niin pitkään kun se mahdollinen viimeinenkin lapsi tulisi siihen kolmen vuoden ikään. Jos pitempäänkin...

    Hurjasti voimia ja tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  30. Täälläkin ilmoittautuu kotiäiti, joka haluaa olla kotona ihan vaikka maailman tappiin asti (tähän mennessä olen ollut 7,5v.). Siihen on onneksi suotu mahdollisuus. Ikävääkin ikävämmän tapauksen seurausta, mutta olen kiitollinen, että sain tämän mahdollisuuden tilalle. Lapset tällä hetkellä 7v. 6v. ja 4,5v. Aion olla kotona vielä "ikuisuuden" ja sitten joskus kouluttautua kasvatusalalle. Näin ainakin tällä hetkellä ajattelen.

    Tuntuu kuitenkin hurjalta ajatukselta tästä jossain vaiheen hypätä kohti tuntematonta. Pikkuhiljaahan se varmaan on aloitettava sitten...

    Tsemppiä sinullekin sinne! Toivottavasti löytyy mieleistä työtä ja varsinkin semmoista, että saisit ihan kotona olla lasten kanssa mahdollsimman paljon :)

    VastaaPoista
  31. Varmasti huomasit näistä kommenteista, että monet jakavat samanlaisia tunteita. Kaikenlainen muutos tuttuun ja turvalliseen pelottaa ja ahdistaa ketä tahansa. Varsinkin, kun olet ollut noin pitkään kotona. Itse olen ollut epäsäännöllisesti kotona 5 vuotta ja kokonaan kotona 3 vuotta. Silti hirvittää, kun elämä mullistuu tammikuussa. Mutta olen samaan aikaan innosta pulleana, koska uskalsin muuttaa suuntaa ja lähden opiskelemaan. En halunnut palata enää samaan oravanpyörään ja henkisesti raskaaseen työhön, en nyt, kun työ ei enää ole tärkein asia. Toivottavasti sinunkin ajatuksesi ja asiasi järjestyvät. <3

    VastaaPoista

Kivaa että kommentoit, Kiitos! =)