Meidän arkipäivissä on mukava rytmi. Isot pojat lähtee yhdessä aamulla yhdeksäksi kouluun ja me jäädään pienten kanssa yleensä aina kotiin. Kerran viikkoon käydään perhekerhossa aamupäivisin, jos jaksetaan ja joskus kyläillään. Mitään menoa ja meininkiä en kaipaa sen enempää, villiä menoa riittää ihan omalla perheelläkin. ;)Vaikka asutaankin suht lähellä kylämme keskustaa (2km), niin silti muita lapsiperheitä (pieniä lapsia) ei pihapiirissä tai lähellä näy. Välillä olisi kyllä kivaa saada ulkoilu ja leikkiseuraa niin ettei sitä tarvitse lähteä kotipihasta kauempaa hakemaan, mutta onneksi veljeksistä on kovasti seuraa toisilleen.
Tarjonta on täällä maalla vähän toista luokkaa kun kaupungeissa.
Mitään muuta toimintaa tuon perhekerhon (2h) lisäksi ei täällä ole ja sekin siis kerran viikkoon. Yli 3v pääsee sitten lisäksi kerhoon kerran viikossa 2 tunniksi.
Isoille pojille onkin sitten edes jotain harrastusmahdollisuuksia. Meillä pojat harrastaa Jalkapalloa, treenit on kerran viikossa.
Lisäksi on kunnan Liikuntatoimen järjestämät liikuntakerhot, joita vetää meidän isi. ;D
10v käy myös koulun järjestämässä Englannin kerhossa, omasta halustaan.
Perjantai-iltaisin noin kerran kuussa seurakunta järjestää alakouluikäisille Kids Action-illan koulun liikuntasalissa, jossa siis kaikenlaista ohjelmaa (kilpailuja yms).
Jokainen osallistuja vie sinne jotain herkkuja nyyttäri periaatteella.
Näillä siis mennään.
Oikeastaan enempää ei olla kaivattu, meillä on mielestäni ihan sopivasti ohjelmaa.
En ole koskaan ollut sellainen äiti, joka juoksuttaa lapsiaan harrastuksista tai tapahtumista toiseen. Sellainen ei vaan ole minusta tarpeellista.
Toki pojat saa harrastaa, mutta montaa harrastusta ei oteta ohjelmaan yhtäaikaa. Oman lapsuuden harrastuskokemuksen perusteella en halua, että lapsille tulee suorittamisen painetta tai "pakko käydä" tunnetta mistään harrastuksesta. Mukavaahan sen täytyy olla ja rentoa.
Nyt jos joku ajattelee että ompas maalla tylsää, niin niin ei kuitenkaan meistä ole (no joskus ehkä, varsinkin kun niitä vaatekauppoja ei ole). Heh.
Silloin joskus kun muutimme miehen kanssa kaupungista tähän hänen pieneen lapsuuden kyläänsä, ajattelin että tämä todellakin on väliaikaista. Minähän en tänne jäisi! Mutta toisin kävi, nyt reilu 12v myöhemmin olen oikeastaan juurtunut tänne.
En voisi koskaan muuttaa kaupungin keskustaan, siihen ihmishälinään ja paljouteen. Etenkään lasten kanssa, juu ei.
Nyt tuntuu että on hyvä näin ja ensimmäisen kerran viimeisen vuoden aikana tunnen todellakin kuuluvani tänne. Olen nauttinut täysin siemauksin maalaismaisemista, rauhasta ja luonnonläheisyydestä. :)
Näin villiä meininkiä meillä sisällä aamupäivästä, se oli selvä merkki että nyt pihalle ja nopsaan.
Traktori on tehnyt pihaan monta isoa lumivuorta, joista yhteen isi ja pojat on muokanneet lumilinnan mäkineen.
Mökötystä lumivuorella.
Rantaan pääsi vain uimalla lumessa, siinä sai äitikin hyvät jumpat kun veti poikia kelkassa upottavassa (polveen saakka) hangessa.Arkiliikuntaa parhaimmilllaan. :D
Ihania nämä sun postaukset :) Kiva että on löytynyt oma paikka johon tuntee kuuluvansa.
VastaaPoistaHalla ei millään antais äidin kirjottaa tässä, istuu sylissä ja kinuaa että saisi katsella lisää kuvia teidän pojista :D
Mun vanhemmilla on mökki sielläpäin ja kyllä kesän kohokohta on mökkeily niissä upeissa maisemissa, uskomaton paikka! :) ihanat vaatteet pojilla!
VastaaPoistaMeidän lapset on ihan kateudesta vihreitä tuosta liukumäestä. Ovat raukat yrittäneet omatoimisesti meidän lättänälle pihalle kolalla mäkeä tehdä, mutta ku ei sitä ilman traktoreita tuollaisia komeita kasoja saada ja meillä taas senverran pieni tuo aurattava pihanosa ettei siinä traktorilla pääse edes kääntymään..
VastaaPoistaMä haaveilen juuri tuollaisesta maalaiselämästä!
VastaaPoistaJos meillä ei olis noita teinejä ja jos sais maalta töitä, voisi sen haaveen toteuttaakin... Nuo teinit taitaa olla se suurin este, ne ei täältä kaupungista suostuisi Espoota pidemmälle lähtemään.
Ehkä sitten eläkeläisenä!? Sitten on tietysti lapsenlapset ja ystävät täällä, raaskiiko sitä sittenkään...
Wau, mitä kuvia! Teillä on tosiaan ihan riittävästi ohjelmaa, ja taatusti saavat pojat riittävästi liikuntaa;-).
VastaaPoistaYmmärrän täysin, minuakaan ei saisi enää millään isompaan kaunpunkiin asumaan. On kiva käydä töissä Helsingissä, mutta asumaan en sinne haluaisi;-).
Oih, saat aina näyttämään ja kuulostamaan niin idylliseltä tuon maalaiselämän =D
VastaaPoistaMä tiedän, etten itse viihtyisi maalla (on sentään 18 vuoden kokemus siitä ja lomailujen verran lasten kanssa) ja toisaalta en viihtyisi myös kaupungin keskustassa. Asuin pari kuukautta siskoni luona ratikkateiden varrella ja täytyy sanoa, että yöunet ajoittuvat sille välille, kun ulkona ei kolissut =) Mutta kai siihenkin tottuu....
Me ollaan aina asuttu Helsingissä keskustan ulkopuolella niin, että metsä alkaa heti talon takaa ja nyt on nuo pellot tuossa vieressä, niin saa just sopivan verran sellaista maaseutuelämää. Sitten pellon takaa pääsee kuitenkin ihmisten pariin.
Ja pihapiirissä on niitä leikkikavereita lapsille + äidille höpötysseuraa, jos muitakin äitejä näkyisi lasten mukana, niin olisi vielä enemmän.
Muuten tänään just ajattelin, että kun täällä (Helsingissä) on niin hiljaista.
Itsekään en jaksa lähteä noiden harrastusten perään kirmailemaan. Siis ainakaan alle kouluikäisten kanssa. Ensi kesänä jalkapalloon pellon taakse, kun vain muistaisi ilmoittaa pojan...
Meidän pojalla muuten oli tänään just samat housut ja punainen (tosin kuvallinen) paita. Harmi, ettei tullut kuvaa otettua...
Mistä kaupungista muutitte? Ihanat (no yllätys yllätys..) noi poikien vaatteet :)
VastaaPoistaMeillä kans ohjelmassa kirkon kerho kerran viikkoon (2t) ja esikoisella oma kerho kerran viikossa sekin (3t). Lisäksi muskarit. Lähellä olevassa leikkipuistossa on onneksi myös kavereita.
- Äiti ja pienet pojat
Hei
VastaaPoistasamanlaista menoa meilläkin on yleensä joka aamu...=0)
Meillä ei myöskään pakoteta lapsia harrastamaan yhtään mitään mutta tyttö on käynyt baletissa jo 3-vuotiaasta asti(alkoi tosin lastentanssilla)nyt on kohta 13v.Poika kohta 6v. käy jalkapallotreeneissä ja painissa.Täysin omatahtoisesti.Rakastanut aina jalkapalloilua ja kun ehdotin painia(painii kotona aina veljen kanssa,kavereiden kenen vaan kanssa)oli heti innoissaan menossa.Joka kerta paini treenien jälkeen olen kysellyt haluatko varmasti jatkaa,poika suorastaan silmät sädehtien että tottakai!!Hän vaan on niin energinen ja liikunnallinen että hänen on pakko purkaa sitä jotenkin.Jokapäiväiset ulkoilut ei aina riitä.Haluaisi vielä uimakouluunkin mut ajattelin et se on kyllä liikaa,katsotaan kun kesä lähenee.Mut olen tosi iloinen et innolla haluaa oppia uutta ja kokea mielihyvää onnistumisista liikunnan parissa.Meidän isi ei ole kovin liikunnallinen mutta poikien myötä sekin on onneksi lisääntynyt.;0)
Siskolleni kävi aikoinaan samoin,muutti helsingistä Jyväskylään n.16v. sitten ja sinne jäi.ei kuulemma vois ikinä enää kuvitella asuvansa täällä.=0)
Kieltämättä välillä rassaa ainainen kiire ja hälinä täällä mutta onneksi asutaan sentään hiukan syrjässä ja lähellä metsää,ulkoilu alueita...
Hauskaahan teillä tuntuu oleva =) Mie olen itte sinun kanssa samoilla linjoilla nuitten harrastusten kanssa ja muutenkin löydetään nykyisin eniten puuhaa omasta pihapiiristä (ja lapsilla aina joku kaveri, heh.. :) )Ennen liikuin enempi lasten kanssa. Tuntuu olevan kausittaista tuo "seuran" tarve..
VastaaPoistaMet asutaan noin 4-5km kaupungin keskustasta ja meillä on omakotitalo isolla pihalla joten, melkein kuin maaseudun rauhassa =)
Sun kirjoitus oli aivan kuin mun kynästä ;) Tosin sillä erolla, että meiltä nuo isommat koululaiset puuttuu, mutta maaseutu, 2km kylälle, harrastusmahdollisuudet ja muu toiminta just kuin täällä. Ja minäkin muutin miehen kotikylälle naapurikaupungista n. 5 vuotta sitten ja ajattelin, että "väliaikaista" ja nyt en pois vaihtaisi. Minäkään en kaipaa päiviin yhtään enempää toimintaa ja oon monesti miettinyt ihan samoja asioita, kuin mistä sä nyt kirjoitit! Totta kyllä, että vaatekauppoja ja ajoittaista leikkiseuraa naapurustoon joskus kaipaisi... ;) Maalla on mukavaa!
VastaaPoistaSamaa "rauhallista" elämää meilläkin vietetään maalla. Kaupunkiin ei ole suurta halua, mutta joskus toivoisi että kaupunki olisi kuitenkin edes vähän lähempänä.
VastaaPoistaHienot lumilinnat ja mäet on saanut tehtyä tänävuonna kun lunta on niin kivasti!
Kylläpäs näyttää olevan lunta teilläkin! Niin on täälläkin, huh huh!
VastaaPoistaIhania vihreitä vaatteita ja tosi kivasti käy punaiset paidat tähtihousujen kanssa :)
Kivoja kuvia vilkkaista pojista...mä kans tykkään tälläsestä pienestä paikasta ja rauhallisesta kasvuympäristöstä, en vois kuvitella itteäni suurkaupungin keskusta asujaksi, mut en myöskään kyllä ihan "maalle"... ja yhdyn ajatuksiisi harrastuksista..niin että 1 harraste riittää ja lapsen ehdoilla...me Liljan kanssa käydään kerran viikossa muskarissa..muuta en oo ottanu, isommat lapset käy tossa liikuntahallilla kiipeilemässä kerta viikkoon...
VastaaPoistaEipä meilläkään ohjelmaa paljoa sen enenpää. Paitsi eskarilaisen terapiat nyt ensi kertaa kaksi kertaa viikossa.
VastaaPoistaMinä nautin ja tuntuu ne lapsetkin nauttivat. Kyllä ne vielä ehtivät :)
Kyllä täällä malla on mukavaa!!Itse en osaisi myöskään ajatella elämää suurkaupungissa. Espossa tuli asuttua puoli vuotta työharjoittelussa ja se oli ihan mukavaa, silloin ei tosin ollut vielä Eeviä. Täällä pienessä rauhallisessa "kaupungissa" tunnen olevani kotona, olenhan täällä asunutkin koko ikäni. Jotain tapahtumia toivoisi enemmän ja harrastusmahdollisuuksia itselle. Muuten ei ole valittamista. Meiltä matkaa keskustaan 3 km ja kesällä tuli Eevin kanssa kuljettua paljon pyörällä, mutta näin talvella autoillaan.
VastaaPoistaSä tunnut seesteiseltä ja harmooniselta mietteissäsi. Ihan tänne asti hehkut.Kyllä siellä luonto hoitaa kesät, talvet.
VastaaPoistaMahtava lumiliukulinna ja upean värinen haalaria koivuja ja lunta vasten.
Mistä sitten itse olet kotoisin jos miehen kotikylään vaan väliaikaisesti menit katsomaan? Oletko siitä naapurikaupungista vaiko jostain kauempaakin tullut?Niinhän se on , että väliaikaista kaikki on vaan eli jatkuvaa.Toisissa paikoissa vaan viihtyy ja toisissa on aina jotenkin mahdoton olla omassa itsessään.
Marjuli; Oi ihanuus!, äiti antaa toisen katsella sitten. :)
VastaaPoistaÄiti Seinäjoelta; Totta, kesällä varsinkin tämä kylä on kaunis kuin mikä. ;)
Mustikoita ja puolukoita; No voi kurjuus, pitäisi jonkun käydä pienemällä kauhakuormaajalla teillekin kukkula kasaamassa!
Lapsille nuo lumivuoret on kyllä niin tärkeitä.
mude; No mutta jos kuitenkin joskus toteutuukin, eihän sitä ikinä tiedä! :)
Aamunkukka; Sellanen pienempi paikka lähellä kaupunkia voisi kelvata minullekin, kun on vaan tarpeeksi sitä maalaismaisuutta paikassa. ;)
Ehkä me täällä kuitenkin pysytään..
Shaoli; Kyllä välillä hiukan jurppiikin tilanne täällä, mutta suurimmaksi osaksi pidän tästä maalaiselämästä. ;)
Teillä onkin ihana tilanne myös sitten. siis jos on omaa rauhaa ja luontoa, mutta kuitenkin kaupunki vieressä.
Heh, samiksissa pojat siis vaihteeksi. ;D
-Äiti ja pienet pojat; Syntynyt ja asunut olen itse lapsuuden Savonlinnassa. Sitten miehen kanssa asuttiin hänen opiskellessaan Lahdessa ja sieltä sitten takaisin tänne Savonlinnan kupeeseen. :)
3xmami; Uskon että toiset lapset tosiaan kaipaakin sitä touhua ja liikkumista enemmän kuin toiset. Ja tosiaan jos lapsi itse haluaa kovasti harrastaa, niin eihän sitä kannata kieltääkään. :)
Jaksamisen puitteissa sitä kannattaakin katsoa, jos energiaa riittää niin mikä ettei.
joponen; Minusta tuntuu että mitä enemmän lapsia, niin sitä paremmin olen viihtynyt ihan oman perheen kesken. Sitä touhua ja menoa on niin paljon jo siinäkin. ;)
Omakotitalo, se meiltä vielä puuttuu..
Susanna; Kiva juttu. :) Ehkä sitä itsekin vanhetessa kaipaa rauhaa, heh. Mutta tosiaan on niitäkin hetkiä, että kaipaisi muita äitejä enemmän tähän läheisyyteen.
Anis; Juuri tänään ihastelin tätä lumen määrää, tulee ihan oma lapsuus mieleen kun silloin ennen vanhaan oli aina lunta ja paljon. ;)
Vauhtivekaroiden äiti; Tykästyin tuohon punaiseen paitaan tähtihousujen kanssa, ajattelin että voisin itse vaikka tuunata paitoihin tähdet. ;)
Pikkuriikki; Meillä on sopiva määrä kanssa, joskus silti tuntuu että koulussa jo väsyy. Minusta ja pojistakin on ihanaa vaan olla koulupäivän jälkeen, niin ettei tarvitse aina olla menossa. :)
Katja; Aivan, kyllä ne ehtii vielä. :)
Sini; Se on totta että tässä saa liikuntaa kivasti, kun lähtee kävellen esim. kauppaan. ;)
Tapahtumia kaipaan minäkin välillä.
tyttötiimi; Minusta tuntuu että olen saanut luonnosta hirveästi voimaa kaikkeen nyt lähiaikoina, se tosiaan auttaa kaikkeen. :)
VastaaPoistaOlen siis syntynyt Savonlinnassa ja Peruskoulun kävin Kerimäellä. Mies on siis asunut ihan lähellä vauvasta saakka ja nyt siis ollaan asetuttu tänne hänen lapsuuden maisemiin Punkaharjulle. :)
Ihania kuvia ja ihania ajatuksia.
VastaaPoistaMinä olen maalta kotoisin ja sinne kaipaan takaisin, tai ainakin jonnekin pienempään kaupunkiin. Töitä jos löytyis jostain muualta, niin lähdettäis heti.:) Tänä aikana vain, jos on hyvä ja varma työpaikka, ei sitä kannata kovin helpolla vaihtaa.
Helmi: Kiitos. :)
VastaaPoistaTosiaan työpaikka se tärkeä juttu, meilläkin miehellä vakipaikka ja siksi ollaan varmaan täällä vaikka minä en töitä heti saisikaan.
Hei!
VastaaPoistaIhania kuvia, ja tosi kivat vaatteet pojilla. Itse asuin yksin elellessä 11 v pienessä kaupungissa kerrostalossa. Miehen perässä sitten muutin maalle ja muutenkin 400 km päähän,on tänne rakennettu ja asetuttu. Lasten on täällä hyvä touhuta, järven jäälle kolataan luistinrataa, touhutaan kaikkea yhdessä. Isompi poika on nyt 6v. Odottelen omaa kiinnostusta, mihin harrastukseen haluaa lähteä, en halua johdatella, luonnosta on kiinnostunut, ja eskarista tykkää.
Ihanaa kun olet perheen kanssa paikkasi löytänyt!
Päivi
Hyvin samanlaisia ajatuksia on minullakin täällä vähän etelämpänä teistä. :) Miikkulassako työ asutte? :-D
VastaaPoistaKivalta kuulostaa, voin kuvitella että itsekin viihtyisin siellä Punkaharjulla. Minä tosiaan koen olevani osittain punkaharjulainen (olen siellä joskus lyhyesti virallisestikkin asunut), kun osa sukua on sieltä lähtöisin ja olen tosiaan kaikki lapsuuteni kesät siellä viettänyt. Lähiaikoina on taas reissua sinne.
VastaaPoistaMe asutaan kanssa maalaiskunnassa, Helsinkiin n. 30 km matkaa, Espooseen vähemmän. Ennen asuin Helsingissä, Kalliossa ja täytyy myöntää että oli aikamoinen kulttuurishokki muuttaa maalle... Tosin meidän seutu on täynnä omakoteja ja rivitaloja eikä maaseutua nyt niin paljon ole vaikka pelto onkin vieressä! ;D Kauppaan on 3 kilsaa ja autottomana se on jo vähän liikaa... Bussit onneksi kulkee läheltä kotia, koulu ja päiväkoti on lähellä ja leikkikenttiä on hurjasti! Täällä olis kyllä paljon muita lapsia mutta ne on aina leikkikentällä heti aamusta ja mä en taas jaksa heti aamulla lähteä mihinkään joten harvemmin törmätään muihin.
VastaaPoistaTeillä on ollut hurja vauhti päällä! =D
Täällä toinen maalla viihtyvä. Kotoisin olen toisesta itäsuomalaisesta kaupungista ja Helsingissä asuttiin yli 12 vuotta (ei tosin keskustassa, vaan kauempana) ja nyt kohta 4 vuotta sitten paluumuutettiin takaisin miehen kotikulmille. Asutaan "enemmän maalla" kuin te, kävelymatkan päässä on vaan rakennustarvikeliike ja pieni kyläkauppa, josta ei paljon maitoa kummempaa löydy. Meilläkin on kylällä seurakunnan perhekerho ja lisäksi koululla järjestetään jotain liikunta yms harrasteita, lähinnä koululaisille, eli niistä ei ole vielä kokemusta kertynyt.
VastaaPoistaMä asuin 18 vuotta maalla ja kiitos ei enää takaisin sinne.
VastaaPoistaEn kestäisi olla syrjässä kaikesta ja aina auton varassa.
On niin helppoa nyt kun kaikki on kävelymatkan päässä lapsenkin kanssa lähteä.
Me käydään monessa kerhossa ja harrastuksessa viikossa, sitähän tuollainen lapsi vaatiikin kun on ainokainen. Ei ole täällä kotona sitä leikin rakentajaa tai leikkimallia. Toki me vanhempina osallistutaan leikkiin, mutta eihän se ole sama kun jos pääsee muiden lasten kanssa touhuamaan.
Minusta tuo kuullostaa just ihanalta!! Meilläkään ei tosiaan liika tuota ohjelmaa tarvita =)
VastaaPoistaVaikka me nyt periaattees kaupungissa asutaankin tai lähiös mut keskustaan matkaa vaan 6km ja Linjakat kulkee monesti tunnis. Mutta silti tulee eniten vain oltua täällä koti piirissä ;)