keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Kasa karvaisia kavereita


Juu meillä ei ole kotieläimiä, mutta nämä karvaiset kaverit tuntuu valtaavan joka nurkan.. Enkä tarkoita villakoiriakaan, vaikka niitä välillä pyörii nurkissa tahtomatta. ;)

Kyseessä on siis pehmolelut, ne ihanat kamalat kodin valtaajat.
Miten kummassa niitä kertyykin, vaikka niitä ei ikinä toivota lisää?
Olen jo ison kasan kantanut kirpparille pari vuotta sitten ja nyt tilanne alkaa taas näyttää toivottomalta. Ne ei mahdu mihinkään, ne on aina tiellä ja vievät paljon säilytystilaa. Silti ei raaski kaikista luopua..
Osa kun on saatu syntymä-, kaste- ja synttärilahjaksi. Tai jossain muussa erityisessä tilanteessa.
Pojilla on jokaisella muutama unikaverina sängyssä, eikä niistä voi luopua tietenkään. Onhan ne suloisia ja pehmoisia, eikä tietyn pehmon tunnearvoa voi mitata mitenkään.

Ehkä olen itse kokenut trauman pienenä äitini viedessä salaa Möttöturpani roskikseen, siis luitte aivan oikein, Möttöturpa oli ihanin apinapehmo ikinä. :D
Sitä oli parsittu, harsittu ja täytteet pursuili millon mihinkin. Se rakas apina kulki kanssani joka paikkaan, kunnes se siis otti ja kuoli.. Niisk!
Äitini taisi kyllästyi täytteiden keräämiseen pitkin huushollia ja ajatella että ostetaan uusi tilalle, mutta eihän se uusi ollut yhtään niin kiva.
Möttöturpaa ei korvannut enää mikään muu pehmo, haikeana siis apinani muistoa kunniottaen..

Tästä syystä en varmaan raaski karsia poikien pehmoja kovin helposti pois ja jotain yritän nätisti ehdottaa kirpparikassiin niin kuuluu tiukka huuto ei,
pitäkööt siis pehmonsa! ;)

Tässä illan (ja yön) pehmoilua;


Tällähetkellä pehmot säilyy Ikean halpisarkussa ja tietty sänkyssä on kasat.


Välillä kaikki myllätään lattialle, halitaan ja valitaan uudet unikaverit.


Karvakamuja..
(pahoittelen kuvien huonoa laatua, kun valo ei vaan riitä ja salamaa en halunnut käyttää..)


Äsken kävin nappaamassa nukkujista pari kuvaa kavereineen.
Oliver sai Emilin Aappalakanat lainaan, ennen kun pikkuveikka vaihtaa itse isompaan peittokokoon.


8v:llä on oma pehmoinen kaveriporukka ympäri sänkyä.


10v:llä myöskin omansa, mutta nämä saa jo nukkua jalkopäädyssä.


Pehmotilannetta helpottamaan toi joulupukki Emilille suuren suuren nallekaverin, joka istuu nakottaa olohuoneen ja eteisen välimaastossa, kun ei muualle mahdu.

Näiden pehmoisten fiilisten mukana toivotan letkeää Loppiasta!,
muistakaahan käydä osallistumassa tuossa alla olevaan myssyarvontaan. ;)


13 kommenttia:

  1. Minulla oli pienenä Sylvester-kissa (Tipin kaveri) pehmo. Kerran kun olin mahataudissa niin oksensin sen päälle ja äiti laittoi sen pesukoneeseen, mutta se ei kuivunut varmaan viikkoon, joten roskiin joutui. Minä itkin pitkään Sylvesterin perään :)

    Meillä on ollut kans tosi paljon pehmoja ja ne ovat vain tyhjänpanttina kaapissa. Olen siis tosi rankalla kädella vienyt niitä kirpparille. Säästin vain tosi tosi rakkaimmat ja kaikki Nalle Puh aiheiset pehmot :)

    VastaaPoista
  2. Apua, mä saisin ahdistuksen noista turjakkeista :D Tenavalla saa olla muutama pehmo kerrallaan esillä, ja nekin on sellaisia pieniä. Muut säilötään Ikean isossa peltiämpärissä. Ehkä olen melkoinen despootti, lapsrukka ei saa leikkiä leluillaan vapaasti... ;) Ihania unikuvia pojista ja karvaisista kamuista :)

    VastaaPoista
  3. Kivoja kavereita ja nätti tuo setti tosiaan Emilillä :) Meiltä ei löydy kun ihan muutama hassu pehmolelu, mitkä on tulleet lahjaksi. Unikaverinakin on enemmänkin joku rätin tapainen ja päiväkotiin löysin aika karvattoman ja pienen kaverin :)

    Mukavaa viikonloppua!

    -Jamina-

    VastaaPoista
  4. Ihan samat on ongelmat täälläkin. Niitä öttimöntiäisiä on joka paikka täynnä, ja jokainen on niiiiin tärkeä.
    No oli mullakin se Elsa. Ison iso leijonapehmo, joka oli tosi rakas ja jonka Isä vei sitten jonkun muuton yhteydessä päiväkodin lapsille. NYYH! Siksi meilläkin saa lapset pitää pehmonsa ;)

    VastaaPoista
  5. Meidän pieni ei tykkää pehmoleluista, ei ole ominut mitään unilelukseen eikä niitä kummemmin halaile. Ehkä sit myöhemmin! Poikapuolella on monta unilelua jotka täytyy aina kaikki saada sänkyyn mukaan! =)

    VastaaPoista
  6. Huoh, ne pölyä keräävät pehmot on minunkin painajainen, vaan vaikea niitä on pois lapsilta viedä.

    Tuo arkku onkin hyvä säilytyspaikka. Jotain saman tyylistä säilytysratkaisua kaivattais meillekin.

    VastaaPoista
  7. On ihan totta, että pehmoja kertyy, tahtoi tai ei. Ne ei pysy koskaan missään paikoillaan, ne vaeltelevat pitkin lattioita, mutta ei niistä silti voi luopua vaikka niille ei ole paikkaa, vaikka niille ei ole tilaa.
    Meidän neiti sai kaksi isoa Hello Kitty pehmoa joululahjaksi, pikkuherra sai kolme pehmokoiraa joululahjaksi ja isompi herra sai ison pehmoapinan.
    Ja tietysti kaikkea muutakin sälää tuli lisää äidin ja isin riemuksi.

    VastaaPoista
  8. hyvää loppiaista sinullekin Mia!
    Meilläkin noita karvasia tuntuu vaan kerääntyvän...vaikka kielto lahjoissa että ei vaatteita eikä pehmoja...

    VastaaPoista
  9. Pehmot on ihania! Mutta ne vie kamalasti tilaa ja mitä tehdä niille pehmoille, jotka ovat ihan karseen rumia jo tullessaan... tai miten pestä pehmoja? Meillä on nyt menossa kovat pehmoleluleikit, joten kyseiset tyypit on aina pitkin kämppää!
    Mut onhan ne söpöjä :D

    VastaaPoista
  10. Voi, leikkisivätpä meilläkin;-) meillä on ainoastaan muutama unikaveri käytössä, kaikki muut nallet ja muut ihanat pehmot keräävät vain pölyä.. mäkin lahjoitin ison kasan niitä kirppareille, mutta en vain raaski kaikista luopua. Mulla pitäisi varmaan olla oma huone pehmonalleja varten missä voisin itse niitä ihailla;-);-).
    Leppoisaa loppiaisen jatkoa!

    VastaaPoista
  11. Meilläkin tuntuu et pehmoja kertyy aivan liikaa. Sit oon yrittäny kattoo missä ei ole tunnearvoa kauheasti ni vieny kirppikselle...

    VastaaPoista
  12. Mar3ngi; Osanottoni, miten pehmosta luopuminen voikin olla raastavaa. ;)

    -J-; sepä se ja ajattele kun joka pojalla on se muutama niin niitä on jo se n.16kpl, lisäksi joku 7kpl muita. Huoh.. Et usko että minua välillä ahdistaa. ;D

    Jamina; Ihan piti testata tuota settiä yhdessä ja nätisti tosiaan sopii, harmi vaan että nuo velourit jää kohta pieneksi kun ovat 92cm. Et voisinkin teiltä ostaa ne 104cm. ;)

    Hansu; Voi kurjuus, sinunkin pehmo on siis riistetty. Ajatelkaa nyt miten me aikuisenakin muistetaan kuinka meiltä rakkaat pehmot vietiin!! :D

    MrsAgatha; Ole kuule vaan onnellinen, että niitä ei sitten kerry kamalaa kasaa. Heh.

    Reettamon; Tuo arkku tosiaan imee hyvän kasan pehmoja, täytyisi vaan löytää sitten arkulle hyvä paikka..
    Sekin kun on nakattu eteiseen.

    Hipsu; Aikas hyvä pehmosaldo joulupukin kassista! :)

    Pikkuriikki; Minun on pitänyt mummolle joka kerta sanoa kun synttärit sun muut lähestyy ettei saa ostaa pehmoja, eikä tosiaan vaatteitakaan. Muuten tulisi ihan turhaa.

    Marjuli; Minä olen ihan huoletta nakannut pehmot pesukoneeseen ja lingonnut hyvin. Ihme kyllä eivät ole menneet miksikään, vaikka olisi pesukielto. ;)
    Kuivauksen hoidan yleensä saunassa kun se lämpiää tai lämmitän saunaa pidempää kuivauksen takia, pehmot kuivaa näin nopsaan.

    Aamunkukka; Joo sellainen iso huone jossa olisi iso sänky täynnä pehmoja olisi aivan ihana! ;D

    Tia; Noin pitäisikin tehdä ja tosiaan minäkin pari vuotta sitten tein. Nyt kaikilla lopuilla tuntuu olevan liikaa tunnearvoa..

    VastaaPoista

Kivaa että kommentoit, Kiitos! =)