keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Mitä minulle kuuluu..

 
Aika tarkalleen 3kk sitten kirjoittelin teille omasta kuntoutuksestani. Tuolloin olin juuri selkäkuntoutuksessa, johon pääsin kelan kautta oltuani vuoden sairaslomalla selkäsairaana. Kuntoutuksesta sain kipinän muutokseen ja toiveen saada kuntoni takaisin ja laihtua, kun viimein hermosärkykin oli alkanut helpottaa. Lupasin (toiveidenne mukaan) kertoa teille projektistani syksyn mittaan, mutta niin se vaan on jäänyt..
 
 
 
Eli mitä minulle kuuluu nyt?
Elokuussa kuntoutusviikon jälkeen tein suunnitelman miten aion muuttaa elämääni. Toki pelkäsin kaikkea uutta, koska aiemmat yritykset liikkua ja muuttaa ruokavalio on olleet tuhoon tuomittuja. Kivut ei olleet vaan antaneet myöten ja herkut on liian suuri paheeni, varsinkin kun kivut oli pahimmaan herkut toi lohtua tilanteeseen. Ylipaino ei tietenkään sekään tehnyt selälle hyvää, eikä huono kunto. Joten kivusta huolimatta jotain oli tehtävä.
 
Päätin lähteä kävelemään. Tein lenkit sen mukaan mitä selkä kesti. Yllätyksekseni pystyin kävellä reippaasti 40min. putkeen, joten jatkoin sillä. Tarkoitus oli liikkua jotenkin 3-4kertaa viikko, se 30min. vähintään per kerta. Selkä kipeytyi välillä, mutta jatkoin pienestä kivusta huolimatta. Kävelin kolme lenkkiä viikossa ja yhtenä päivänä tein rannepainoilla treeniohjelman, jonka mieheni oli minulle suunnitellut (hän on liikunnan ammattilainen).
 

 
Syksy ja sateet tuli kuitenkin esteeksi kävelylenkeille, joten lenkit on osittain vaihtuneet nyt kuntopyöräilyyn. Kuitenkin tahti on jatkunut tähän päivään samana, neljä treeniä per viikko ja ajallisesti edelleen se 30-45min. Viikonloput aina huilaan ja syönkin vähän rennommin kun arkisin.
 
Syömätapojen muuttaminen onkin ollut vaikeampaa minulle, kun liikunnan aloittaminen. Olen nirso ollut ihan pienestä alkaen ja erittäin valikoiva syöjä edelleen. Kasvikset ja vihannekset yritin urhoollisesti lisätä ruokavaliooni, mutta liian vähän niitä menee edelleen. Kuitenkin joka päivä jotain, jos ei muuta niin hedelmiä, joten saavutus sekin. Tärkein muutos oli kuitenkin annoskoon pienentäminen ja säännöllinen syöminen. Se on onnistunut hienosti.
Herkkuja en ole täysin karsinut pois, se ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Mies oli ehdottomasti samaa mieltä, koska tietää varsin hyvin miten kiukkunen olen jos en saa yhtään mitään herkkuja. ;)
Lauantaina siis syön edelleen ihan mitä haluan ja sunnuntain otan myös rennommin.
 

 
 Nyt koen jo olevani 3kk jälkeen paljon paremmassa kunnossa. Selkä oireilee edelleen, mutta ei lähellekkään niin paljon kun ennen. Hermokipua on vain ajoittain, mutta painavaa nostamista selkä ei kestä edelleenkään ollenkaan. Täysin kivuttomaksi en saata päästä koskaan, jo ihan perintötekijöidenkin (sekä lääkärin puheiden) puolesta selkäni kanssa, mutta ainakin itse voin vaikuttaa siihen että selkä on hiukan parempana. Elämässä on paljon muutakin asioita, joiden takia mieli on ollut vähän maassa ja joihin tuntuu mahdottomalta vaikuttaa. Mutta elämä on, niillä mennään mitä annetaan ja koitetaan pärjätä. Edelleen toivon että vielä se tästä paremmaksi muuttuu..
 
Olen tässä yhdessä asiassa ainakin ylpeä itsestäni, olen jo aika pitkällä siinä mikä oli tavoite.
Olen 3kk laihtunut 10kg ja vyötäröltä on kadonnut 15cm. Jee minä! ;)
Matka jatkuu vielä, ainakin muutaman kilon verran olisi vielä pudotettavaa.
 
Noista kuvista perään sen verran, että painon pudottua on ollut vaikea pysyä itse tahdissa mukana ja uskoa että todellakin olen jo pienempi kuin entinen vaatekokoni. Hyvä esimerkki oli vasta tekemäni H&M:n tilaus. Vanhasta tottumuksestani tilasin itselle kokoa L ja isojahan ne nyt oli kun sovittelin. Kai se on uskottava että mahdun siihen ämmään. ;)
 
Viime kevääksi ostamani parkatakkikin alkaa näyttää jo mallilta teltta päällä, joten vois ihan pian jo alkaa ne pakkaset. Pääsisin käyttämään uusia talvi ostoksiani. Takin tilasin Stadiumilta ja se on ihana ihana! Tylsästi musta, mutta se vaan on lemppari väri. Kerrankin takki jossa on tarpeeksi pitkät hihat tälläiselle apinakätiselle ja vaikuttaa muutenkin varsin laadukkaalta sekä lämpöiseltä. Tuubihuivi on H&M:ltä. Joku kiva palmikkopipo ois vielä hakusissa, vaikka vähän värikkäämpi kun koko harmaa. Tuohon heitin nyt olalle Lindexin fleecevuorellisen tähtipipon, joka on muuten ostettu jo viime vuonna lasten osastolta.
Kengissä en ole oikein sellainen korkokenkätyyppi, vaan enemmän tennaritallaaja. Haussa olikin goretex tennarit, mutta niitä oli todella vähän saatavilla. Löysin sitten nuo Vikingin talvigoret, joissa on vaalea teddyvuori. Toivottavasti ovat hyvät käytössä.
 
Mutta kertokaas te mitä teidän projektiin kuuluu? Muistan että moni lukijakin oli laihduttamassa ja selkäkipujen kanssa oleva. Olisi kiva kuulla kuulumisia kohtalotovereilta. :)
 
 

32 kommenttia:

  1. Tsemppiä kovasti kuntoutumisen jatkamiseen...! :) Kuullostaa hyvältä, että arkiruokavalion muutoksella on lähtenyt paino putoamaan ja selkäkin parempi :) Monesti olen miettinyt, miten olet voinut. Kiva, kun kerroit tästä nyt :)

    Itsellä kuntoilun aloittaminen vielä alkutekijöissä, poikien kanssa tulee onneksi pakollista hyötyliikuntaa, kun kävellen (ja rattaita työntäen) mennään kerhoihin ja harrastuksiin. Se oman ajan löytäminen/ottaminen on vaikeaa, kun osa on vielä niin pieniä ja kiinni minussa. Pikku hiljaa... :) Kitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kitta! :) Olen tosi huono kirjoittamaan itsestä, joten jotenkin tuntuu ettei ketään kiinnosta, mutta kun kuulumisia toivottiin, niin pitihän niitä nyt viimein laittaa. ;)

      Silloin kun lapset on pieniä, niin oma kuntoilu on aina haastavampaa. Sen ajan löytäminen ja jaksaminen muutenkin tuo omat haasteensa. Sanonkin aina hyvälle ystävälleni, jolla on sama tilanne kun sinulla, että hyvin ehtii myöhemminkin ja elää rauhassa nyt siinä hetkessä mikä juuri on. Lapset on niin hetken pieniä ja ei mene kun hetki niin itselle jää taas enemmän aikaa. :)
      Joten tsemppiä sinullekin! Hyötyliikunta ja ruokavalion tarkkailu varmasti on nyt hyvä keino pitää paino kurissa ja kuntoa yllä. Hiljaksiin hyvä tulee. :)

      Poista
  2. Hienoa työtä! :)

    Itselläni on myös siitä edellisen postauksen jälkeen tippunut reilu 10kg ja vielä olisi 3-5kg jäljellä. Samaistun täysin tuohon miten vaikea on tottua uuteen kokoonsa. Kaupasta joka kerta otan aivan liian isoja kokoja ja sitten saa ravata hakemassa pienempää, pienempää ja pienempää. Yhtä talvitakkiakin aloitin kokeilemaan koosta 42 ja koko kerrallaan hain uuden kunnes 38 oli hyvä :D

    Tsemppiä jatkoonkin, se ruokavalio on itselläkin kaikista haastavin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hippula! :)
      Vau sinä olet siis jo pieni! Upea pudotus. :) Minulla hiukan matkaa vielä tuohon 38, nyt olen kokoa 40-42. Tosin pituuttakin sen 172cm ja hartioita sen verran että kokemuksesta tiedän etten ikinä tule kovin pieneen kokoon mahtumaan.
      Heh, se on jännä miten sitä itse ei alkuun huomaa että kroppa on tosiaan pienenentynyt. Ihan taatusti oli kivaa hakea aina se pienempi koko! ;)

      Poista
  3. Hei!
    Onnittelut onnistuneesti alkaneesta elämänmuutoksesta! Itselläkin selkä oireilee ajoittain, ei kylläkään lähimainkaan yhtä pahana kuin sinulla kuulostaa olevan. Fyssari antoi mahtavat selän kunnossapito-ohjeet, mutta aina kun selkä on ok, liikkeet jää tekemättä... Silloinhan se juuri pitäisi tehdä, että myöskin pysyisi kunnossa! Miksi jätit kävelyt syksyn tultua? Vai vastaako koleat ilmat heti selkään? Itse taas pidän sateisemmistakin keleistä, ilma on niin ihanan raikasta! Toki vaatetuksella on iso osa lenkkeilymukavuuteen huonommilla keleillä. Ihanat tennarit!!!
    -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmyys ja koleus tosiaan käy selkään, mutta suurempi syy lenkkeilyn loppumiseen on nyt ollut sateet ja vähän kyllästyminenkin. Minua ei sateella ulos saa, kun muutenkaan en erityisemmin pidä ulkoilusta. ;) Sateita on täällä ollut paljon ja yleensä just illalla sataa, kun olisi sille lenkille aikaa. Tosin tuo kuntopyöräily ei ole selälle ollenkaan niin hyvä kuntoilumuoto kun kävely.
      Minulla on myös ne fysioterapeutin jumppa-ohjeet, mutta ihan hävettävän harvoin muistan niitä tehdä. Onneksi kuitenkin lihaskuntoa tulee tehtyä muuten.
      Tsemppiä sinulle! :)

      Poista
  4. Upea juttu Mia! Aivan loistavaa, painonpudotuskin, mutta kaikkein tärkeintä on että selkä on parempi, sen avulla sitä jaksaa paremmin kun ei kokoaikaa kipuile.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! :) Parempi kunto on tosiaan se tärkein tavote , että selkä pysyisi kohtuu kunnossa edes. Kipuilu tosiaan vie mielen matalaksi, joten paremman selän myötä olotilakin kohenee.

      Poista
  5. kiva oli kuulla kuulumisia. oletko siis sairalomalla vai sairaseläkkeellä? mitä tarkoitat, että mies on ammattiurheilija?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen työttömänä tällä hetkellä. Jotain työtä pystyn kuitenkin tekemään varmaan (tai ehkä), jos sopivaa sattuu vastaan tulemaan, mutta hyvin rajattua se nyt tuon selän takia on. Kuitenkin mielummin olen työttömänä, jos jotain sopivaa vastaan tulee, en halunnut jäädä vielä sairaseläkkeelle tai vastaavalle tuelle. Keväällä varmaan mietin jotain koulutustakin, jos vaihtaisi alaa kokonaan. Katsotaan nyt kun sinne asti pääsen ja vähän tilanteen mukaan. :)
      Mies on siis liikunta-alalla, ei ammattiurheilija. Hassusti ilmaisin asian tekstissä. ;)

      Poista
  6. Hienoa sinä! Voit olla ylpeä itsestäsi! Jokaisen on hyvä muistaa, että kaikkea haluamaansa ei voi eikä tarvitse saada kerralla. Ja hyvin voin samaistua tuohon yhtälöön kivut=herkut. Suklaalla on lohduttava ja parantava vaikutus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ihan totta, hiljaa hyvä tulee. Jokaisen kannattaa itse miettiä sopiva tahti elämänmuutokselle, eikä ottaa liikaa stressiä siitä. Itsellä on vaan elämässä muitakin murheen aiheita, joita en ole vielä ainakaan valmis blogissa jakamaan, joten välillä tuntuu ettei mistään tule mitään..
      Herkuilla on tosiaan selvä parantava vaikutus! Itse ainakin koen oloni paremmaksi, kun sallin herkkuja viikottain. Nyt kun syön niitä vain viikonloppuisin, niin viikolla tuppaan välillä olemaan kärtsy. ;)

      Poista
  7. Onnittelut hienosta tuloksesta!

    Oma projektini (sixpackin metsästys) ei oikein etene. Valmista piti olla reilu kuukausi sitten, mutta eipä vaan vatsalihakset erotu. Siitä huolimatta olen aika tyytyväinen. Säännöllisen liikunnan ansiosta olen elämäni kunnossa ja ensi vuonna vieläkin paremmassa. Painoa saisin varmaan pari kiloa pois kunhan lopettaisin herkuttelun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sixpackiin olisi minulla vielä aika paljon matkaa. ;D Tuskin koskaan, koska vatsalihakseni on selvästi kärsineet neljästä raskaudesta ja muutenkin olen aina ollut hiukan pömppämahainen.
      Tsemppiä sinulle metsästykseen! :)

      Poista
  8. Tosi hienoa Mia!! Ole ylpeä itsestäsi! Tuo tunne kuin oikeasti mahtuu pienempään kokoon on tosi huikea! :) Mun projekti on jonkun aikaa voinut oikein huonosti ja valitettavasti se näkyy aika paljon vaa'assakin. Kuitenkin tällä viikolla on aloitettu tiukka rutistus kohti joulua, ja uskon onnistuvani. Tällä hetkellä motivaatio on hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja isot tsempit sinulle rutistukseen! :) Motivaatio pitää olla, muuten ei tule mistään mitään ja kaikki tuntuu pakkopullalta. Hienoa että olet löytänyt motivaation hommaan! :)

      Poista
  9. Onnea oikein tosi paljon hienoista saavutuksista!
    Tosi mukava lukea kuulumisia :)

    VastaaPoista
  10. todella hienoa kuulla, että olet jaksanut ja pystynyt lenkkeillä! Tiedän omasta kokemuksesta että motivaatioita voi olla todella vaikea löytää, mutta olet hyvässä alussa. Jatka vain samaan malliin :) terveellisesti syöminen näin pimeällä on melko haastaavaa kun helpommin tekee mieli makeaa. Onneksi pian taas alkaa valostua! Onko sinulla lenkkiseuraa? Sekin varmasti olisi kimmoke siihen lenkkiin :) ps. Itse kyllä pitäisi liikkua enemmän, harvemmin tulee lenkille lähdettyä, jos ei ole seuraa.. Salilla yritän käydä 1-2 krt viikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anna tsempeistä! :) Tuo syöminen on niin pyhä asia minulle, että se tekee tosi tiukkaa välillä ja etenkin nyt syksyllä.
      Lenkkiseuraa kyllä löytyy aina, olen ehkä vaan itse vähän huono lähtemään. Kaksi kuukautta pinnistelin kolmesti viikko lenkillä, mutta sit tuli stoppi. ;)
      Salilla kävisin minäkin, jos vaan saisin sinne kaverin, jotenkin yksin ei tule lähdettyä.

      Poista
  11. Hieno postaus. Mukava kuulla, että selkäsi voi paremmin ja olet muutenkin tyytyväisempi itseesi nyt. Olet kyllä ollut tosi sinnikäs, nostan hattua! Upeaa naisenergiaa!

    Mulla itellä on selässä vaivana niska-hartiaseutu, eikä noin pahana kuin sulla. Mutta kipulääkkeitä saan syödä viikottain, kun vaiva säännöllisesti pahenee. Sain aikanaan fysioterapeutilta jumppaohjeet, mutta niitä pitäisi tehdä, säännöllisesti...

    Liikun minimaalisesti tällä hetkellä, tänä vuonna ei ole edes mitään ohjattua tanssituntia, joissa aiemmin kävin. Ystävä on liian kiireinen käymään kanssani säännöllisesti lenkillä ja yksin olen huono lähtemään. Eikä tuo sääkään kyllä tällä hetkellä houkuttele, kuten itsekin totesit. En ole koskaan nauttinut liikunnasta mitenkään erityisesti. Kävelylenkki mukavassa seurassa on mieluisaa.

    Myös minä olen tunnesyöjä ja herkuttelija. Rakastan hyvää ruokaa ja herkkuja. Ja myös niiden valmistaminen on kivaa. Suklaakoukku on tuttu juttu. Iltaisin se iskee, kun on saanut lapset nukkumaan ja istahtaa alas: makeanhimo. Päivä pulkassa, joten voihan sitä vähän palkita itseään...Vaikka hyvin tietää, ettei ruualla pitäisi palkita.

    En ole käynyt vaa'assa montaa kertaa kuopuksen syntymän jälkeen. Arvelen, että mulla on tällä hetkellä noin 15 ylimääräistä kiloa kannettavana. Raskauksia en voi syyttää, sillä ne kilot jäivät kohdallani sairaalaan. Paino on noussut näinä kotivuosina salakavalasti, monestakin syystä. En ole vielä yrittänyt laihduttaa, vaikka asia toki mielessä toisinaan pyöriikin. Elämä ei ole kohdellut kovin hellällä kädellä, minuakaan. Olen monesti miettinyt, että kirjoittaisin tarinani blogiin, mutta toisaalta haluan pitää blogin kevyehkönä ja tietyt asiat henkilökohtaisina. Ainakin tällä hetkellä.

    Huomenna pääsen pitkästä aikaa hierojalle. Ehkäpä saan siitä inspiraation aloittaa säännöllisen niskajumpan jälleen. Naapurin voisi pyytää lenkkiseuraksi jne. Kyllä niitä konsteja löytyy, jos vaan tahtoa on. Miten ihmeessä sait vähennettyä herkuttelua? Vinkkejä otetaan vastaan :)

    Kuten olen monesti todennut, meillä on varsin samanlainen maku: mulla on naulakossa tuo sama Everest-takki, mutta "dark cherise"-värinen! Ihanat asusteet ja talvitennarit :)

    VastaaPoista
  12. Minulla on vähän sama homma, etten kovin halua blogiini kirjoitella elämästäni. Itselle blogi on rentoutumis paikka ja haluan myös pitää sen pinnallisena paikkana, jossa saa höpsötellä "turhuuksista". ;)
    Ois kyllä sitä elämän nurjaa puolta minullakin kerrottavana, mutta vielä ainakaan en halua avautua ja toisaalta ei kaikkea ole pakko tuoda julki. Sen vaan sanon, että tähän "risukasaan" ei meinaa sitten millään nykyisin paistaa aurinko. Toivoa on vaan yritettävä pitää yllä..
    Mielellään lukisin sinunkin elämästä blogissasi enemmän, mutta siis ymmärrän täysin ettei kaikki ole niitä asioita joista haluaa kirjoittaa julkisesti. Hurjasti siis halauksia sinulle ja toivottavasti elämäsi tulee jatkossa olemaan onnea tulvillaan! :)

    Liikunta ei ole minullekaan kovin nautinnollinen juttu, itseasiassa en tykkää siitä yhtään, edelleenkään. Mutta olen saanut nyt muodostettua siitä jonkinlaisen tavan ja vaikka tekisi mielummin aina mieli maata vaan sohvan nurkassa sekin aika, niin yritän ajatella pidemmälle sen etuja. Lenkkiseura on yksi hyvä innostaja, kun saa höpötellä samalla, niin lenkki menee paljon sukkelammin. :)

    Minä tein juuri tuota, että iltaisin kun pojat kävi nukkumaan, niin minä söin kaikkea hyvää. Pahimmillaan meni suklaalevy illassa ja päälle vielä puolikas sipsipussi. Ei siis tartte ihmetellä mistä ne kilot tuli.. ;)
    Herkkujen vähentäminen on ollut todella vaikeaa ja kamppailen itseni kanssa päivittäin asiasta. Mitään erityisiä vinkkejä ei ole, kun ottaa vaan hetki kerrallaan. Kun se herkkujen himo iskee, niin itse nappaan silloin naamariin vaikka omenan tai vähän pähkinöitä. Kattila popcornit on kans yks vähän kevyempi napostelu, jolla itse korvaan herkkuhimoa. Ja se karkkipäivä, sitä aina odottaa kun kuuta nousevaa. ;D

    Muistan että ostit pinkin sävyisenä tuon takin ja minullakin se kävi kääntymässä. ;) Vaikka se oli todella ihana, niin en uskaltanut ottaa sitä, koska olen niin helposti kyllästyvä. Musta on varma valinta minulle.
    Hurjasti tsemppiä myös sinulle arkeen! Toivottavasti kivut loppuu ajan myötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti siis vahteristoemännälle. ;)

      Poista
  13. Hyvä sinä! Voit olla ylpeä itsestäsi! Itsellä oli kanssa painonpudotustavoite mutta...huonosti menee;) Liikun kyllä 5krt vko mutta herkutherkut... oijoi! Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mutta pääasia että liikut! Niin pysyy ainakin kunnossa. :) Herkkuja pitää sallia itselle välillä, liian tiukilla ei saa mennä. :)
      Tsemppiä sinullekin ja kiitos kovasti kommentista! :)

      Poista
  14. vaude, onnea hienosta elämänmuutoksesta ja tsemppiä edelleen projektiin :) Mullaki meinaa liikuntainnostus ja herkkujen syönnin vähentäminen tyssätä aina liian pian... tosin ylipaino-ongelmaa tms, ei oo, mut terveyden ja oman jaksamisen takia olis kuitenki hyvä liikkua ja syödä terveellisesti. Nyt taas aattelen,et sitten tammikuussa, joulun jälkeen... mut saa nähä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anskuli! :) Sehän se minullakin aina on, että innostus loppuu liian aikaisin. Nyt oli kuitenkin tuon selän takia otettava tosissaan itseään niskasta kiinni. ;)
      Syksy on ehkä pahin aika laihduttaa ja ylipäätään muuttaa elämäntapoja, kevät ja valo on kevään etuja. Tammikuussa on siis paljon parempi ajankohta. :)

      Poista
  15. Hei, itsekin ihailin tuota takkia stadiumin verkkokaupasta ja nyt siellä olisikin sopivasti takkiale ja ilmainen toimitus :) Osaisitkohan auttaa koon kanssa? Yleensä mulla on käytössä 36 tai 38 ja juurikin hihojen pituuden takia usein joudun ottamaan isomman koon., mutta kerroit että tässä on pitkät hihat . Olen siis hoikka 170 cm pitkä ja pitkäkätinen, mitä luulet, riittääköhän 36?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, vastaan nyt totaalisen myöhässä.. :(
      Sinulle tuossa takissa varmaan riittäisi 36, mutta riippuen miten haluat alle mahtuvan neuletta yms. niin ehkä se 38 ei olisi liian iso myöskään. Minähän en ole vielä hoikka, vaan hiukan vaiheessa. 5kg uupuu pudotusta että olisin "sopivan hoikka". ;)
      Minulla takista olisi nyt ollut hyvä koko 40, jos alle ei olisi laittanut kun trikoopaidan. Olen kuitenkin suht harteikas ja tykkään että ulkovaatteet on hiukan väljiä, niin että alle mahtuu vaikka paksu neuletakki. Siksi itse otin koon 42.

      Poista

Kivaa että kommentoit, Kiitos! =)