Hellettä ja raskautta

 

 

 Niin se vaan on rantakausi taas korkattu, toukokuussa!

Viime vuonna rantauduttiin ekan kerran kesäkuun alussa, mutta nyt nämä muutaman päivän helteet ajoi tämän porukan jo nyt varpaita kastelemaan. Lapset nauttii, äiti ei. ;)

Itse en ole mikään helle ihminen, en todellakaan. En normi kropassa, enkä varsinkaan nyt tämän pallomahan kanssa. Viime päivät ja yöt onkin olleet melko tuskaa minulle. Yöt menee hikoillessa ja heräillessä, päivät on ihan voimaton olo kokoajan. Tuntuu ettei happi kulje, ei sisällä eikä ulkona. Huoh.

Blogi onkin saanut olla tauolla, koska voimat on olleet niin pois ja kamera ei tunnu eksyvän käteen ollenkaan.. Ei siis sillä etteikö juttua olisi, mutta yksinkertaisesti ei vaan kykene!

 

Raskaudesta lupasin laittaa teille juttua enemmän. Tämä raskaus on ehdottomasti ollut minulla se rankin. Itseasiassa aiemmat neljä raskautta on olleet helppoja tähän verrattuna ja olen aina nauttinut niistä. Sanoinkin aina ennen että raskaana oleminen sopii minulle. Nyt en nauti. Ehkä niin onkin tarkoitus, oma kroppa sanoo että nyt riittää. Ikä ja rankat viime vuodet on tehneet jo tehtävänsä, eikä kroppa enää kestä mitä vaan..

 

Ihan ensin kärsin kovasta pahoinvoinnista aina raskausviikoille 18-19 asti, eli melkein puoleen väliin raskautta. Sitten kun pääsin siitä, niin alkoi tulehduskierre. Etenkin harmillinen strepto-B tuppaa vaivaamaan minua raskauksissa, aiheuttaen supisteluja ja vuotoja. Mutta nyt sen päälle sain parit muutkin tulehdukset. Seuravaksi sain rakenneultrassa tietää, että istukka on niin alhaalla, että se on osittain kohdunsuun päällä. Onneksi kaikeksi viime viikolla kontrollissa selvisi, että se on noussut juuri sen verran, että alatiesynnytys on mahdollinen. Mutta istukan reuna on edelleen niin siinä reunalla, että minua varoiteltiin kovasta fyysisestä rasituksesta tai siis suositeltiin välttämään sitä, ettei istukan reuna pääsisi repeämään. No mutta ok, yritetään lepäillä sitten loppuraskaus. Onhan minulla apupoikia monta. ;)

 

Jottei kuitenkaan liian helpolla pääsisi, niin jäin myös "kiinni" sokerirasitustestissä. Nyt olen muutaman viikon seuraillut sitten tiiviisti verensokeria kotimittarilla ja yrittänyt mahdollisimman paljon välttää sokereita ja hiilihydraatteja. Silti arvot ylittyy ihan aina noina mittauspäivinä, etenkin aamun paastoarvo on joka kerta yli sallitun rajan. Nyt sitten odottelen kutsua sairaalaan diabeteslääkärille, joka sitten päättää joudunko ihan insuliinille.

 

Olen siis tiiviimmässä seurannassa sekä neuvolassa, että äitiyspolilla (ultrat 3-4vkon välein). Vauvan painoa seuraillaan, mikä sinänsä on hyvä, koska se on hirvittänyt minua jo ilman tuota raskausdiabetestäkin. Meillä pojat (tai lähinnä kaksi nuorinta) on olleet ihan reilunkokoisia syntyessään ilman noita sokereitakin, joten kauhulla odotan miten isoksi "sokerivauva" kasvaa. Nyt viime viikolla rv 28+4 vauva vastasi painoarviossa onneksi raskausviikkoja, mutta toisalta tässä vaiheessa on meillä kaikki olleet vielä ihan normimitoissa. Viimeisillä viikoilla ne on ne kilot keränneet.. Oliver syntyi rv 39+6 ja painoi 4310g. Emilin synnytys käynnistettiin ja hän syntyi rv 40+4 ja painoi 4010g. Eihän siinä sinänsä mitään, jos synnytys sujuu silti hyvin ja vauva mahtuu syntymään. Mutta minulla pojat on olleet tiukassa. Oliverilta itseasiassa murtui synnytyksessä solisluu ja Emil oli myös "jumissa" eikä ihan niin helposti tullutkaan ulos. Harteikkaita kavereita, näin minulle tuumattiin. Sanomattakin on siis selvää, että tuleva synnytys nyt jännittää, ehkä jopa pelottaa..

Mutta yritän olla luottavaisin mielin, että nyt kun olen seurannassa, niin synnytys tarpeen mukaan käynnistetään ajoissa. Itse luulen että heinäkuussa jo synnytän..

 

Tämän kaiken päälle supistuksia on päivittäin. Onneksi kipeitä harvemmin, mutta kuitenkin. Yhtään jos on jaloilla muutamaa tuntia pidempää tai touhuaa liikaa, niin illan sitten supistelee. Verensokerin heittelyn, supistusten, hempparin (joka on kanssa ihan alarajalla) ja helteen takia olen siis aikas kuitti äiti.

Toivon vaan että kaikki menee loppuun saakka hyvin ja mitään uutta vaivaa ei ilmene. Yksi postiivinen seikka tulee tässä kaikessa mieleen, nimittäin selkä ei ole ollut juuri yhtään kipeä! Joku sitä kyselikin tuolla vauvantarvike postauksessa, eli selkävaivoista en sentään ole joutunut kärsimään nyt.

 

Olen kaikesta huolimatta erittäin onnellinen, että olen raskaana ja meille on tämä viides ihme "annettu". On jotenkin uskomatonta olla raskaana ja aivan ihanaa saada vielä yksi ihana pieni ihminen perheeseen. :)

Aika hurjaa, että tässä sitä ollaan jo raskausviikolla 30 menossa. Loppusuora on siis ihan nurkilla ja kesä kiitää varmasti hurjaa vauhtia sinne heinäkuulle! Salaa toivon, että ei olisi ihan mahdoton hellekesä. Kyllä sitä pienemmilläkin asteilla pärjää. ;)