Tiedättehän nämä raskauden viimeiset viikot?
Kyllästyttää, väsyttää ja ahistaa! Toisaalta tekisi mieli tehdä vaikka mitä, mutta sen sijaan istun sohvalla, kun en jaksa nousta ylös. Jos erehdyn nousemaan, niin jaksan hetken ja sitten kolottaa joka paikkaan, lihaksia heikottaa, jalkoja särkee ja jalat turpoo. Väsyttää. Olisi kiva nukkua joo, mutta kun mikään asento ei ole enää oikein hyvä. Yöt on katkonaisia, kun juokset vessassa ja heräät muutenkin joka kerta kun kylkeä pitää kääntää. Se onkin monta kertaa yössä kun sitä asentoa saa vaihtaa, kun lantio puutuu. Sitten sitä unta saa taas hakea, koska koko operaatio ottaa oman aikansa, että ensin nouset istumaan kun vaihdat kylkeä ja sitten asettelet kaikki tyynyt hyvin (pään alle, selän taa, jalkojen väliin ja käsien väliin) ja kun viimein ne asento on kohtalainen niin vauva on erimieltä ja potkuttelee niin että todellakin tuntuu. Huoh.
No mutta, enää max. 5vkoa jäljellä joten ehkä sen jaksaa. ;)
Omaan olotilani vaikuttaa kyllä selvästi myös nämä verensokerin heittelyt ja vauvan asennon vaihtelu. Vauva nimittäin edelleen nakottaa suurimmaksi osaksi viistosti poikittain, pää oikealla ylhäällä. Välillä pyörähtää hetkeksi pää alaspäin ja potkii kylkiluita, mutta jostain kumman syystä ei viihdy niin kun hetkittäin. Masu onkin aika alien mallia monesti kun pää näkyy mollukkana toisella puolella vatsaa ja se oikeesti sattuu!
Niin ja tosiaan se raskausdiabetes minulla sitten on. Nyt pistän päivittäin insuliinia ja seurailen verensokereita, dieetti ottaa välillä voimille, kun tuntuu ettei mitään hyvää saisi syödä..
Ei sentään ole helle! Postiivista kun hakee tästä tilasta. ;)
Eikä sillä, on ihanaa jo ajatella että meillä tosiaan kohta on se pikkuinen nyytti, jota on saatu odottaa jo kauan. ♥
Vauvan sukupuoltahan me ei tiedetä, ihanaa kun se on pysynyt salassa monesta ultrasta huolimatta. Vahvasti silti luulen, että pieni on poika. Jotenkin sitä ei muuta osaa edes olettaa ja se tuntuu luonnolliselta jatkeelta meidän perheeseen. ;)
Koska kaikki vaateostokset on nyt sattuneesta syystä olleet unisex väriä ja nyt pariin kuukauteen en ole edes hankkinut mitään, niin odotan kovasti jo sitä että pääseen vähän "värikoodaamaan" vauvan vaatetusta sukupuolen suuntaan. Yhtään mitään en aio kuitenkaan ostaa enää ennen kun vauva on syntynyt, söpöstellään sitten joko niillä vaaleansinisillä tai vaaleanpunaisilla ihanuuksilla kun on synnytys ohi.
Jos meille syntyisi ihmeen kaupalla tyttö, niin kyllä se vaan niin olisi että sitä vaaleanpunaista tulisi paljon ja mekkoja ja tunikoita ja sukkahousuja jne. Toki myös pinkkiä, lilaa ja valkoista suosisin myös. Lisäksi ihan varmasti hankkisin noiden perus tyttömäisten sävyjen lisäksi myös harmaata, turkoosia ja ruskeaa joukkoon. Luulen että keltaista ei tulisi paljoa tytöllä pidettyä, itse miellän sen enemmän poikien väriksi (vaikka en kyllä yleensä tykkää jaotella värejä sukupuolen mukaan). Hassua..
Kaikista eniten tällä hetkellä olen ihastunut KappAhlin tyttöjen newborn-mallistoon, se on just sellainen josta tulisi hankittua vaikka mitä. Samaten Lindexillä on muutama ihanuus mallistossa.
Pojalle sen sijaan pukisin mielelläni ihan vauva-aikana vaaleansinistä, valkoista, keltaista ja harmaata. Ripaus saisi olla myös mustaa. Toki turkoosia, limen vihreää, punaista ja oranssia tulisi pojalle hankittua myös. Tummansinistä ei tule yhtään vaatekappaletta, en edelleenkään vaan voi sietää kyseistä väriä. Muutenkin tykkään värikkäistä vaatteista etenkin pojilla, minusta kun olisi äärimmäisen yksitoikkoista ja tylsän näköistä pukea poika pelkkiin sinisen sävyihin, mustaan ja harmaaseen.
KappAhlin poikien newborn-mallisto ei ole ollenkaan niin kiva kun tyttöjen, siellä on liikaa perus sinistä minun makuun. Hento vaaleansininen menee, mutta jo astetta paria tummempi sävy ei taas uppoo. Lindexin syysuutuuksista bongasin tuon ihanan harmaan hiippahuppuisen takin, joka on ehdottomasti ostoslistalla pienelle pojalle.
Näin haaveillen synnytystä kohti, syysmallistoja jo kovasti myös odotellen. Kotikin alkaa olla jo vauvaa varten valmis, joten juttua niistä heti kun vaan saan hetken virtaa taas ja tietty niistä syys-talvimallistoista. :)