Mitä minulle kuuluu..

 

Aika tarkalleen 3kk sitten kirjoittelin teille omasta kuntoutuksestani. Tuolloin olin juuri selkäkuntoutuksessa, johon pääsin kelan kautta oltuani vuoden sairaslomalla selkäsairaana. Kuntoutuksesta sain kipinän muutokseen ja toiveen saada kuntoni takaisin ja laihtua, kun viimein hermosärkykin oli alkanut helpottaa. Lupasin (toiveidenne mukaan) kertoa teille projektistani syksyn mittaan, mutta niin se vaan on jäänyt..

 

 

 

Eli mitä minulle kuuluu nyt?

Elokuussa kuntoutusviikon jälkeen tein suunnitelman miten aion muuttaa elämääni. Toki pelkäsin kaikkea uutta, koska aiemmat yritykset liikkua ja muuttaa ruokavalio on olleet tuhoon tuomittuja. Kivut ei olleet vaan antaneet myöten ja herkut on liian suuri paheeni, varsinkin kun kivut oli pahimmaan herkut toi lohtua tilanteeseen. Ylipaino ei tietenkään sekään tehnyt selälle hyvää, eikä huono kunto. Joten kivusta huolimatta jotain oli tehtävä.

 

Päätin lähteä kävelemään. Tein lenkit sen mukaan mitä selkä kesti. Yllätyksekseni pystyin kävellä reippaasti 40min. putkeen, joten jatkoin sillä. Tarkoitus oli liikkua jotenkin 3-4kertaa viikko, se 30min. vähintään per kerta. Selkä kipeytyi välillä, mutta jatkoin pienestä kivusta huolimatta. Kävelin kolme lenkkiä viikossa ja yhtenä päivänä tein rannepainoilla treeniohjelman, jonka mieheni oli minulle suunnitellut (hän on liikunnan ammattilainen).

 

 

Syksy ja sateet tuli kuitenkin esteeksi kävelylenkeille, joten lenkit on osittain vaihtuneet nyt kuntopyöräilyyn. Kuitenkin tahti on jatkunut tähän päivään samana, neljä treeniä per viikko ja ajallisesti edelleen se 30-45min. Viikonloput aina huilaan ja syönkin vähän rennommin kun arkisin.

 

Syömätapojen muuttaminen onkin ollut vaikeampaa minulle, kun liikunnan aloittaminen. Olen nirso ollut ihan pienestä alkaen ja erittäin valikoiva syöjä edelleen. Kasvikset ja vihannekset yritin urhoollisesti lisätä ruokavaliooni, mutta liian vähän niitä menee edelleen. Kuitenkin joka päivä jotain, jos ei muuta niin hedelmiä, joten saavutus sekin. Tärkein muutos oli kuitenkin annoskoon pienentäminen ja säännöllinen syöminen. Se on onnistunut hienosti.

Herkkuja en ole täysin karsinut pois, se ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Mies oli ehdottomasti samaa mieltä, koska tietää varsin hyvin miten kiukkunen olen jos en saa yhtään mitään herkkuja. ;)

Lauantaina siis syön edelleen ihan mitä haluan ja sunnuntain otan myös rennommin.

 

 

 Nyt koen jo olevani 3kk jälkeen paljon paremmassa kunnossa. Selkä oireilee edelleen, mutta ei lähellekkään niin paljon kun ennen. Hermokipua on vain ajoittain, mutta painavaa nostamista selkä ei kestä edelleenkään ollenkaan. Täysin kivuttomaksi en saata päästä koskaan, jo ihan perintötekijöidenkin (sekä lääkärin puheiden) puolesta selkäni kanssa, mutta ainakin itse voin vaikuttaa siihen että selkä on hiukan parempana. Elämässä on paljon muutakin asioita, joiden takia mieli on ollut vähän maassa ja joihin tuntuu mahdottomalta vaikuttaa. Mutta elämä on, niillä mennään mitä annetaan ja koitetaan pärjätä. Edelleen toivon että vielä se tästä paremmaksi muuttuu..

 

Olen tässä yhdessä asiassa ainakin ylpeä itsestäni, olen jo aika pitkällä siinä mikä oli tavoite.

Olen 3kk laihtunut 10kg ja vyötäröltä on kadonnut 15cm. Jee minä! ;)

Matka jatkuu vielä, ainakin muutaman kilon verran olisi vielä pudotettavaa.

 

Noista kuvista perään sen verran, että painon pudottua on ollut vaikea pysyä itse tahdissa mukana ja uskoa että todellakin olen jo pienempi kuin entinen vaatekokoni. Hyvä esimerkki oli vasta tekemäni H&M:n tilaus. Vanhasta tottumuksestani tilasin itselle kokoa L ja isojahan ne nyt oli kun sovittelin. Kai se on uskottava että mahdun siihen ämmään. ;)

 

Viime kevääksi ostamani parkatakkikin alkaa näyttää jo mallilta teltta päällä, joten vois ihan pian jo alkaa ne pakkaset. Pääsisin käyttämään uusia talvi ostoksiani. Takin tilasin Stadiumilta ja se on ihana ihana! Tylsästi musta, mutta se vaan on lemppari väri. Kerrankin takki jossa on tarpeeksi pitkät hihat tälläiselle apinakätiselle ja vaikuttaa muutenkin varsin laadukkaalta sekä lämpöiseltä. Tuubihuivi on H&M:ltä. Joku kiva palmikkopipo ois vielä hakusissa, vaikka vähän värikkäämpi kun koko harmaa. Tuohon heitin nyt olalle Lindexin fleecevuorellisen tähtipipon, joka on muuten ostettu jo viime vuonna lasten osastolta.

Kengissä en ole oikein sellainen korkokenkätyyppi, vaan enemmän tennaritallaaja. Haussa olikin goretex tennarit, mutta niitä oli todella vähän saatavilla. Löysin sitten nuo Vikingin talvigoret, joissa on vaalea teddyvuori. Toivottavasti ovat hyvät käytössä.

 

Mutta kertokaas te mitä teidän projektiin kuuluu? Muistan että moni lukijakin oli laihduttamassa ja selkäkipujen kanssa oleva. Olisi kiva kuulla kuulumisia kohtalotovereilta. :)